Moderni portfolioteoria

Moderni portfolioteoria on sijoitusteni peruspilari. Sen keksi 1950-luvulla Harry Markowitz ja hän sai tästä taloustieteen Nobel palkinnon vuonna 1990. Modernin portfolioteorian perusajatuksen voi tiivistää siihen että kuinka on mahdollista saada parempaa tuottoa pienemmällä riskillä. Näin riskiä voidaan vähentää - on tärkeätä ymmärtää ettei sitä voida kuitenkaan poistaa. Moderniin portfolioteoriaan kuuluu liuta matemaattisia kaavoja, joita en ala tässä kirjoituksessa käymään läpi. Tarjoan artikkelin lopussa linkit joista halukkaat pääsevät tutustumaan teoriaan syvemmin.

Oletetaan että meillä on kuvitteellinen valtio, nimeltään vaikkapa Epästabiili. Tässä valtiossa toimii muun muassa kaksi yritystä, joista toinen on perintätoimisto ja toinen valmistaa urheiluautoja. Talouden suhdanne vaikuttaa näiden molempien yritysten toimintaan. Nousukautena urheiluautoja valmistava yritys nauttii kovasta myynnistä ja perintätoimistolla ei ole asiakkaita. Laskukautena perintätoimistolla menee taasen hyvin ja urheiluautot eivät tee kauppaansa. Ohessa näiden yritysten tuottoluvut eri suhdanteissa.
Kuvitteellisen Epästabiili valtion talous on hullun myllyä. Oletetaan että keskimäärin joka toinen vuosi on laskukausi ja joka toinen nousukausi. Näin sekä nousukauden sekä laskukauden todennäköisyys on 50%. Perintätoimiston osakkeita ostanut sijoittaja saa puolet ajasta 50% tuottoa ja puolet ajasta menettää 25% sijoituksesta. Keskimäärin sijoittaja saa siis 12,5% tuottoa. Sama koskee myös sijoittajaa, jolla on urheiluautotehtaan osakkeita.

Oletetaan nyt että kaksi euroa omistava sijoittaja ei ostaisikaan näistä vain yhden yrityksen osakkeita, vaan hajauttaisi sijoituksensa siten että ostaisi yhdellä eurolla perintätoimiston osakkeita ja yhdellä eurolla urheiluautotehtaan osakkeita. Nousukautena euron sijoitus urheiluautotehtaaseen toisi 50 sentin tuoton ja yhden euron sijoitus perintätoimiston osakkeisiin 25 sentin tappion. Kokonaistuotto olisi siten 25 senttiä (50 sentin tuotto - 25 sentin tappio). Tämä 25 senttiä on 12,5% kahden euron kokonaissijoituksesta. Tämä esimerkki havainnollistaa hajautuksen etua. Mikä ikinä onkaan Epästabiili valtion taloudellinen tilanne saa sijoittaja 12,5% tuoton. Siten kun talouden yksittäisten yritysten tuloskehitykset eivät ole täysin yhdensuuntaiset voidaan hajautuksella vähentää riskiä.


Kuinka paljon kannattaa hajauttaa?

Kuinka paljon sijoittajan tulisi sitten hajauttaa? Onko olemassa piste, jonka jälkeen hajautus ei enää tuo hyötyjä? Asiaa on tutkittu ja on selvästi havaittavissa että noin 50 osakkeen jälkeen hajautus ei enää kummemmin laske riskiä.
Kuten nähdään kansainvälisesti hajautetun salkun riski on matalampi kuin vastaavan kokoisen pelkästään yhdysvaltalaisista osakkeista koostuva salkku.

Monesti sijoittajat ajattelevat että riskin ja tuoton suhde kasvavat lineaarisesti. Jos laitamme graafiin pisteen jossa on USA:n osakkeiden keskituotto ja pisteen jossa on kehittyvien markkinoiden vuosituotto se näyttäisi tältä.
Alhaalla oleva asteikko (0,16-0,22) on tuottojen vaihtelu. Sijoituspainon ollessa 100% USA:n osakkeissa on vuosituotto ollut tässä aikajänteessä (tammikuu 1970 - kesäkuu 2006) noin 8,3% luokkaa. Sijoituspainon ollessa 100% kehittyvillä markkinoilla on vuosituotto ollut noin 9,7%. Tyypillisesti sijoittaja ajattelee että mikäli hän tällä hetkellä omistaa 100% yhdysvaltalaisia osakkeita ja lähtee hajauttamaan kehittyville markkinoille kasvaa riskin ja tuoton suhde seuraavasti.
Nyt pääsemme mielenkiintoisimpaan vaiheeseen. Kun tutkittiin erilaisia tuoton ja riskin yhdistelmiä joihin sijoittaja olisi päässyt omistamalla eri suhteilla yhdysvaltalaisia ja kehittyvien markkinoiden (EAFE) osakkeita graafi näyttääkin käyrältä banaanilta.
Kuviosta nähdään että hajauttamalla salkku osittain kehittyville markkinoille olisi saavutettu korkeampi tuotto pienemmällä riskillä! Kuvion käyrä viiva kuvaa erilaisia tuoton ja riskin yhdistelmiä, jotka olisivat syntyneet salkun erilaisista painotuksista yhdysvaltalaisiin ja kehittyvien markkinoiden osakkeisiin. Tutkimuksessa kävi ilmi että riskialttiiden kehittyvien markkinoiden pieni lisääminen salkkuun laskee kokonaisriskiä. Pienin mahdollinen riski oli sellaisessa salkussa jossa olisi ollut 24% kehittyvien markkinoiden osakkeita ja 76% yhdysvaltalaisia osakkeita. Niin kauan kuin markkinoiden väliset korrelaatiot eivät ole täydellisessä tasatahdissa, sijoittajat tulevat hyötymään kansainvälisestä hajautuksesta.

Tutustu moderniin portfolioteoriaan lisää seuraavista linkeistä.
Juho Kostiaisen kandidaatintutkielma modernista portfolioteoriasta (pdf)
Modernista portfolioteoriasta wikipediassa