Vuoden vaihde ja sen myötä alkava tammikuu kurkottelee aivan nurkan takana. Siksi onkin ajankohtaista tutustua sijoittajien vuodenaikailmiöistä kaikkein tunnetuimpaan eli tammikuuilmiöön. Tammikuuilmiön lisäksi toinen tunnettu vuodenaika anomalia markkinoilla on toukokuuilmiö, josta olen kirjoittanut jo aiemmin. Sekä tammikuuilmiötä, että toukokuuilmiötä pidetään todisteena siitä etteivät markkinat ole täysin tehokkaita. Tehokkaiden markkinoiden hypoteesin mukaan tällaisia tasaisesti ilmeneviä anomalioita ei pitäisi esiintyä lainkaan. Aivan näin yksinkertaista ei näidenkään ilmiöiden kohdalla asia ole, sillä toisinaan ilmiötä esiintyy ja joinakin vuosina jää esiintymättä.

Mistä tammikuuilmiössä on loppujen lopuksi kyse? Yksinkertaisesti siitä, että tämän ilmentymän mukaan osakemarkkinat nousevat tammikuussa. Sijoittajat, jotka haluavat hyötyä tammikuuilmiöstä kannattaa ostaa osakkeita joulukuussa ennen vuoden vaihdetta ja myydä ne pois tammikuussa nousun jälkeen. Varsin yksinkertaista!

Mutta toimiiko tammikuuilmiö todella? Historian valossa vastaus kuuluu, että kyllä toimii. Nousun todennäköisyys tammikuussa on harvinaisen suuri. Seppo Saario ilmoittaa nousun todennäköisyydeksi 79% Helsingin pörssissä kirjassaan Saarion sijoituskirja - Miten sijoitan pörssiosakkeisiin. Tämä todennäköisyys perustuu kerättyyn tietoon vuosilta 1960-2006.

Mutta asia ei ole aivan näin mustavalkoinen. Nimittäin tutkimusten (mm.  Roll 1983) valossa tammikuuilmiö näyttää koskevan ainoastaan small-cap yritysten osakkeita. Tammikuuilmiö ei koske suurien yritysten osakkeita. Tämä on yksi syy miksi nimenomaan Helsingin pörssissä tammikuussa nousun todennäköisyys on näinkin suuri. Helsingin pörssistä kun ei kansainvälisen mittapuun mukaan löydy kuin ainoastaan yksi ison yhtiön osake - Nokia.

Akateemisia tutkimuksia tammikuuilmiön ympäriltä on tehty lukuisia. Itse otin luettavaksi yhden tuoreimmista: Haug & Hirscheyn The January Effect, joka julkaistiin marraskuussa 2005. Tammikuuilmiö tulee esille tutkittaessa tasapainotettua tuottoa (equally weighted return), jossa pienten yritysten osakkeet saavat enemmän painoa.

(Tammikuun tuottopreemiot USA:ssa eri vuosina, tasapainotettu - Haug & Hirschey 2005)

Kuten ylläolevasta kuvasta voi todeta on tammikuun tuoton preemio muiden kuukausien tuottoihin verrattuna osakemarkkinoilla hämmästyttävän korkea. Esimerkiksi vuosina 2000-2004 oli tuotto 6,44% enemmän kuin muina kuukausina. Sen sijaan markkina-arvolla painotetusta tuotosta, joka painottaa large-cap yritysten osakkeita ei ylituottoa ole havaittavissa, kts. alapuolen kuva.

(Tammikuun tuottopreemiot USA:ssa eri vuosina, markkina-arvo painotettu - Haug & Hirschey 2005)

Tasapainotetussa (equally weighted) tuotossa jokaisen yrityksen osakkeen uusi hinta jaetaan vanhalla hinnalla ja näin saadut tuottoprosentit ynnätään lopuksi yhteen ja jaetaan yhtiöiden lukumäärällä. Siten siis tasapainotetussa tuotossa small-cap yrityksen osakkeella on yhtä suuri painoarvo kuin large-cap yhtiön osakkeella.

Markkina-arvo ((market) value weighted) tuotossa jokaisen yhtiön osakkeen uusi hinta kerrotaan sen osakkeiden kappalemäärällä ja tämä jaetaan vanhalla hinnalla kerrottuna osakkeiden kappalemäärällä. Näin saadaan markkina-arvo painotettu tuottoprosentti. Koska tässä tavassa osakkeen hinta kerrotaan osakkeiden lukumäärällä painottaa se tuotoissa large-cap yhtiöiden osakkeita.

Vaikka tammikuuilmiö on tunnettu jo pitkään jaksaa sen olemassaolo yhä hämmästyttää. Oikeastaan juurikin siitä syystä se hämmästyttää. USA:ssa nousun todennäköisyys on tammikuussa tasapainotetulla tuotolla mitaten jopa suurempi kuin meillä Suomessa - 82,1%. Haug & Hirschey kirjoittavat:

When measured using equally weighted returns, it is interesting to note that the January effect has remained persistently positive despite the enormous amount of attention focused upon the issue during the past 30 years.

However, it is surprising that neither Wall Street attention nor popular press coverage has been able to create sufficient interest in January effect arbitrage opportunities to eliminate the anomaly.

Mielenkiintoista on myös tietää mistä tammikuuilmiö johtuu. Ikävä kyllä tähän ei ole olemassa yhtä ainoaa syytä ja tammikuuilmiön todellinen syy pysyy yhä arvoituksena tutkijoille. Joitakin syitä ilmiölle on kuitenkin löydetty.

Yhtenä ilmiön syynä pidetään yksityishenkilöiden käytöstä. Monet yksityishenkilöt myyvät tappiolla olevat sijoitukset pois ennen vuoden vaihdetta realisoidakseen tappiot verotusta varten ja he näyttävät ostavan osakkeet takaisin vasta tammikuussa (Ritter 1988). Näin verovuoden voitoista kertyy vähemmän verotettavia pääomatuloja. Lisäksi yksityishenkilöiden puolella yhtenä syynä pidetään bonuksia, joiden maksu ajoittuu monesti vuoden vaihteen tienoille ja tämä aiheuttaa yksityissijoittajille ostopainetta tammikuussa.

Yhtenä instituutiosijoittajien syynä tammikuuilmiöön pidetään vuorostaan ns. window dressing hypoteesiä. Tämän hypoteesin mukaan ammattimaiset sijoittajat pyrkivät pääsemään huonoista sijoituksista eroon ennen raportointikauden päättymistä, jotta heidän sijoituksensa näyttäisivät paremmilta kuin oikeasti ovatkaan.

Haug & Hirschey toteavat tutkimuksensa yhteenvedossa mielestäni lopuksi osuvasti:

In any event, more than 30 years after its discovery, the January effect remains a compelling riddle.

Monille sijoittajille tehokkaiden markkinoiden hypoteesi lienee tuttu Burton G. Malkielin loistavan kirjan Sattuman kauppaa Wall Streetillä kautta. Malkiel on toiminut tehokkaiden markkinoiden puolesta puhujana jo pitkään. Itse tehokkaiden markkinoiden hypoteesin on laatinut professori Eugene Fama ensimmäisen kerran jo 60-luvulla.

Tehokkaiden markkinoiden hypoteesi lähtee liikkeelle seuraavista ajatuksista. Mikäli kerran osakkeiden hinnat heijastelevat yritysten tuloksia, niin emmekö voisi ennustaa niitä? Mutta jos osakekurssit olisivat ennustettavissa, niin ne tarjoasivat mahdollisuuden tehdä varmoja voittoja. Tämän johdosta kurssien hintoihin kohdistuu painetta muuttua siten, että tällaiset varmojen voittojen mahdollisuudet poistuvat. Osakemarkkinoita on tutkittu runsaasti ja tutkimustulokset osoittavat, että näin myös on. Tehokkailla eli hyvin toimivilla markkinoilla osakekurssien liikkeet eivät ole ennustettavissa.

Otetaan esimerkki. Osakkeella käydään kauppaa pörssissä 10€:n hintaan. Perustuen tekemääsi taustatutkimukseen osakkeen kurssista, sekä yrityksen tilanteesta päädyt tulokseen, että sen hinnan tulee vuoden päästä olla 12€. Mikäli osakkeen oikea hinta tulisi vuoden päästä olla 12€, niin kaikkien sijoittajien kannattaisi ostaa sitä jo nyt ja hyötyä varmasta noususta. Tämä johtaisi tilanteeseen, että osakkeen hinta lähtisikin nousuun jo saman tien. Olemassa olevan tiedon perusteella osake olisi alihinnoiteltu ja kurssiin syntyisi paine heijastaa sen tulevaisuuden arvoa.

Ylläolevassa esimerkissä on tehokkaiden markkinoiden hypoteesin ydin. Vain uusi ja arvaamaton informaatio voi aiheuttaa muutoksia osakkeiden hinnoissa. Osakkeiden hinnat heijastelevat kokoajan kaikkea sitä saatavilla olevaa tietoa, joka olemassa on. Tämä pitää sisällään niin kaikki mahdolliset vaihtoehdot yrityksen toiminnasta, tuloksesta kuin kaikesta muustakin mahdollisesta. Esimerkiksi yritys, joka julkaisee huipputuloksen osavuosikatsauksen yhteydessä voi sen osakkeen hinta pysyä samana, mikäli tämä on ollut odotettavissakin markkinoilla. Hinta voi jopa laskea, jos huipputulos onkin ollut markkinoiden odotuksia heikompi. Tässä yhteydessä uusi tieto onkin ollut huonompi kuin odotettu, joten samalla tavalla osakkeen hinnoittelu korjaa sen uuden tiedon valossa olevalle oikealle tasolle.

70-luvulla Fama tarkensi tehokkaiden markkinoiden hypoteesiä esittelemällä siitä kolme eri muotoa vahvuuksien mukaan. Ne eroavat toisistaan sen mukaan mitkä tiedot heijastuvat osakkeiden hinnoitteluun. Muodot ovat seuraavat:

• Heikko muoto. Heikon muodon mukaan osakkeiden hinnat heijastelevat kaikkea sitä tietoa, joka on saatavilla osakkeen menneestä suorituksesta, kuten mennyt kurssihistoria, vaihdon voluumi jne.
• Keskivahva muoto. Keskivahvan muodon mukaan osakkeiden hinnat pitävät sisällään kaiken saman informaation kuin heikko muoto, mutta lisäksi kaiken julkisesti yrityksistä ja osakkeista saatavilla olevan informaation. Tätä informaatiota on esimerkiksi yritysten osavuosikatsaukset, yritysjohdon pätevyys, fundamentti informaatio jne.
• Vahva muoto. Vahva muoto pitää sisällään kaiken yrityksen julkisen informaation lisäksi kaiken mahdollisen saatavilla olevan tiedon yrityksestä, myös sisäpiiritiedon.

Vaikka tehokkaiden markkinoiden hypoteesi on viime aikoina saanutkin paljon kritiikkiä osakseen on akateeminen konsensus edelleen keskivahvan ilmentymän puolella. Sisäpiiritiedon hyväksikäytöllä on osoitettu saatavan hyötyä osakemarkkinoilla.

Mitä meille sijoittajille on tästä opittavaa? Ensinnäkin tehokkaiden markkinoiden hypoteesin jo kaikkein heikoimman ilmentymän mukaan tekninen analyysi on turhaa. Tekninen analyysi perustuu menneen markkinainformaation analysointiin ja pyrkii sen perusteella löytämään osakekursseista ennustettavia malleja ja sitä kautta ennustamaan osakekurssin kehitystä. Teknisestä analyysistä on olemassa useita eri teorioita, kuten Dow, Elliot wave, Kondratieff, relative strength jne. Näissä on kuitenkin oleellista tunnistaa ns. vastustustaso, joka muodostuu lähinnä markkinapsykologisista syistä (edelliset markkinahuiput jne). Mikäli kuitenkin sijoittajat käyvät kauppaa vastustustason tuntumassa heidän täytyy uskoa kykenevänsä tekemään voittoa näillä tasoilla, ts. hinnat voivat yhtä todennäköisesti laskea kuin nousta. Tämän johdosta tällaiset hintamallit ovat itse itsensä tuhoavia. Kun ne on kerran tunnistettu sijoittajat ryhtyvät ottamaan niitä käyttöön ja sen myötä niiden käytöt heijastuvat osakkeiden hinnoitteluun. Markkinat ovat jatkuvassa muutoksessa löytääkseen uusia malleja sitä mukaan kuin vanhat mallit tuhoutuvat.

Toiseksi tehokkaiden markkinoiden hypoteesin keskivahvan ilmentymän mukaan fundamenttianalyysi on tuloksetonta. Fundamenttianalyysi perustuu julkisesti saatavilla olevan tiedon analysointiin, kuten yrityksen osingonjakoon, tuloksentekokykyyn, korkoihin jne. Tässä kohden on kuitenkin hyvä huomioida, että kaikki osakemarkkinat eivät ole ns. tehokkaita. Käytännössä kaikki julkinen informaatio ei välttämättä ole osakekursseissa sisällä, sillä sen hankinta maksaa. Tämän johdosta kehittyvät markkinat ja pienyritykset ovat vähemmän analysoituja kuin kehittyneet ja isot yritykset. Tämä antaa varsinkin piensijoittajille heikommat lähtökohdat, sillä heillä on vain harvoin varaa laajamittaisen datan keräämiseen ja analysointiin. Sijoittajien keskinäinen kilpailu löytää tehottomasti hinnoiteluja osakkeita johtaa kuitenkin tilanteeseen, että tällaisten osakkeiden löytäminen on erittäin vaikeaa. Fundamenttianalyysissä sijoittajan tulee löytää yritys, jonka tulee olla parempi kuin mitä muut sijoittajat olettavat sen olevan.

Otetaan jälleen esimerkki. Kuvitellaan osakerahasto, joka hallinnoi yhden miljardin euron omaisuutta. Jos tällainen osakerahasto kykenee fundamenttianalyysiä hyödyntämällä saamaan vaikkapa vain 0,5 prosenttiyksikköä markkinoita kovempaa tuottoa - tarkoittaa se, että rahaston kannattaa uhrata vuosittain analyyseihin 5 miljoonaa euroa! Siltikin tämän kokoluokan ylituotto hukkuu rahastolla täysin vuosiheilahteluiden sekaan, eikä siten saatua hyötyä voida sieltä tunnistaa. Rahastot tappelevat kuitenkin keskenään tuotoista verisesti ja esimerkki osoittaa, minkä vuoksi ne ovat valmiita upottamaan analyyseihin suuria summia rahaa. Siten piensijoittajalle ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi harjoittaa fundamenttianalyysiä on perehtyä vain vähän analysoituihin yrityksiin, mutta silloinkin hän joutuu mittelemään osaamisestaan kymmenien alan ammattilaisten kanssa.

Mikä tästä kaikesta on sitten lopputulemana piensijoittajan kantilta on se, että tehokkaiden markkinoiden hypoteesin mukaan sijoittajan kannattaa ostaa ja omistaa kuluiltaan pieniä indeksi(osuus)rahastoja. Varsinkin kehittyneet markkinat ovat erittäin tehokkaat ja läpianalysoidut. Näiltä markkinoilta ylituottojen saaminen menee enemmän oman onnen, kuin taidon piikkiin erityisesti piensijoittajilla. Kehittyvien markkinoiden ja pienyritysten osalta, jotka ovat vähemmän seurattuja voi olla saatavilla ylituottoja, mutta niissäkin on vähintään kyseenalaista vastaako analyyseihin laitetut rahat ja aika saatua hyötyä. Helpoimmalla sijoittaja pääsee ostamalla indeksirahastoja tai ETF:iä ja antamalla toisten pitää huolen siitä, että markkinoilla säilyy tasapaino. Näin aikaa jää myös enemmän itse elämiseen!

Edellisen kuukauden aika on sijoitusten kehityksen osalta ollut harvinaisen yllätyksetöntä. Tällaista kehitys pitkässä juoksussa keskimäärin juuri on, mutta koska takana on kaksi erittäin räväkkää sijoitusvuotta voi edellisen kuukauden ajanjaksoa luonnehtia sijoitusmielessä jopa tylsäksi.

Salkun pääoma kasvoi marraskuun katsaukseen nähden 1088,67€ tai prosenteilla mitaten 3,3%. Tästäkin summasta uutta lisättyä pääomaa on noin 800€ ja loput vajaat 300€ arvonnousua. Kuukauden ainut hankinta oli Seligsonin OMXH25 ETF, jota ostin lisää 41 kappaletta.

Portfolion allokaatioissa on tapahtunut kuukauden takaiseen joitakin muutoksia. Oston vuoksi OMXH25 on nyt ylipainossa hetkellisesti, mutta kehittyvien markkinoiden osalta Kiinaan sijoittavan iShares FTSE/Xinhua China 25 Index (FXI):n paino on tippunut arvonlaskun myötä.

Sijoitusvuosi 2009 alkaa nyt olemaan loppusuoralla enkä oleta loppuvuonna tulevan enää suuria heiluntoja markkinoilla. Perinteisesti joulun välipäivät ovat pörssissä hiljaisia. Tulen vuoden vaihteen tienoilla niputtamaan oman toteutuneen vuoden 2009 sijoitustoiminnan yhteen ja katsomaan miltä vuosi 2010 tulee näyttämään. Sen verran jo uskallan paljastaa, että seuraava vuosi tulee tuomaan kohdallani suuria muutoksia ja nämä muutokset tulevat näkymään niin sijoitustoiminnassa, kuin myös siinä mitä asioita blogissani käsittelen. Tiedossa on varmasti uudenlaista näkökantaa.

Sitä ennen haluan kuitenkin toivottaa kaikille lukijoilleni rauhallista joulua! Teitä on kuukausi kuukaudelta yhä suurempi joukko, joten nöyrin kiitokseni siitä, että jaksatte seurata taloudellista taivaltani.

Yhteenveto

Salkun arvo joulukuu 2009: 34 018,08€

Muutos edelliseen katsaukseen: 1 088,67€

Vuoden 2009 tavoite ylitetty 19 771,68€:lla!

Vuoden 2010 tavoite ylitetty 11 342,11€:lla!

Vuoden 2011 tavoite ylitetty 1 901,00€:lla!

Yllä on kuva koirastani. Entisestä koirastani. Jouduin nimittäin luopumaan rakkaasta perheenjäsenestä tämän viikon maanantaina. Koiralla todettiin pitkälle edennyt syöpä. Kasvaimia löydettiin niin rintaontelosta, kuin imusolmukkeista, jotka etäpesäkkeinä olivat jo täysin vallattu. Jouduin tekemään vaikean päätöksen ja luopumaan perheenjäsenestä aivan liian varhain.

Nyt tuntuu hiljaiselta. Vielä kaksi vuotta sitten talossa tallusteli kaksi berninpaimenkoiraa. Nyt ei enää yhtäkään. Muita nelijalkaisia taloudesta vielä löytyy.

Koirilla ja monilla muilla eläimillä on eräs kadehtimisen arvoinen luonteenpiirre. Ne elävät hetkessä. Ne elävät hetkessä täysillä. Ne eivät pelkää mitä huominen tuo tullessaan tai murehdi menneisyydessä tehtyjä ratkaisuja. Ainut asia, joka niille merkitsee on nykyinen hetki. Sen mitä itselleni koiristani mukaan olen saanut ovat muistoja näistä hetkistä.

Tässä on myös meille sijoittajille ja säästäjille opittavaa. On tärkeää varautua taloudellisesti tulevaisuutta varten. Vaikka me säästäjät siirrämmekin kulutusta tulevaisuuteen säästämällä ja sijoittamalla - se ei saa tapahtua lyömällä laimin nykyhetkeä. Tärkeintä on löytää kultainen keskitie tulevaisuuteen siirretyn ja nykyhetken välille. Jos siirrämme liikaa asioita tulevaisuuteen emme välttämättä kykene enää nauttimaan nykyhetkestä. Jos elämme katkerana nykyhetkessä odottaen sitä tulevaa, jolloin pääsisimme nauttimaan työn hedelmistä - voi se antaa odottaa itseään kauan. Jopa niin kauan, ettemme koskaan saavuta sitä. Elämä on yllätyksellinen. Koska matka on pitkä on parempi nauttia myös itse matkan tekemisestä.

Siteeraan lopuksi Sisyfos kiven blogikirjoitusta, sillä mielestäni hän kiteytti erinomaisesti muutaman asian:

• Nauti elämästä tässä ja nyt. Suhtaudu epäillen "realisteihin", jotka kehottavat hyväksymään nykyhetken mielettömyydet tulevan onnen hintana. Sosialismissa vain reaaliversio osottautui todelliseksi. Kapitalismissa tarjoaa loputonta muutosta vailla levon hetkeä.
  
• Nauti elämästäsi tässä ja nyt, kohtuudessa. Kouluttautuminen, säästäminen ja maltillinen osakesijoittaminen ovat fiksusta tapoja sijoittaa tulevaisuuteen. Vain velaton on oikeasti vapaa ja vain pääomatuloilla eläjä voi saavuttaa aidon elämänhallinnan.

(Kuva takapihaltamme muutaman vuoden takaa - molemmat bernit, sekä kaksi vuokralaista)

Niin vaikeni ääni tassujen,
sammui liekki suuren sydämen.
Jätti surun, suuren, valtavan,
sisintämme kalvavan.
On poissa katse tummien silmien,
ja haukku - sitä kuule en.
Vaan jokainen kaunis muisto,
hetki täynnä elämää,
kun näitä muistelen - en koskaan yksin jää.

Käsittelin edellisessä kirjoituksessani jonkin verran salkun optimointia. Salkussa olevien arvopapereiden keskinäinen korrelaatio ja siitä johdettu kovarianssi ovat olennaisia asioita salkun kokonaisriskisyyden selvittämiseksi. Nyt sukellan hieman syvemmälle modernissa portfolioteoriassa.

Osakkeiden korrelaatio ja kovarianssi - yksinkertaisempi malli

Tarkimman osakkeiden välisen korrelaation saa selville laskemalla sen osakekursseista. Tämä on kuitenkin varsin työlästä ja jos salkusta löytyy useita kymmeniä eri osakkeita vie pelkkä korrelaatioiden selvittäminen tuhottomasti aikaa. Apuna voi käyttää myös erilaisia sivustoja (kts. linkit aiemmasta kirjoituksesta), mutta salkun ollessa suuri on osakkeita myös todennäköisesti eri markkinapaikoilta, jolloin kaikkien korrelaatioiden selvittäminen ei onnistu edes näillä työkaluilla.

Koska jokaisen osakkeen välisen korrelaation ja kovarianssin laskenta isossa portfoliossa on työlästä on siihen kehitetty avuksi myös yksinkertaisempi malli. Tässä mallissa laskenta tapahtuu käyttämällä hyväksi osakkeiden beta arvoja ja markkinoiden keskihajontaa. Se on nimeltään Single-Index Model. Tämä malli ei anna yhtä tarkkoja arvoja, mutta se on nopeampi käyttää. Mallin nimi tulee siitä, että laskentakaavassa proxynä käytetään jotakin markkinaindeksiä.

Single-Index Model kaavaa käyttäen osakkeiden i ja j välinen kovarianssi lasketaan seuraavasti:

Cov(r_i, r_j) = β_iβ_jσ²_m

Eli osakkeen i beta kerrotaan osakkeen j betalla ja lopuksi nämä kerrotaan markkinoiden varianssilla eli keskihajonnalla korotettuna toiseen potenssiin.

Vastaavasti korrelaation laskeminen tapahtuu käyttäen seuraavaa kaavaa:

Corr(r_i, r_j) = β_iβ_jσ²_m / σ_iσ_j

Kaavan yläosa on sama kuin konvarianssin laskennassa. Kovarianssi siis vain jaetaan osakkeiden i ja j kerrottuna keskihajontana ja saamme selville osakkeiden välisen korrelaation.

Tehokas rintama

Useasta eri sijoituksesta koostuvasta salkusta on mahdollista piirtää tuotto-riski käyrä. Käyrä on mahdollista muodostaa käymällä lävitse salkun eri sijoitusten mahdolliset painotukset salkussa ja muodostamalla näin saaduista tuotto-odotuksista ja keskihajonnoista lasketuista arvoista kuvaaja. Mikäli salkussa on eri sijoituksia kolme tai enemmän on se aina banaanin muotoinen. Käyrän jyrkkyys riippuu salkussa olevista sijoituksista.

Mikäli laskit edellisessä kirjoituksessani kertomalla tavalla oman salkun pienimmän mahdollisen keskihajonnan niin se löytyy pisteestä, joka on käyrän aivan vasemmassa laidassa. Eli pisteestä, jossa keskihajonta (standard deviation) on kaikkein pienimmillään. Tämä on myöskin piste, josta ns. tehokas rintama eli efficient frontier alkaa.

Kyseisestä pisteestä käyrää alaspäin mentäessä olevissa sijoitusten painotuksilla lasketussa salkussa on mahdollista saada vain huonompia tuottoja kasvavalla riskillä. Siis kyseiset sijoitusten painotukset tarjoavat vain pienempiä tuottoja korkeammalla riskillä. Käyrän tässä osassa olevat sijoitusten painotukset siis eivät kuulu tehokkaaseen rintamaan.

Tehokkaaseen rintamaan sen sijaan kuuluvat kaikki keskihajonnan minimipisteestä ylöspäin olevat tuotto-odotus-riski kombinaatiot. Kaikki käyrän tälle puolelle kuuluvat sijoitusten painotukset kasvattavat salkun tuotto-odotusta riskin lisääntyessä.

Sijoittajilla on mahdollista sijoittaa rahansa tällaisista yksittäisistä riskisistä osakkeista koostuvan salkun sijaan myös täysin riskittömästi. Pääoma-allokaatiosuora (CAL - Capital Allocation Line) on mahdollista piirtää saman kuvaajan rinnalle. Suoran alkupiste on riskittömän korkokannan mukaisessa arvossa, joka kuvassa on pisteessä risk free rate. Suora piirretään siten, että se koskettaa tehokkaan rintaman yläosaa.

Pisteessä, jossa pääoma-allokaatiosuora ja tehokas rintama kohtaavat sijaitsee markkinaportfolio. Pistettä kutsutaan joskus myös nimellä super-efficient portfolio. Ylläolevassa kuvassa piste on kohdassa tangency portfolio. Tässä kohdassa sijaitsee siten optimaalinen riskisistä sijoituksista koostuva salkku modernin portfolioteorian mukaan.

Indeksisijoittajalle tässä on huomionarvoista se, että yleensä indeksit samalla mittaavat jotakin markkinaa. Näin ollen indeksisijoittaja tulee ostaneeksi juuri näitä optimaalisia sijoituksia.

Edellisessä kirjoituksessa käsittelin yksittäisen osakkeen tuotto-odotuksen ja riskin laskentaa käytännön esimerkin kautta. Nyt käsittelen samaa asiaa kokonaisen portfolion näkökulmasta. Näistä asioista ensimmäisen eli tuotto-odotuksen laskeminen on verrattain yksinkertainen operaatio. Sen sijaan salkun kokonaisriskin laskeminen on varsin monimutkainen tehtävä. Yritän parhaani mukaan selittää portfolion riskin laskennan auki mahdollisimman yksinkertaisesti.

Linkin tekemääni taulukkoon salkun tuotto-odotuksen ja riskin laskemiseen löydät artikkelin lopusta.

Salkun tuotto-odotuksen laskeminen

Koko salkun tuotto-odotuksen laskenta lähtee liikkeelle siitä, että ensiksi listataan sijoitukset. Kuten ylläolevasta taulukosta ilmenee omistan itse seuraavia ETF:iä: EWZ (Brasilia), FXI (Kiina), RSX (Venäjä), IWV (Yhdysvallat), VGK (Eurooppa) ja OMXH25 (Suomi).

Tämän jälkeen olen arvopaperin nimen alapuolelle CAPM:ia hyväksikäyttäen laskenut jokaisen yksittäisen sijoituskohteen tuotto-odotuksen (expected return).

Yksittäisten sijoitusten tuotto-odotusten alapuolelle olen kaivanut niiden keskihajonnat  (standard deviation) Yahoo Finance -palvelusta USA:ssa noteerattavien ETF:ien osalta ja OMXH25:n osalta Seligsonin kotisivulta. Mikäli olet kiinnostunut laskemaan pelkästään salkun tuotto-odotuksen ei keskihajontojen tiedot ole tarpeen.

Seuraavalla rivillä olen listannut jokaisen sijoituskohteen painon (weight) salkussani. Esimerkiksi Venäjälle sijoittava RSX on salkussani 22,40%:n painolla. Olen myös varmistanut, että syötetyt painot ovat oikein laskemalla ne yhteen. Luonnollisesti salkun kokonaispainon tulee olla 100%. Tämäkään kohta ei ole pakollinen salkun tuotto-odotuksen laskemista varten, mutta se on hyödyllinen myöhemmin, kun käytämme hyväksi taulukkolaskentaohjelman Solver -toiminnallisuutta salkun keskihajonnan minimoimiseksi.

Nyt olemme valmiita laskemaan salkun tuotto-odotuksen. Se tapahtuu yksinkertaisesti kertomalla jokaisen sijoituksen paino-arvo salkussa sen tuotto-odotuksella, sekä lopuksi laskemalla ne yhteen. Siten yleistäen salkun tuotto-odotuksen laskennan kaava näyttää tältä:

Omassa tapauksessani tuotto-odotus siis on:
E(R_p) = (0,2830 * 0,1563) + (0,2140 * 0,1456) + (0,2240 * 0,1695) + (0,1190 * 0,1225) + (0,0560 * 0,1274) + (0,1040 * 0,1703)
E(R_p) = 0,1528

Salkkuni tuotto-odotus siis on 15,28%.

Salkun riskien hallinta

Useasta eri sjoituksesta koostuvan salkun riskisyyden laskeminen on kohtuullisen työläs tehtävä. Tässä yhteydessä lasken salkun riskiä käyttäen sen keskihajontaa. Vaikeus johtuu siitä, että erilaiset sijoitustuotteet korreloivat keskenään eri tavalla.

Esimerkiksi aurinkorasvoja valmistavan yrityksen osake laskee sateisina päivinä, mutta vastaavasti sateenvarjoja valmistavan yrityksen osake nousee. Jos nämä osakkeet reagoivat keskenään yhtä voimakkaasti kuvatulla tavalla on niiden välinen korrelaatio -1.  Luvun ollessa 0 ei osakkeiden välillä ole minkäänlaista korrelaatiota ja luku 1 kertoo, että osakkeet korreloivat keskenään identtisesti. Yksittäisen sijoituskohteen korrelaatio itsensä kanssa on siis aina 1. Näin eri sijoitustuotteiden korrelaatioarvo voi vaihdella lukujen -1 ja +1 välillä.

Salkku, jossa kaikki sijoitukset korreloivat voimakkaasti keskenään on heikosti hajautettu, vaikka salkussa olisi useita eri sijoituksia. Hajautuksen parantamiseksi ja samalla riskin pienentämiseksi sijoittajan kannattaa täydentää salkkuaan sellaisella tuotteella, joka korreloi salkun muiden sijoitusten kanssa erittäin heikosti tai jopa päinvastaisesti. Tällaista sijoitusta sanotaan hedgeksi.

Jo pieni määrä hedgeä voi laskea salkun kokonaisriskiä tuntuvasti tuotto-odotuksen kuitenkaan kärsimättä suuresti. Tällaiset hedge sijoitukset voivat ensiksi tuntua sijoittajasta erikoiselta valinnalta. Esimerkiksi sijoittaja, joka kysyy asiantuntevalta sijoitusneuvojalta kuinka voisi pienentää salkkunsa riskiä voi saada tämän johdosta hyvinkin hämmentäviä ehdotuksia. Sijoitusneuvoja voi ehdottaa salkun koostumuksen vuoksi sinne vaikkapa vivutettuja raaka-aine futuureja tai muita sellaisia tuotteita, jotka sijoittajasta itsestä ovat hyvin eksoottisia ja täysin erilaisia kuin salkussa olevat muut sijoitukset.  Alkuhämmennyksen jälkeen on syytä miettiä miksi näin on ehdotettu. Syy on juurikin edellä kerrottu riskiä pienentävä vaikutus, jota esimerkin sijoittaja halusi saada aikaiseksi. Sopivan pieni annos hedgeä salkussa tekee siis hyvää!

Salkun kokonaisriskin laskeminen

Salkun kokonaisriskin selvittäminen lähtee siten liikkeelle selvittämällä ensiksi salkussa olevien sijoitusten keskinäiset korrelaatiot. Tämän suhteen olen itse onnekas, sillä suurin osa sijoituksistani noteerataan USA:ssa. USA:ssa noteerattavien osakkeiden väliset korrelaatiot on mahdollista selvittää Asset Correlations -sivustolla.

Olen poiminut sivuston laskemat korrelaatioarvot taulukkoon Correlation matrix kohdan alle. Esimerkiksi Eurooppaan sijoittavan VGK:n ja Brasiliaan sijoittavan EWZ:n välinen korrelaatio on 0,87. OMXH25:n korrelaatiota muiden sijoitusten välillä en selvittänyt, joten arvioin sen korrelaatioksi muiden kanssa 0,80, joka on aika lailla samaa luokkaa kuin muiden sijoitusten välillä. Tämän vuoksi olen taulukkoon merkinnyt OMXH25:n arvot punaisella värillä.

USA:ssa noteerattavien osakkeiden väliset korrelaatiot on saatavilla myös ez Stock Exchange -sivustolta. Tämä sivusto tarjoaa tiedot ladattavaksi csv muodossa, jolloin niitä voi käyttää omissa laskuissa vaikkapa taulukkolaskentaohjelmassa. Suomessa noteerattavien osakkeiden osalta en vastaavia palveluita ole löytänyt. Mikäli tiedät tällaisen palvelun olevan olemassa, ole hyvä ja mainitse siitä artikkelin kommenteissa. Korrelaatiot on mahdollista laskea myös itse vanhasta kurssidatasta. Tässä ohjeistus omatoimiseen korrelaation laskemiseen.

Ensimmäinen huomio omien sijoitusteni korrelaatioiden kohdalla on, että hajautus on selvästi puutteellinen. Jokainen sijoitus näyttää korreloivan voimakkaasti keskenään. Jo tämän pohjalta osaa aavistaa, että salkun keskihajonta on suuri, sillä myös yksittäisten sijoitusten keskihajonta on korkea.

Näiden lukujen jälkeen varsinainen riskin laskeminen voi alkaa.

Salkun varianssi lasketaan kertomalla kahden sijoituksen painoarvot keskenään ja tämän jälkeen niiden välinen kovarianssi, sekä lopuksi ynnäämällä nämä kaikki kombinaatiot keskenään. Kovarianssi puolestaan lasketaan kertomalla kahden sijoituskohteen välinen korrelaatio niiden keskihajonnoilla. Esimerkiksi EWZ:n ja FXI:n kovarianssi eli Cov(r_EWZ, r_FXI) on 0,81 * 0,4058 * 0,4103 = 0,13486479. Yleistäen kaava on seuraava:

Koska Cov(r_i, r_j) = σ_iσ_jΡ_ij olen laskenut kaavan jälkiosan eli kovarianssien tulokset erikseen kohtaan Covariance matrix. Tämän jälkeen olen kertonut painoilla kovarianssit kohtaan Variance matrix. Variance matrix kohdassa on siis ratkaistuna kaavan w_iw_jσ_iσ_jΡ_ij osuus.

Salkun kokonaisvarianssin selvittäminen käy tämän jälkeen yksinkertaisesti laskemalla kaikki Variance matrix kohdan  luvut yhteen. Tämän olen laskenut soluun A44.

Lopuksi salkun keskihajonnan saa selville ottamalla salkun varianssista (solu A44) neliöjuuri, jonka olen laskenut soluun A45.

Salkkuni keskihajonta on 39,72% eli erittäin korkea.

Salkun optimointi

Kun salkun kokonaisriski ja tuotto-odotus on selvitetty voidaan aloittaa salkun optimointi. Optimoinnilla tarkoitetaan sijoittajalle soveltuvan parhaan mahdollisen riski-tuotto kombinaation löytämistä.

Koska taulukkoon on nyt valmiiksi syötettynä kaavat riskin ja tuotto-odotuksen laskemiseksi on helppoa muunnella salkun sisältöä ja painoarvoja, sekä katsoa miten muutokset vaikuttavat salkun tuotto-odotukseen ja kokonaisriskiin. Esimerkiksi OMXH25 on helposti korvattavissa taulukossa jollakin hedgellä ja sen vaikutuksen salkkuun näkee heti. Taulukkoon tarvitsee vain kirjata korvattavan sijoitustuotteen tuotto-odotus, keskihajonta ja korrelaatiot muiden salkussa olevien sijoitusten kesken.

Mikäli sijoittaja haluaa löytää salkun sijoitusten painoarvoja muuttamalla pienimmän mahdollisen keskihajonnan tai suurimman mahdollisen tuotto-odotuksen, joka salkulla on saavutettavissa - on tällainen arvojen muuttelu käsin varsin työlästä. Onneksi tähän on olemassa valmis työkalu. Ikävä kyllä Open Office ei tue tätä työkalua, vaan tässä kohti joutuu turvautumaan Exceliin.

Esimerkiksi salkulla saavutettavissa oleva pienin mahdollinen keskihajonta on selvitettävissä taulukosta Excelillä seuraavasti. Käytettävä työkalu on nimeltään Solver. Ensiksi varmista, että se löytyy Tools valikon alta. Mikäli et löydä sitä sieltä käy lisäämässä se Add-ins valikon kautta.

1. Tämän jälkeen käynnistä Solver työkalu.
2. Valitse Set Target Cell kohtaan taulukon laskema salkun keskihajonta eli solu A45 - tämän kohdan haluamme siis ratkaista.
3. Equal To kohtaan valitse Min, sillä haluamme selvittää pienimmän mahdollisen saavutettavissa olevan arvon.
4. By Changing Cells kohtaan valitse sijoitusten painoarvot eli solut A7-F7. Näin Solver muuttelee kyseisten sijoitusten painoarvoja saadakseen selville keskihajonnan minimin.
5. Subject to the Constraints kohtaan lisätään rajoitteeksi, että salkun kokonaispainon tulee olla 100%. Tämä tapahtuu valitsemalla Cell Reference kohtaan solu F8, johon on laskettu salkun kokonaispaino, sekä syöttämällä Constraint kohtaan arvo 1. Näiden välillä oleva notaatio tulee olla = eli cell refencen tulee vastata arvoa 1 koko laskun ajan.
6. Lopuksi klikkaa Solve nappia, jolloin Excel laskee soluihin arvot, joilla pienin mahdollinen keskihajonta on saavutettavissa.

Solveria hyväksikäyttämällä ilmenee, että pienin mahdollinen salkullani saavutettavissa oleva keskihajonta olisi vain 14,80%. Tällöin tuotto-odotus laskisi 11,27%:iin eli olisi alkuperäistä asetelmaa neljä prosenttiyksikköä pienempi. Riskiä olisi siis huomattavasti vähemmän. Toisaalta taasen tämä vaatisi tiettyjen sijoitusten lyhyeksimyyntiä ja velkavivun käyttämistä USA:n sijoittavan ETF:n (IWV) osalta.

Antamalla Solverille lisää rajoitteita Subject to the Constraints kohtaan voidaan lyhyeksimyynnin ja velkavivun mahdollisuus rajata pois. Samoin yksittäisille sijoituksille voidaan asettaa painojen osalta ala- tai ylärajoja.

Saavutettavissa oleva suurin mahdollinen tuotto-odotus käy vastaavasti valitsemalla Set Target Cell:ksi taulukon laskema tuotto-odotus solusta A46 ja valitsemalla Equal To kohtaan Max.

Näin taulukkoa pyörittämällä on mahdollista löytää omasta sijoitusportfoliosta mielenkiintoisia yhdistelmiä riippuen siitä haluaako oman salkun riskisyyttä pienentää, kasvattaa tuotto-odotusta, rajata jonkin sijoituksen painoarvoa muihin nähden ja niin edelleen.

Mikäli mielenkiintosi riitti lukea tänne asti olet todennäköisesti kiinnostunut myös lataamaan tekemäni taulukon ja kokeilemaan sitä omilla sijoituksillasi. Löydät taulukon tästä. Taulukko aukeaa sekä Excelillä, että Open Officella.

Riskin laskeminen salkulle, joka muodostuu useista kymmenistä sijoitustuotteista on kuvatulla tavalla erittäin työlästä. Tällaisen portfolion riskin selvittäminen on helpompaa eräällä toisella tavalla, johon palaan ehkä myöhemmin.

Riskin määritelmä

Perinteisesti riski liitetään menettämisen mahdollisuuteen. Riskin tunne ei kansantajuisesti ole mikään kiva tunne. Mutta riskillä on myös toinen merkitys sijoittamisesta puhuttaessa. Sijoittamisessa riskillä tarkoitetaan menettämisen (kurssilasku) lisäksi myös kolikon kääntöpuolta eli voiton (kurssinousu) mahdollisuutta. Riski ei siis ole pelkästään huono asia.

Tuotto ja riski kulkevat sijoitusmaailmassa käsi kädessä. Tämä tarkoittaa sitä, että matalan riskin sijoitustuotteessa on heikko tuotto-odotus, mutta yhtälaisesti sijoituksen tappion vaara on pienempi. Vastaavasti korkeamman riskin sijoitustuotteen tuotto-odotus on kovempi ja tappion vaara suurempi. Molempien sijoitustuotteiden tuotto voi kuitenkin olla yhtä suuri. Todennäköisyys sille, että pienemmän riskin sijoitustuote tuottaa yhtä paljon kuin korkean riskin on pienempi.

Näistä todennäköisyyksistä ja siitä miten niitä käytetään kohta lisää. Mutta sitä ennen tutustutaan kahteen perinteiseen mittariin, joilla sijoitusten riskisyyttä mitataan.

Kaksi perinteistä tapaa mitata riskiä

Kaksi eniten käytettyä riskin mittaria ovat beta luku ja keskihajonta (standard deviation).

Beta luvun käytöstä osakkeen arvon määrittämiseen kirjoitin CAPM artikkelissani. Käyttöomaisuuden hinnoittelumallilla eli CAPM:lla on mahdollista laskea osakkeen tuotto-odotus käyttäen hyväksi beta lukua. Beta luku ilmaisee sen kuinka voimakkaasti osake reagoi siihen markkinaan nähden, josta osakkeen beta luku on laskettu. Esimerkiksi osakkeen, jonka beta luku on 1,5 arvo nousee keskimäärin 1,5 kertaisesti indeksin noustessa. Indeksin laskiessa myös osakkeen arvo laskee keskimäärin 1,5 kertaisesti. Tällaisessa osakkeessa voidaan siten sanoa olevan riskiä 1,5 kertaisesti sen verrokkimarkkinaan nähden. Arvopaperin, jonka beta on alle yksi on siten markkinoita riskittömämpi ja betan ollessa negatiivinen on arvopaperin käytös päinvastainen markkinoiden kanssa.

Toinen yleisesti käytetty riskin mittari on keskihajonta. Keskihajonta ilmoitetaan prosentteina. Mitä suurempi keskihajonnasta ilmoitettu prosenttiluku on, sitä rajumpia ovat osakkeen heilunnat. Koska tuotto ja riski todistetusti kulkevat yhdessä, niin yleensä matalan riskin arvopaperissa on sekä beta-, että keskihajonnan luvut alhaiset.

Sijoittajan kantilta paras mahdollinen sijoitus on sellainen, jossa tuotto-odotus on korkea ja keskihajonta on matala. Käytännössä tämä tarkoittaisi sellaista sijoitusta, jonka tuotto-odotusta voidaan pitää suhteellisen varmana, sillä arvon heilunta tuotto-odotuksen ympärillä on laimeaa.

Keskihajonnan käytöllä on muutamia erittäin hyviä puolia. Arvopapereiden tuotot noudattelevat varsin hyvin normaalijakaumaa ja tämän ansiosta voin esitellä seuraavan graafin.

Nyt pääsemme kiinnostavimpaan kohtaan. Normaalijakauman ansiosta voidaan sanoa, että 68,26%:n todennäköisyydellä arvopaperin tuotto on yhden keskihajonnan verran ylä- tai alapuolella tuotto-odotuksesta. 95,44%:n todennäköisyydellä se on kahden keskihajonnan päässä ja 99,74%:n todennäköisyydellä kolmen keskihajonnan.

Luvut yhteen - käytännön esimerkki

Ah, kuinka ihanan teoreettiselta kaikki yllä kerrottu kuulostaakaan! Millään tällä ei tietenkään ole mitään merkitystä ellemme osaa soveltaa sitä käytännössä. Otetaan siis käytännön esimerkki ja sovelletaan asioita siihen.

Yksi ETF sijoituksistani on Brasiliaan sijoittava iShares MSCI Brazil Index (EWZ). Tämä Brasiliaan sijoittava ETF saa luvan käydä koekaniinista tällä kertaa. Beta ja keskihajonta lukuja on saatavilla muutamista eri lähteistä. Yahoo finance -palvelusta katsottuna riskiluvut näyttävät seuraavilta:

Luvut on siis laskettu 31.10.2009. Beta luku näyttäisi olevan 1,44 ja keskihajonta 40,58%. Beta on verrannollinen S&P 500 -indeksiin.

CAPM:ia hyväksikäyttäen EWZ:n tuotto-odotukseksi saadaan 15,63%. Laskuissa käytin T-billin keskimääräistä tuottoa vuosilta 1926-2005, joka on 3,75% ja S&P 500 -indeksin pitkän ajan keskimääräistä tuottoa 12%. Lue aiempi kirjoitukseni CAPM:sta, jos haluat tietää tarkemmin kuinka lasku tapahtuu.

Tämän ETF:n keskihajonta oli 40,58%. Käytännössä tämä siis tarkoittaa, että odotettavissa oleva tuotto on -24,95%:n (15,63-40,58) ja 56,21%:n (15,63+40,58) välillä 68,26%:n todennäköisyydellä. Tämän hetkisellä 75,09$:n hinnalla se siis tarkoittaisi, että vuoden kuluttua varsin suurella todennäköisyydellä kurssi on 56,36$:n ja 117,30$:n välillä.

Vielä suuremmalla eli 95,44%:n todennäköisyydellä kurssi on kahden keskihajonnan päässä. Tällöin tuotto voisi olla mitä tahansa -65,53% ja 96,79%:n tai 25,88$:n ja 147,78$:n väliltä. Kyseessä on siis selvästi erittäin riskinen sijoituskohde.


Seuraavassa kirjoituksessani tulen yhdistämään nämä asiat korkeammalla tasolla. Miten kokonaisen salkun tuotto-odotus ja keskihajonta (riski) muuttuu yksittäiseen sijoituskohteeseen nähden. Esimerkkinä tulen käyttämään omaa portfoliotani. Saatan myös käsitellä hedgausta ohimennen.

Pelkästään arvopapereiden arvon seuraaminen ei anna kokonaiskuvaa siitä, kuinka salkku on kehittynyt. Omistamieni ETF:ien arvo on nyt noussut 12,14% hankintamenoineen. Mutta tämä ei ole koko totuus. Tällainen mittaustapa seuraa ainoastaan arvopapereiden hinnanmuutoksia ja jättää huomiotta kokonaan osingot. Tämän vuoksi olen tästä kuukausikatsauksesta eteenpäin ottanut käyttöön kaksi uutta tunnuslukua salkun mittausta helpottamaan. Ne ovat HPR ja vuosittainen HPR.

HPR eli Holding Period Rate kertoo salkun koko hallinnointiajan tuoton. Se siis ottaa huomioon myös saadut osingot. Tämä on siis salkun todellinen prosentuaalinen tuotto, jonka sijoitukset ovat tuottaneet salkun olemassaolon aikana. Tämän lisäksi olen laskenut salkun vuosittaisen HPR:n (annualized HPR), joka kertoo salkun todellisen vuosituoton. Vuosittaisella HPR:llä voi helposti verrata eri salkkujen tuottoja keskenään. Oman salkkuni vuosittainen HPR on tällä hetkellä noin 7% eli olen toistaiseksi varsin kaukana itselleni asettamasta 12% vuosituotosta. Viimeisen vajaan kahden vuoden tuotoksi 7% p.a.  kaikkien kulujen jälkeen on kuitenkin tyydyttävä, sillä väliin mahtuu pörssihistoriaan jäävä romahdus. Toisaalta myös tänä vuonna nähty nousu pohjilta on ollut erittäin voimakas.

Edelliseen katsaukseen nähden sijoitusten arvot polkivat lähes paikallaan. Salkun pääoma nousi edelliseen katsaukseen verrattuna 1091,36€:lla tai prosenteilla mitaten 3,43%:lla. Arvonnousua tästä on reilut pari sataa euroa ja loput uutta lisättyä pääomaa. Kuukauden ainut ostos oli Eurooppaan laajasti hajauttava Vanguard European ETF (VGK), jota ostin lisää 23 kappaletta 50,76$:n hintaan eli noin 800 eurolla. Tässä kuussa oli tavallista suurempien menojen vuoksi vähemmän laittaa rahaa kiinni sijoituksiin. Ensi kuussa on varaa kasvattaa sijoitettavia pääomia vielä vähemmän johtuen joulusta, uudesta vuodesta ja muista ajankohtaan liittyvistä asioista. Tämän johdosta tulen joulukuun oston tekemään mitä todennäköisimmin Seligsonin OMXH25 ETF:ään, jotta kulujen osuus jää mahdollisimman pieneksi. Mielenkiintoista oli kuitenkin huomata, että salkun arvo kohosi nyt jo yli vuodelle 2011 asettamani tavoitteen. Hienoa!

Portfolion allokaatio muuttui edelliseen katsaukseen nähden kehittyneiden markkinoiden suuntaan. Edellisessä katsauksessa kehittyvien markkinoiden osuus oli yhteensä n. 76%, kun nyt se on tippunut 72,46%:iin ja kehittyneiden markkinoiden osuus on noussut yhteensä 27,54%:iin. Vanguard European ETF:n osuus salkussa nousi ostosta selvästi, sillä sitä oli jo ennestään hyvin vähän muihin sijoituksiin nähden.

Blogi sai mukavasti uusia lukijoita Henri Elon vinkattua omassa kirjoituksessaan kiintoisina ja hyödyllisinä pitämistään blogeista. Suuret kiitokset Henrille tästä ja toivon, että uudet lukijat pysyvät mukana jatkossakin!

Yhteenveto

Salkun arvo marraskuu 2009: 32 929,41€
Muutos edelliseen katsaukseen: 1 091,36€
Vuoden 2009 tavoite ylitetty 18 683,01€:lla!
Vuoden 2010 tavoite ylitetty 10 253,44€:lla!

Vuoden 2011 tavoite ylitetty 812,33€:lla!

(Flickr: Nick Leonard)

Viimeisen parin vuoden aikana olen keskittynyt yhä enemmän säästämiseen. Säästämisen avulla kasvatettuja "ylimääräisiä" rahavaroja olen taasen kanavoinut sijoituksiin. Kaikki tämä säästäminen on muuttanut suhtautumistani tavaroihin.

Aiemmin elämä tuntui olevan enemmän elämistä aineellisen materian kautta. Jokaisen palkkapäivän koitettua mietin lähinnä mitä kaikkea tavaraa sillä ostaisin. Nykyisin tällainen toiminta tuntuu minusta hyvin vieraalta. Kaupungilla kävellessä minua lähinnä huvittaa henkilöt, jotka kantavat ostamiaan tavaroitaan kasseissa ja säntäilevät kaupasta toiseen vain etsimässä lisää tavaraa, jota ilmankin tulisivat hyvin toimeen. Pysähtyvätkö tällaiset ihmiset koskaan miettimään mitä varten he haalivat tavaraa?

Nykyistä suhtautumistani tavaroihin kuvaa hyvin muutaman viikon takainen tapahtuma, jolloin hackintosh tietokoneeni kovalevy sanoi itsensä irti. Siinä missä ennen olisin vain mennyt kauppaan ja ostanut uuden tietokoneen päädyin nyt vain vaihtamaan hajonneen kovalevyn uuteen.

Muutoinkin nykyään mietin tavaroita hankkiessani, että tarvitsenko todella kyseistä tavaraa. Onko se välttämätön? Kuinka kauan tulen vielä toimeen vanhalla? Onko kyseinen tavara ostettava juuri nyt? Miksi haluan kyseisen tavaran? Onko minulla siihen varaa? Onko sille olemassa korvaavaa edullisempaa vaihtoehtoa?

Törmäsin asian tiimoilta loistavaan videoon nimeltä The Story of Stuff - tavaroiden tarina. Videota tukemassa on myös samanniminen sivusto. Video kertoo tavaroiden ketjusta aina niiden alkupäästä käytön lopettamiseen rempseällä otteella. Tiesitkö, että esimerkiksi USA:ssa 99% ostetuista tavaroista on puolen vuoden käytön jälkeen heitetty roskiin? Uskoisin, ettemme tämän suhteen jää paljoa jenkeistä jälkeen. Video kuvaa muutoinkin mielestäni loistavasti oravanpyörässä juoksemista, jossa teemme kovasti töitä, jotta voimme ostaa lisää tavaraa. Kiireisen työpäivän jälkeen olemme niin väsähdyksissä, että tuijotamme vain monotonisesti televisiota, joka syöttää meille propagandaa, jotta kuluttaisimme enemmän ja tuntisimme itsemme paremmaksi. Tämä tietysti vaatii enemmän työn tekemistä ja näin ympyrä sulkeutuu.

(The Story of Stuff video - pituus n. 20 min)

Kun saamme vapautettua itsemme materiaalisten tavaroiden tuottamasta valheellisesta hyvänolon tunteesta pääsemme myös lähemmäksi oikeaa onnellisuutta. Onnellisuus ja hyvä olo ei tule tavaroiden kautta. Toki saamme himoitsemamme tavaran ostosta mielihyvää, mutta vain hetkeksi. Tilannetta voi verrata vaikkapa pienen lapsen karamelleistä saamaan sokerihumalaan. Meillä on hetken aikaa hyvä olo, mutta sen jälkeen tulee "krapula". Tämä on kestämätön kierre. Emme koskaan voi täyttää henkistä tyhjiötämme tavaralla. Kestävän onnellisuuden tavoittelu tavaroiden kautta ei tule onnistumaan. Jos näin olisi myös jokaisen miljonäärin elämä olisi äärimmäisen onnellinen.

Mielestäni on absurdia, että ne henkilöt, jotka elävät omasta mielestään köyhää elämää, ovat sitä mieltä että he olisivat onnellisia, kun vain saisivat tietyn summan rahaa itselleen. Totta toki on, että varallisuus tuo onnellisuutta siihen pisteeseen saakka, että saamme perustarpeemme tyydytettyä. Mutta tämän jälkeen rahan ja tavaroiden tuoma lisä onnellisuuteen on vain illuusio. Se, että kuvittelemme olevamme onnellisia, kun vain saisimme sen uuden paremman auton tai hienon omakotitalon arvostetulta alueelta ei ole kestävällä pohjalla. Mikäli nämä tavoitteet saavutamme olemme hetken tyytyväisiä. Sen jälkeen alamme himoita jotakin muuta. Aina nurkan takana odottaa jokin vielä hienompi ja haluttavampi tavara, jonka saatuamme kuvittelemme olevamme onnellisempia.

Kun tunnistamme tämän prosessin voimme viimein pysähtyä miettimään suhdettamme tavaroihin ja elämään. Jotkut ystävistäni ovat sekoittaneet tavoitteeni taloudellisesta riippumattomuudesta tarkoittamaan ahneutta ja materiaalisten tavaroiden himoa. Tämä tulkinta ei voisi olla enempää väärin. Tavoitteeni ei missään vaiheessa ole liittynyt materiaan, vaan vapauteen ja oman itseni etsintään. Tämän vuoksi myös säästötavoitteeni ei ole miljoonissa vaan noin 500.000 eurossa, joka takaisi nykyisen elämäntavan ylläpidon.

Meillä kaikilla on oikeus kokea itsemme onnelliseksi. Varallisuudella tai tavaroilla ei ole tämän asian kanssa tekemistä. Se mikä tekee meidät onnelliseksi löytyy meidän jokaisen sisimmästä. Jos joku asia on varmaa, niin se on se, että ainakaan juoksemalla tavaroiden perässä emme sitä löydä.

Muutama kevennys viikonlopun kunniaksi :)

 

(Kiinalaisen ja jenkin keskimääräinen pankkisaldo - kumpi on köyhä?)

(Köyhyys on suhteellista)

Tai ehkei aivan kaikkien aikojen, mutta yksi parhaimmista mies muistiin Tältä ainakin tilanne näyttää juuri nyt ellei loppuvuosi tuo mukanaan markkinoiden täydellistä lässähtämistä.

Vuoden vaihteessa elettiin vielä täysin keskellä finanssikriisiä ja tulevaisuus näytti erittäin sumuiselta. Kovin moni ei uskaltanut veikata vuoden 2009 pörssivuodesta tulevan nousuvuotta - vielä harvempi, että nousu olisi yhtä dramaattinen ja jyrkkä kuin se on tähän mennessä ollut.

Osittain kyseessä on ollut markkinoihin hinnoitellun laajamittaisen pitkäkestoisen laman ja finanssijärjestelmän kokonaisen romahtamisen riskin poistumisen tuomaa korjausliikettä. Mutta se ei ole ainut syy. Myös yritykset reagoivat tällä kertaa nopeasti muuttuneeseen markkinatilanteeseen ja ovat viilanneet organisaatioistaan ns. turhat läskit pois. Tämän johdosta yritysten tulokset eivät tippuneet yhtä dramaattisesti kuin yleisesti aavisteltiin. Ja taloustilanteen kääntyessä nousuun ovat nämä trimmatut tuloksentekokoneet loistavassa tikissä.

Mutta nousut eivät ole olleet yhtä jyrkkiä joka paikassa. Siinä missä kehittyvillä markkinoilla on päästy nauttimaan jopa yli 100%:n tuotoista tänä vuonna on kotimainen sijoittaja joutunut tyytymään vain reilun 14%:n tuottoon. Itse asiassa on erittäin mielenkiintoista nähdä Suomi tilaston häntäpäässä. Suomi luokitellaan sijoitusten suhteen kuitenkin ns. reuna-alueeksi, jonka markkinatilanteen muuttuessa pitäisi päästä nauttimaan keskimääräistä suuremmasta noususta. Finanssikriisin iskiessä raha kyllä pakeni Suomesta vauhdilla, kuten reuna-alueelta odottaa saattoi, mutta nyt tilanne ei toimikaan odotetunlaisesti toiseen suuntaan. Jossakin on selvästi vikaa. Tuleeko Suomesta kenties yksi tämän kriisin häviäjistä monen teollisuuden alan paetessa Suomesta ja hallituksen tehdessä päinvastaisia päätöksiä kuin mitä tilanne yleisesti ottaen vaatisi (veronkorotukset keskellä lamaa jne)? Jotakin tämän tapaista ainakin markkinat tällä hetkellä aavistelevat.

(Vuoden 2009 kurssinousut eri maissa tähän mennessä)

Säästämisessä koron korko on ihmeellinen asia. Se on itse asiassa niin ihmeellinen asia, että vaikka asiaa hämmästelee erilaisin laskuesimerkein jaksaa se silti aina yllättää tehokkuudellaan.

Nuoria henkilöitä säästäminen harvemmin jaksaa kiinnostaa. Heillä on houkutuksia joka nurkan takana ja mediakin jaksaa vain laulaa kuluttamisen ihanuudesta. Rahareikiä on monenlaisia. Tulisi suorittaa mopokortti, ostaa se mopo, vähän myöhemmin mahdollisesti ajokortti kevytmoottoripyörälle tai autolle ja vaihtaa ajopeliä. Tietokone vanhenee muutamassa vuodessa, eikä jaksa pyörittää uusimpia pelejä ja niin edelleen. Ei liene yleinen ilmiö, että nuori elää kroonisessa rahapulassa. Tai ainakin median vaatimukset saavat nuoren kuluttamaan enemmän kuin olisi tarpeen.

Vaikka nuoren saisi innostettua säästämään uutta tietokonetta tai mopoa varten on eläköitymistä varten varautuminen sellainen asia, että siitä nuorta ei helposti saa kiinnostumaan. Siinä missä mopoa varten säästäessä muutaman vuoden aikana koron korkoa ei liiemmälti ehdi syntyä, eläköitymisen varautumiseen saatava hyöty on hirmuinen.

Kuvitellaan nuori henkilö A, joka 19 vuoden iässä alkaa säästämään eläkevuosien varalle. Suunniteltu eläköityminen tapahtuisi 65 vuoden iässä. A elää säästäen ja kesätyöstä ansaituilla rahoille kykenee laittamaan sivuun 2000 euroa vuosittain. Hän tekee näin 26 ikävuoteen saakka, jonka jälkeen antaa piut paut koko säästämiselle ja tämän jälkeen unohtaa säästönsä, eikä koske niihin ennen eläkevuosia. Henkilö A siis säästää vain 7 vuoden ajan.

Henkilö B elää "normaalin" nuoruuden kroonisessa rahapulassa, eikä häneltä jää säästöön mitään. Kuitenkin 26 vuoden iässä hän innostuu eläkesäästämisestä. Katsottuaan sijoitusneuvojan kanssa erilaisia tuottokäppyröitä hän innostuu säästämisestä jopa siinä määrin, että päättää säästää 2000 euroa vuosittain aina eläköitymiseensä saakka 65 vuoden ikään asti. Molemmat henkilöt, sekä A, että B saavat 11% vuosituoton sijoituksilleen.

Henkilö A säästää siis vain 7 vuoden ajan ja henkilö B 40 vuoden ajan. Kummalla henkilöllä uskot olevan enemmän säästössä rahaa eläkevuosien koittaessa?

Vastaus saattaa yllättää, sillä ainoastaan 7 vuoden ajan säästäneellä henkilö A:lla on isommat säästöt! Henkilö B pääsee kyllä säästöjensä kanssa hyvin lähelle henkilö A:ta, mutta tämä esimerkki näyttää hyvin kuinka suuri voima nuorena aloitetulla säästämisellä on. Siinä missä henkilö A joutuu säästämään vain muutaman vuoden ajan, joutuu henkilö B myöhemmin säästämään yli 40 vuoden ajan samoilla säästösummilla päästäkseen samoihin rahoihin.

(Säästöt eläkkeen koittaessa)

Laskelmasta nähdään, että 65 ikävuoden jälkeen henkilöllä A on säästössä noin 1,4 miljoonaa euroa ja henkilöllä B noin 1,3 miljoonaa euroa. Siinä missä nuorempana aloittanut eläkesäästäjä sijoitti sivuun vain 14000€ joutui hieman myöhemmin aloittanut säästämään pääomaa 80000€.

Koron korolla on niin suuri merkitys, että siinä missä henkilö B:kin sai huiman 1614%:n tuoton säästöilleen, sai henkilö A tuottoa käsittämättömät 10083% - yli kymmenentuhatta prosenttia!

(Säästöjen kehitys)

Kun säätöjä ja niiden kehitystä verrataan keskenään graafisesti on helppo huomata kuinka myöhemmin on hankala kiriä takaisin nuorempana aloittaneen henkilön säästöjä. Siinä kohden missä henkilö B aloittaa säästämään on henkilöllä A kertynyt säästöjä kuitenkin ainoastaan vajaat 22000 euroa.

(Henkilöiden A ja B alkutilanne)

Mitä nuorempana säästämisen siis aloittaa, sitä helpommin voi myös halutessaan ottaa myöhemmin säästämisen. Myöhemmin aloitettu säästäminen vaatii suurempia säästösummia samoihin lopputuloksiin pääsemiseksi.

Olen tuttuun tapaani laittanut käyttämäni laskelmat internettiin jakoon. Löydät laskelmani tästä linkistä. Laskelmien katsomiseen tarvitset ilmaisen Open Office toimisto-ohjelmiston. Mikäli sinulta puuttuu se voit ladatan sen tästä.

10.5.2010: Taulukon latauslinkki päivitetty.

Toistaiseksi olen käsitellyt taloudellisen riippumattomuuden saavuttamista lähinnä sijoittamisen kautta. Mutta sijoittaminen ei kuitenkaan ole tähän tavoitteeseen pääsemiseksi ainut vaihtoehto. Muitakin vaihtoehtoja on. Monet taloudelliseen riippumattomuuteen yltäneistä ovat entisiä yrittäjiä. Yrittäjyydessä tuotto-odotukset ovat huomattavasti kovemmat kuin sijoitustoiminnassa, mutta niin ovat riskitkin.

Itse olen hyvin yrittäjähenkinen, mikä johtuu varmasti suurimmaksi osaksi perimästäni. Isälläni on ollut kaksi omaa yritystä, joista toinen meni konkurssiin 90-luvun lamassa ja toisesta hän teki exitin. Nykyään hän työskentelee toimitusjohtajana eräässä metallialan yrityksessä, sekä on myös sen osakas. Nuorempana keskellä 90-luvun lamaa kirosin isäni silloisia valintoja ja vannoin etten ikinä ryhtyisi itse yrittäjäksi. Mutta veri on ilmeisesti vettä sakeampaa ja yhä useammin huomaan pohtivani erilaisia yrittämisen vaihtoehtoja. Itse asiassa olen jo puolittain ajautunutkin sille tielle. Muutamia sivubisneksiäni pyöritän toiminimeni kautta, vuokraustoimintaa pyöritän verotusyhtymän kautta, lisäksi olen osakkaana eräässä start-up yrityksessä ja metsänkasvatuksesta tulee veroilmoitus täytettäväksi myös vuosittain.

Kaikesta tästä huolimatta pyörittelen ajatuksissani tasaisin väliajoin mahdollisuutta ryhtyä täysipäiväiseksi yrittäjäksi. En ole ajatusteni kanssa täysin yksin, sillä erilaisia ideoita ja bisnesmalleja tulee pyöriteltyä eri ihmisten kanssa. Yksi tällainen ideariihi on tiedossa jälleen ensi viikon torstaina, jolloin kokoonnumme pienen porukan kanssa ravintolaan illalliselle pohtimaan näitä kuvioita. Tässä siis taustoittavat syyt sille, miksi hiljan luin Pamela Slim:n teoksen Escape from Cubicle Nation - From Corporate Prisoner to Thriving Entrepreneur -kirjan.

Pamela pitää suosittua blogia osoitteessa www.escapefromcubiclenation.com. Kirjan sisältö perustuu pitkälti Pamelan kirjoittamiin blogin teksteihin, niistä saatuihin palautteisiin, sekä asiantuntijahaastatteluihin. Tämä tuntuu olevan nykytrendi kirjojen kirjoittamisessa. Ensin kirjoitetaan blogi, jonka tekstejä käytetään kirjan pohjana. Saman kaltaisia ajatuksia on ollut itsellänikin - tämänkin blogin kirjoituksista saisi mielestäni hyvän kirjan aikaiseksi. Suomalaisista näin on jo tehnyt esimerkiksi Henri Elo, joka kirjoitti bloginsa 80 päivässä sijoittajaksi pohjalta kirjan Löydä helmet - vältä kuplat.

Escape from Cubicle Nation -kirjassa Pamela käsittelee yrittäjäksi ryhtymisen problematiikkaa jo työelämään juurtuneen ihmisen näkökulmasta, erityisesti toimistotyötä tekevän. Olen itse ollut nyt täysipäiväisesti työelämässä mukana kymmenisen vuotta, joten kirjan aihe ja näkökulma ovat erittäin puhuttelevia.

Pamela aloittaa kirjan erittäin puhuttelevasti. Ensimmäisessä osassa hän käsittelee muun muassa syitä siihen, miksi ihmiset ovat tyytymättömiä elämäänsä varsinkin isoissa yrityksissä ja organisaatioissa vaikka he saavat hyvää palkkaa ja heillä on arvostettu työnimike. Hän myös käsittelee syitä siihen mikä estää meitä lähtemästä työpaikasta, vaikka tunnemme siellä olomme huonoksi.

Toisessa osassa kirjaa Pamela käsittelee yrittäjyyden realiteetteja, kuten minkälaisia yrittäjyyden vaihtoehtoja on, sekä mistä tunnistaa hyvän liikeidean. Hyvä ideahan ei välttämättä ole hyvä liikeidea. Hän käy myös lävitse verkostoitumisen tärkeyden, sekä sen kuinka oleellista on löytää oikeat ihmiset tukemaan omia toimia. Tässä osassa Pamela käsittelee myös brändäystä ja liiketoimintasuunnitelman tekemistä, sekä tarjoaa erilaisia checkpointteja oman liikeidean suhteen. Ohjelmistoalan ammattilaiselle Pamelan lopuksi tarjoamat prototypoinnin ja testauksen menetelmät eivät sinänsä tuo mitään uutta, mikäli ketterät (agile) kehitysmenetelmät ovat entuudestaan tuttuja.

Kolmas osio koostuu taloudenhallinnan perusasioista ja suuri osa tämän osan teksteistä tuleekin muilta kuin Pamelalta itseltään. Tämän osan kirjasta uskon olevan suurimmalle osalle blogini lukijoita varsin turha, sillä kirja käy asioita lävitse erittäin alkeelliselta tasolta. Pamela muistaa painottaa säästöjen tärkeyttä etteivät muutamat ensimmäiset takaiskut heti aiheuta konkurssia, sekä sitä kuinka jo ennen yrittäjäksi ryhtymistä on hyvä ajaa oma rahan käyttö minimiin.

Viimeinen neljäs osio koostuu neuvoista, kuinka käsitellä muita ihmisiä, kun on tehnyt päätöksen ryhtyä yrittäjäksi. Yrittäjyys kun koskettaa vääjäämättä myös muita, niin puolisoa, lapsia kuin mahdollisesti myös sukulaisia. Myös ystävyyssuhteet voivat päätöksen myötä vaihtua tai katketa kokonaan. Tässä osiossa Pamela myös käsittelee sitä milloin on oikea hetki jättää nykyinen työ ja ottaa se iso askel.

Pidin varsinkin kirjan alkuosiosta, joka käsittelee enimmäkseen erilaisia psykologisia syitä, jotka johtavat tyytymättömyyteen nykyisessä työssä, sekä psykologisia esteitä, jotka saavat meidät tarrautumaan kiinni työhön, josta emme saa tyydytystä. Kirja tarjoaa myös useita erilaisia harjoitustehtäviä, joiden avulla voi peilata omia ajatuksiaan ja liikeideaa. Kaiken kaikkiaan kirja tarjoaa kuitenkin enemmän ajattelun aihetta, kuin mitään varsinaista konkretiaa. Tämä johtuu varmasti Pamelan omasta taustasta. Hän on yrityskonsultti ja siten tottunut puhumaan asioista korkealla tasolla. Escape from Cubicle Nation on viihdyttävästi kirjoitettu kokonaisuus, joka tarjoaa toisinaan varsin mielenkiintoisia yksityistietoja yritysmaailmasta, kuten tiedon, että yleisesti avokonttoritiloissa käytetyt harmaantylsät väliseinät voivat aiheuttaa aivovauriota. Omaa yritysideaa pohtivan henkilön ei kuitenkaan kannata ryhtyä yrittäjäksi vain tämän kirjan luettuaan. Mutta virikkeitä ja uusia näkökantoja kirja kuitenkin tarjoaa.

Arvosana: 7

Kirja on tarjolla Google Booksin kautta luettavaksi lähes kokonaan. Voit tutustua kirjaan tästä linkistä.

PS: Olipa mielenkiintoista lukea uusinta Arvopaperi -lehteä, jossa asiantuntijakolumnisti kirjoitti vanhasta luokkakaveristani ja tuli samalla nuorentaneeksi häntä kolme vuotta. Kyseessä on naishenkilö, joten ehkä asia annettaneen tällä kertaa anteeksi, vaikka kolumnin tarina oikaisusta hieman muuttuisikin ;)






Escape from Cubicle Nation -kirjan voit ostaa Amazonin verkkokaupasta yllä olevasta linkistä. Se ei maksa sinulle yhtään ylimääräistä, mutta tulet samalla tukeneeksi taloudellisesti tätä blogia ja seuraava kirjaostos Amazonista on minulle edullisempi. Kiitos!

SEC on avannut sijoittajille omat verkkosivut. Sen lisäksi, että uudet verkkosivut tarjoavat tietoa erityisesti huijauksista, että myös perinteistä sijoitustietoa - on sivustolla tarjolla pelattavaksi myös peli.

Pelin nimi on Moneytopia. Pikaisella kokeilulla peli tuntuu oikein oivalta ja toteutus harvinaisen hyvältä. Peli opettaa taloudenhallinnan perusasioita, kuten käteisen rahan käyttöä, minkälaisia vaikutuksia on tavaroiden ostamisella luotolla tai velaksi ja niin edelleen. Pelaaja joutuu seuraamaan omaa budjettiaan, jottei joudu vararikkoon ja peli lopu siihen. Tavoitteena on saavuttaa jokin oma unelma ja siinä sivussa pelaaja saa erilaisten tietoiskujen kautta lisäinformaatiota sijoittamisesta, erilaisista ihmisten huijausmenetelmistä jne.

Yleiskäsityksen pelistä saa katsomalla tämän videon. Itse peliä pääsee pelaamaan tästä linkistä. Pelin lataaminen kestää jonkin aikaa, joten ei kannata aivan heti hätääntyä.

Tästä opettavaa illan vietettä niin perheen pienimmille, kuin myös meille varttuneemmillekin!

Johdanto

Me sijoittajat suhtaudumme yhtiöiden jakamiin osinkoihin eri tavalla. Toiset meistä perustavat sijoitusstrategiansa korkeaa osinkoa jakaviin yrityksiin, kun toiset puolestaan suosivat matalaa osingonjakopolitiikkaa harjoittavia yrityksiä.

Käyn seuraavaksi lävitse yritysten osingonjakopolitiikkaa, tekijöitä jotka puoltavat sijoittamista sekä matalaa, että korkeaa osinkoa jakaviin yhtiöihin, sekä näiden summaa rahoitusteorian silmin. Lopuksi osoitan kuinka yksittäinen sijoittaja kykenee kumoamaan yrityksen harjoittaman osingonjakopolitiikan kotitekoisilla osingoilla.

Viisi osingonjakopolitiikkaa

Vilkaistaan ensiksi minkälaista osingonjakopolitiikkaa yritykset käytännössä harjoittavat. Yleisesti ottaen osingonjakopolitiikkassa on tunnistettavissa viisi eri ilmentymää:

1. Constant dividend payment. Yritys jakaa saman suuruisen osingon joka vuosi.
2. Constant payout ratio. Yritys jakaa saman suuruisen osan voitostaan osinkoina joka vuosi.
3. Constant growth dividend policy. Yritys kasvattaa osinkoja saman suuruisella prosentilla joka vuosi (esim. osingot kasvavat 2% vuosittain).
4. Residual dividend policy. Yritys jakaa osinkoa vasta saatuaan rahoitettua omat investointinsa säilyttäen halutun velan ja oman pääoman (D/E) välisen suhteen.
5. Compromise dividend policy. Tämä perustuu viiteen päätavoitteeseen:
   1) Yritys välttää tekemästä leikkauksia sellaisiin projekteihin, joilla on positiivinen nettonykyarvo maksaakseen osinkoja.
   2) Yritys välttää leikkaamasta osinkoa.
   3) Yritys välttää tarvetta myydä omaisuuttaan.
   4) Yritys pitää yllä tavoitteellista D/E suhdetta.
   5) Yritys pitää yllä tavoitteellista osinkojen ulosjakosuhdetta.

Erilaisia osingonjakoa puoltavia tekijöitä

Seuraavaksi katsotaan minkälaiset tekijät suosivat matalaa osingonjakopolitiikkaa ja mitkä korkeaa.

Matalaa osingonjakoa suosivia tekijöitä:

• Henkilöt, joiden verotus on korkeaa ja joille osingot aiheuttavat välittömiä veroseuraamuksia. He suosivat siten matalaa osinkoa jakavia yhtiöitä saadakseen korkeampaa pääoman tuottoa.
• Emissiokustannukset. Matalat osingot voivat pienentää kerättävän pääoman määrää ja siten laskea emissiokustannuksia.
  
• Osingonjaon rajoitteet. Velkasopimuksissa voi olla rajoitettu tulojen prosentuaalista osuutta, jonka yhtiö saa jakaa ulos osinkoina.

Korkeaa osingonjakoa suosivia tekijöitä:

• Halu saada osingoista tulonlähdettä:
  - henkilöt, joiden verotus on kevyttä
  - ryhmät ja yhteisöt, jotka eivät saa kuluttaa pääomaa (esim. säätiöt)
• Epävarmuustekijä. Ei ole takeita, että tulevat vielä korkeammat osingot koskaan realisoituisivat.
• Verot. Sijoittajat, jotka ovat vapautettuja verosta ei tarvitse murehtia erilaisesta kohtelusta osinkojen ja pääoman välillä.

Osingot rahoitusteorian silmin

Rahoitusteorian kannalta on siten olemassa sijoittajia, jotka suosivat matalaa osingonjakopolitiikkaa ja ostavat sellaisten yritysten osakkeita, sekä sijoittajia, jotka suosivat korkeaa osingonjakopolitiikkaa ja ostavat tällaisten yritysten osakkeita. Näin sijoittajien käyttäytymiset kumoavat toinen toisensa ja lopputuloksena on, että minkään yksittäisen yhtiön osingonjakopolitiikka on epäolennainen sijoittajan kannalta.

Rahoitusteorian kannalta on myös muita tekijöitä, joiden perusteella osingoilla on tai voi olla olematta merkitystä.

Yksi tekijä, joka puoltaa, että osingoilla on merkitystä on osakkeen arvon määräytyminen. Osakkeen arvo perustuu sen kaikkiin tulevaisuudessa odotettavissa oleviin osinkoihin, jotka diskonttaamalla saadaan osakkeen nykyhinta.

Sen sijaan, jos oletetaan, että maailmassa ei ole veroja tai muita puutteita, päädytään tulokseen ettei osingoilla ole merkitystä. Osingonjakopolitiikka on käytännössä päätös siitä jakaako yritys rahaa osinkoina ulos vai investoiko se ne takaisin yritykseen. Teoriassa, jos yritys uudelleensijoittaa pääoman, se kasvaa ja siten yritys kykenee maksamaan myöhemmin suurempia osinkoja.

Esimerkki. Oletetaan, että yritys voisi maksaa seuraavana kahtena vuotena osinkoja 10 miljoonaa euroa tai vaihtoehtoisesti 9 miljoonaa euroa tänä vuonna, investoida yhden miljoonan ja maksaa sitten seuraavana vuonna 1,112 miljoonaa. Tuottovaatimus on 12% p.a.

Nykyarvo saman suuruisella osingolla:
10M / 1,12 + 10M / 1,12² = 16.900.510,20€

Nykyarvo osingon uudelleen sijoituksella:
9M / 1,12 + [10M + (1M * 1,12)] / 1,12² = 16.900.510,20€

Mikäli yritys siis kykenee saamaan saman tuoton uudelleen sijoittamalla rahan, jonka se olisi muutoin jakanut osinkona ulos ei ole merkitystä milloin yritys jakaa osingon.

Jos yritys saa paremman tuoton investoimalla rahan kuin jakamalla sen osinkoina ulos, ei osingon jakaminen kannata. Tämä on yksi syy miksei Warren Buffetin luotsaama Berkshire Hathaway yhtiö ole koskaan jakanut osinkoja. Buffett näkee, että hän kykenee saamaan paremman tuoton uudelleen sijoittamalla rahat kuin jakamalla ne ulos osinkoina. Toistaiseksi näin on myös ollut.

Omien osakkeiden takaisinosto

Osakkeiden takaisinostossa yritys ostaa takaisin omia osakkeitaan. Osakkeiden takaisinosto on luonteeltaan samankaltainen kuin osingot, sillä yritys palauttaa rahaa takaisin osakkeenomistajilleen.

Tämä on myös yksi esimerkki siitä, kuinka osinkopolitiikalla ei ole merkitystä, jos veroja ja muita epätäydellisyyksiä ei oteta huomioon.

Mikäli pääoman voittoa verotetaan kevyemmin kuin osinkotuloa on osakkeiden takaisinosto verotuksellisesti parempi vaihtoehto, kuin jakaa osinkoja.

Osakkeiden takaisinosto antaa myös markkinoille yrityksestä positiivisen signaalin, sillä tällöin johto näkee osakkeen hinnan liian alhaisena. Koska yrityksen johdon oletetaan tietävän yrityksen asiat paremmin kuin sijoittajat - laukaisee tämä päätös monesti osakkeen hinnan nousuun.

Kotitekoiset osingot

Mikäli osakkeenomistaja on tyytymätön yrityksen päätökseen jakaa osinkoa pystyy hän kumoamaan omilla toimillaan yrityksen osingonjakopolitiikan. Tämä on jälleen osoitus siitä, kuinka yrityksen valitsemalla osingonjakopolitiikalla ei ole merkitystä.

Käytännössä osingonjakopolitiikan kumoaminen tapahtuu myymällä yrityksen osakkeita tai uudelleensijoittamalla maksetut osingot takaisin yritykseen ostamalla osakkeita lisää. Lisäksi sijoittaja voi käyttää toimissaan lainarahaa, jolloin on mahdollista suosia haluttua pääomarakennetta, esim. sijoittajan itse suosimaa D/E (debt/equity - lainarahan ja oman pääoman) suhdetta.

Esimerkki yrityksen osingonjaon kumoamisesta. Yritys on päättänyt jakaa osinkoa 2€ osakkeelta, mutta sijoittajana olet siihen tyytymätön ja haluaisit saada osinkoa 3€ osakkeelta. Osakkeella käydään kauppaa 42€ hintaan. Omistat 80 kappaletta yrityksen osakkeita.

Lasketaan ensiksi omaisuuden arvo ilman, että yritys jakaisi laisinkaan osinkoja:
80 kpl osakkeita * 42€ = 3360€

Omaisuuden arvo yrityksen harjoittamalla osingonjakopolitiikalla:
80 kpl osakkeita * 40€ = 3200€
80 kpl osinkoa * 2€ = 160€.
Omaisuuden arvo on siis 3200€ + 160€ = 3360€ eli sama kuin ilman osinkoa. Jos joku tässä yhteydessä ihmettelee miksi osakkeen arvo laski 42€:sta 40€:oon, johtuu se irronneesta 2€:n osingosta. Osakkeen arvo laskee markkinoilla siitä irronneen osingon verran.

Sijoittaja haluaisi saada osinkoa 3€ osakkeelta eli yhteensä 240€, kun yritys maksaa vain 2€ osakkeelta eli yhteensä 160€. Sijoittaja haluaisi siis saada osinkoa 80€ enemmän. Tämä on mahdollista saavuttaa kotitekoisilla osingoilla. Sijoittajan tulee myydä 2 kappaletta omistamiaan osakkeita ennen osingon irtoamispäivää.

Kotitekoista osinkomallia käyttäen sijoittajan omaisuus pysyy samana:
78 kpl osakkeita * 40€ = 3120€
78 kpl osinkoa * 2€ = 156€
2 kpl osakkeiden myyntejä * 42€ = 84€.
Omaisuuden arvo on siis 3120€ + 156€ + 84€ = 3360€.

Esimerkissä ei ole yksinkertaistamisen vuoksi otettu huomioon verovaikutuksia.

Yhteenveto

Yritysten harjoittamalla osingonjakopolitiikalla ei ole merkitystä sijoittajan kannalta. Toiset sijoittajat suosivat yrityksiä, jotka jakavat vähän osinkoa ja toiset yrityksiä, jotka jakavat paljon osinkoa. Halutessaan sijoittajat voivat myös omilla toimillaan kumota yrityksen harjoittaman osingonjakopolitiikan tehden sen siten epäolennaiseksi.

Tämän artikkelin on kirjoittanut vieraskynällä Matkalla miljonääriksi -blogin pitäjä.



Jos mietitään sijoittamista sen mukaan toimitaanko aktiivisesti allokaatiota muuttaen ja kuinka paljon analysoidaan sijoituskohteita vai indeksoidaanko sijoittaminen, voidaan sijoitusstrategiat karkeasti jakaa nelikentälle dimensoina aktiivinen/passiivinen ja indeksointi/stock picking.

1. Passiivinen & Indeksointi

Sijoitustyyli on yksinkertainen: pidetään allokaatio vakiona ajan yli riippumatta suhdanteista ja lisäksi sijoitetaan aina indeksirahastoihin ottamatta näkemystä markkinoiden suunnasta.

Esimerkkinä allokaatio sijoituslajien kesken voisi olla seuraava:

20% rahamarkkinarahasto
40% indeksirahasto Suomi
40% indeksirahasto Maailma

Sijoittajan saadessa lisärahaa pidetään allokaatio aina vakiona. Etuna tällaisessa sijoittamisessa on ehdoton kustannustehokkuus & kurinalaisuus. Sijoittaja pystyy oikeilla indeksirahastovalinnoillaan pitämään kustannukset matalina, mutta samalla eliminoidaan sijoittajan omien toimien vaikutus sijoitussalkun tuottoon estäen ylipainottaminen/alipainottaminen osakkeisiin eri markkinatilanteissa. Passiivinen indeksointi olisi yli puolille ihmisistä paras mahdollinen strategia.

2. Aktiivinen & Indeksointi

Sijoitusstrategia eroaa edellisestä siten, että sijoittaja voi muuttaa allokaatiotaan, joko lisäsijoitusten tai myös olemassa olevien sijoitusten osalta. Tärkein allokaatiopäätös on korko/osakeallokaatio.

Jos ajatellaan edellisen esimerkin allokaatiota sijoituslajien kesken ja tilannetta, missä osakemarkkinat romahtavat Suomessa. Sijoittaja näkee Suomen osakemarkkinat erittäin houkuttelevana. Tällöin allokaatio voisi kehittyä:

a) tilanteessa jossa lisäsijoitukset tehdään ainoastaan indeksirahasto Suomi -sijoitukseen:

18% rahamarkkinarahasto
44% indeksirahasto Suomi
38% indeksirahasto Maailma


b) tilanteessa, jossa lisäsijoitukset tehdään indeksirahasto Suomi -sijoitukseen ja samalla pienennetään käteisen rahan osuutta salkussa siirtäen sitä myös samaiseen Suomi indeksirahastoon:

10% rahamarkkinarahasto
52% indeksirahasto Suomi
38% indeksirahasto Maailma

Sijoitusstrategia on edelleen hyvin kustannustehokas, mutta nyt sijoittaja ottaa myös näkemystä markkinoiden suunnasta muuttaen korko/osake allokaatiotaan, mutta saattaa myös painottaa eri indeksirahastoja niiden houkuttelevuuden mukaan. Tähän kategoriaan putoaa mielestäni taloudellinenriippumattomuus -blogin kirjoittaja.

3. Passiivinen & Stock picking

Passiivisessa stock pickingissä sijoittaja vain ostaa houkuttelevien yrityksien osakkeita. Myyntejä tehdään harvoin tai ei ollenkaan. Salkun hajautus on todennäköisesti ”ei-kovinkaan hyvä”, mutta ottamalla näkemystä tiettyjen yhtiöiden tulevaisuudennäkymistä pyrkii sijoittaja voittamaan markkinat.

Esimerkkisalkku:
20% KONE
20% Nokian Tyres
20% Lassila &Tikanoja
20% TeliaSonera
20% Alma Media

Markkinoiden voittaminen on mahdollista, sillä sijoitustyyli on erittäin kustannustehokas: osakkeiden hallinnointipalkkio on huomattavasti indeksirahastoja matalampi vähänkin suuremmilla pääomilla kaupankäyntikulujen pysyessä samana. Salkun pienempi hajautus lisää sijoittajan riskiä, mutta toisaalta mahdollistaa myös markkinatuottoa paremman tuoton, jos stock picking on ollut onnistunutta.

Mielestäni Seligsonin Phoebus -rahastoa hoitavan Anders Oldenburgin sijoitustyyli on passiivista stock pickingiä.

4. Aktiivinen & Stock picking

Aktiivisessa stock pickingissä on tarkoituksena valita harvoja sijoituskohteita osakkeiden joukosta, mutta muuttaa aktiivisesti allokaatiota tilanteiden mukaan. Salkun hajautus on useimmiten huono, mutta hallinnointipalkkiot indeksointia matalammat. Kustannustehokkuudesta ei kuitenkaan voida puhua, sillä kaupankäynti lisää sijoittajan kustannuksia.

Aktiivinen stock picking -strategia omaa kuitenkin suurimman tuottopotentiaalin. Monet valitsevat tämän sijoitusstrategian vaikka passiivinen indeksointi olisi huomattavasti kannattavampi vaihtoehto, miksi? Ehkä kyse on pelaamisesta ja uskosta omiin kykyihin. Uskoohan suurin osa päiväkauppiasta olevan markkinoita fiksumpia. Tosiasiassa harvat ovat.

Oma strategiavalinta

Passiivisen ja aktiivisen stockpickingin välimuoto on oma valintani. Uskon markkinoilla olevan hinnoitteluvirheitä joiden hyödyntäminen on mahdollista. En kuitenkaan käy aktiivisesti kauppaa, vaan ostoja ja etenkin myyntejä tapahtuu harvoin. En ole halunnut sitoa itseäni vakioallokaatioon osakesalkun suhteen, vaan haluan vaihdella käteisen painoarvoa salkussa (esimerkiksi alkuvuodesta sen painoarvo oli 0%, nyt jo selkeästi enemmän).