Kokemuksia päiväkaupasta

Päiväkauppa eli day trading tarkoittaa lyhyen päivänsisäisen pörssikaupan tekemistä. Kurssien laskiessa day treidaaja myy osakkeita lyhyeksi eli shorttaa ja noustessa ostaa ns. pitkäksi eli longaa. Long positio voi treidaajalla olla useamman päivän, jopa viikkojen pituinen mikäli pääomaa on riittävä määrä osakkeiden ostamiseen. Normaalisti day treidiä tekevä henkilö maksaa tai saa ainoastaan päivän sisällä tehtyjen kauppojen erotuksen, jonka johdosta päiväkauppaa voi tehdä kohtuu pienellä omalla pääomalla. Esimerkki: päiväkauppaa tekevä henkilö myy lyhyeksi 10000 kpl osaketta hintaan 10€ ja ostaa myöhemmin saman päivän aikana takaisin myymänsä 10000 kpl hintaan 9,80€. Päiväkauppias nettoaa tässä tapauksessa 2000€ (10000 * 0,2 = 2000). Tästä summasta ottavat vielä välittäjä (kaupankäyntikulut) ja verottaja (28% luovutusvero voitosta) omansa. Kauppojen tekemiseen ei henkilö tarvinnut laisinkaan omaa pääomaa, koska sekä myynti että osto tapahtuivat yhden päivän sisällä.

Yritin vuonna 2000 elättää itseäni puolen vuoden ajan käymällä päiväkauppaa. Ennen kuin sukellamme syvemmälle tuohon ajanjaksoon on aiheellista palata vielä pidemmälle omassa historiassani, jotta ymmärrämme siihen johtaneita syitä paremmin.

Sijoitusurani sai alkunsa marraskuussa 1998, kun otin osaa Soneran osakeantiin. Osakesijoittaminen oli kiinnostanut jo pitkään ja isäni suosituksesta, joka myös otti antiin osaa, päädyin merkitsemään osakkeita annista. Anti ylimerkittiin ja Soneran osake raketoi pörssissä. Kiinnostukseni sijoittamista kohtaan kasvoi. Olin tuolloin opiskelija ja saatoin päivisin seurata opiskelija-asunnossa televisiosta englanninkielistä uutisointia. Olisikohan kyseessä ollut CNBC kanava. Ahmin kirjallisuutta, luin Arvopaperi -lehteä, sekä otin osaa nettikirjoituksiin. IT-kuplaa puhallettiin ja teknologiayritykset olivat kovassa nosteessa. Otin opintolainaa ja sijoitin rahoja mm. ottamalla osaa Comptelin osakeantiin, joka myös ylimerkittiin ja raketoi listautumisen jälkeen. Itseluottamukseni kasvoi, sillä teknologiaosakkeet näyttivät nousevan lähes joka päivä. Aloin tekemään lyhyttä osakekauppaa silloisen eQ pankkiiriliikkeen kautta. Lyhyt kauppa oli pääasiassa voitollista, joka kasvatti itseluottamustani entisestään. Harmittelin lähinnä sitä, että opiskelut, sekä pieni pääoma haittasivat treidaamista. Tilanne kuitenkin muuttui, kun valmistuin joulukuussa 1999.

Muutin nykyisen avovaimoni kanssa yhteiseen asuntoon heti valmistumiseni jälkeen. Avovaimoni oli jo aiemmin siirtynyt kyseiselle paikkakunnalle omien opintojensa perässä ja nyt minä seurasin perästä. Aloitin työt heti seuraavana arkipäivänä valmistumiseni jälkeen koulutustani vastaavassa työpaikassa. Tässä vaiheessa tuli myös realisoida sijoitusvoittoja, sillä yhteinen asunto oli käytännössä tyhjä ja meidän oli hankittava huonekaluja asuntoon, mm. sänky. Työpaikasta tuli säännöllisesti palkka, joka mahdollisti osakeveivauksen jatkumisen. Markkinoiden volatiliteetti kasvoi, kun IT-kupla lähestyi huippuaan ja päivän sisäisistä kaupoista yhä useampi oli tappiollisia. Harmittelin, että työni takia jouduin jättämään välistä monia tärkeitä osavuosikatsauksien ajankohtia markkinoilla, jotka ovat parhaita hetkiä tehdä tiliä day treidaajalle. Noin puolen vuoden työssä olon jälkeen oli päätökseni jättää työ ja keskittyä täysin päiväkauppaan kypsynyt. Olin vielä nuori ja lähes velaton. Ajattelin, että jos joskus aion ottaa selvää onko minusta elättämään itseäni tekemällä päiväkauppaa - se olisi nyt. Jos en nyt tekisi tätä muutosta en koskaan saisi tietää, mikä todennäköisesti kalvaisi koko loppu elämän.

Irtisanouduin työstäni ja päätin keskittyä täysipäiväisesti tekemään päiväkauppaa. Jälkikäteen ajateltuna päätös oli oikea vaikken toivottuihin tuloksiin päässytkään. Aloin treidaamaan. Näihin aikoihin myös IT-kupla puhkesi. Sinänsä kuplan puhkeaminen pitäisi olla day treidaajalle hyvä asia, sillä markkinoilla voi tehdä voittoa shorttaamalla. Takana oli kuitenkin useita vuosia nousua ja takaraivoon oli syöpynyt usko ikuisesta teknologiaosakkeiden noususta. Kuinka naiivi sitä olikaan! Pörssistä en koskaan katsonut mitään muita kuin ainoastaan teknologiaosakkeita. Kaikki muu oli roskaa laihoine vaihtoineen ja mitättömine päivämuutoksineen. Yhä useampi treidi tuotti kuitenkin niin sanotusti turskaa. Väliin mahtui myös isoja onnistumisia, kuten Nokian onnistunut shorttaus kesällä 2000, jolloin voittoa tuli yhden päivän aikana useita tuhansia. Kaiken kaikkiaan treidaaminen tuotti kuitenkin tappiota.

Olen jälkikäteen yrittänyt miettiä syitä tappioihin ja tunnistanut ainakin seuraavat syyt:

1. Pakonomainen tarve käydä kauppaa. Mikäli kyseessä on hiljainen päivä tai kunnon volatiliteettiä ei esiinny ei kannata yrittää väkisin käydä kauppaa. Tällöin olisi parempi vain nauttia päivästä ja jättää treidaaminen johonkin toiseen päivään. Voi olla, että kuukaudessa on vain muutama hyvä päivä jolloin kauppaa kannattaisi käydä. Omalla kohdallani yritin löytää lähes jokaisesta päivästä jotakin longattavaa tai shortattavaa. Virhe numero yksi.
2. Liian pieni pääoma. Tämän tiesin oikeastaan itsekin jo aloittaessani, mutta en kyennyt sitä itselleni myöntämään. Toisaalta tämän ansiosta en loppujen lopuksi menettänytkään hirmuisia summia.
3. Omien päätösten noudattamatta jättäminen. Tämä oli yksittäinen suurin syy suurimpiin euromääräisiin tappioihin. Tehdessäni toimeksiannon määritin päässäni stop-loss rajan, jossa irtaudun kyseisestä positiosta. Stop-lossin mentyä rikki en kuitenkaan irtautunut vaan jäin epätoivoisesti toivomaan, että tilanne parantuisi. Kuitenkin yleensä kävi aivan päin vastoin. Osake otti vielä enemmän vastakkaista näkemystä ja ennen pörssin sulkeutumista tuli positio sulkea vielä suuremmalla tappiolla. Nykyiset välittäjien tarjoamat automaattiset stop-loss toimeksiannot voivat auttaa tässä, mutta silloinen eQ ei sellaisia tarjonnut. Myös paperille kirjoitettu päätös olisi voinut auttaa asiassa.
4. Vähän vaihdettuihin osakkeisiin koskeminen. Vaikeata päästä omasta positiosta eroon ja vaarana aiheuttaa liian suuri kurssireaktio omilla toimilla, joka vain pahentaa tilannetta.
   

Onnistumisia tuli myös. Jos näistä voisi jonkun yhteenvedon vetää, voi sen tiivistää näihin muutamaan kohtaan:

1. Päivänsisäinen kauppa kannattaa yleensä vain muutamina päivinä. Ennakkoon tällaisia tietää olevan yritysten osavuosikatsaukset ja tärkeiden tunnuslukujen julkaisut. Loput hyvistä päivistä tulevat sen verran yllättäin, että se vaatii herkeämätöntä ruudun tuijottamista, jotta niihin ehtii mukaan.
2. Osavuosikatsauksen yhteydessä erityisesti Nokian kohdalla itselläni toimi seuraava parhaiten. Katso ensin markkinoiden reaktio - älä ala lukemaan OVK:ta. Muutaman ensimmäisen minuutin aikana näkyy markkinareaktio vaikka laidat ovat vielä ohuet. Tässä vaiheessa on ehdittävä osakkeen suunnan mukaisesti mukaan.

Noin puolen vuoden täysipäiväisen day treidaamisen jälkeen oli kaikki pääomani kulutettu loppuun. Minun oli myönnettävä itselleni ettei tästä ollut elättämään. Sinänsä tämä ei ole ihme, sillä eräiden lähteiden mukaan jopa yli 90% päiväkauppiaista tekee itse asiassa tappiota. Jos olisin tiennyt tämän ennen treidaamisen aloittamista olisinko lähtenyt täysipäiväiseksi treidaajaksi? Ehkä, sillä onnistuneiden kauppojen myötä itsetunto oli tuolloin taivaissa. Laskuja sateli silti vaikkei tuloja enää ollut. Nöyryyttävimpänä hetkenä oli varmasti käynti sosiaalitoimistossa toimeentulotuen muodossa. Heille piti myös toimittaa tiedot kaikista osakekaupoista.

Muutaman kuukauden päästä päiväkaupan lopettamisesta olin hakeutunut toiselle alalle työhön. Kyseisellä alalla työskentelen edelleen. Nykyään keskitynkin sijoitustoiminnassani hitaisiin, mutta varmempiin tuottoihin.