(Älykkyysosamäärän ja sijoittamisen suhde)

Juhani Linnainmaa, Matti Keloharju ja Mark Grinblatt julkaisivat heinäkuun 2009 lopussa tutkimuksen, jossa tutkittiin älykkyysosamäärän ja osakemarkkinoiden suhdetta. Julkaisun nimi on IQ and Stock Market Participation ja se on ladattavissa kokonaisuudessaan tästä linkistä.

Sen lisäksi, että tutkimus sijoittajien älykkyydestä itsessään on mielenkiintoinen aihe, tekee tästä tutkimuksesta vielä kiinnostavamman se, että aineisto on kerätty meiltä Suomesta. Tutkijat ovat käyttäneet aineistona verotietoja, arvo-osuusrekisteriä, sekä puolustusvoimien älykkyystestiä. Yleisen asevelvollisuuden ansiosta otanta on laaja ja tutkijoiden mukaan tutkimustulokset ovat täysin yleistettävissä myös naisiin. Puolustusvoimien testitulokset olivat tutkijoilla käytettävissä vuosilta 1982-2001, arvo-osuustiedot vuosilta 1995-2002, sekä verotiedot 160.000 aineiston henkilöltä vuodelta 2000.

Tutkimustulosten perusteella älykkyysosamäärän ja osakemarkkinoille osallistumisen välillä on selvä suhde. Keskimäärin asevelvollinen on kahdenkymmenen vuoden iässä, kun puolustusvoimat tekevät mittauksen. Tutkimuksen perusteella voidaan osoittaa, että korkeamman älykkyysosamäärän omaava henkilö ryhtyy todennäköisemmin sijoittamaan, kuin alhaisemman älykkyysosamäärän tuloksen saanut henkilö.

Kuten yläosassa olevasta pylväsdiagrammista voi huomata, kasvaa sijoittajien osuus älykkyysosamäärän kasvaessa monotonisesti. Mitä korkeampi henkilön älykkyysosamäärä on, sitä todennäköisemmin hän sijoittaa. Sen sijaan yllättävästi henkilön tulotaso tai varallisuus ei vaikuta siihen kuinka todennäköisesti hän jättäytyy sijoittamisen ulkopuolelle.

Our findings support cognitive impairment as a key driver of non-participation.  Moreover, it can deter large amounts of wealth from entering the stock market. As verification of the latter conclusion, we study the influence of IQ on the participation decisions of affluent individuals. These individuals face costs of participation that are relatively small in comparison to their benefits. If market-based frictions accounted for non-participation, we would not expect IQ to influence the participation of these individuals to any great extent. However, we find that IQ’s role in the participation decisions of the affluent is about the same as it is for the less affluent. The definition of affluence—whether net worth or income—does not affect this finding. 

Sen sijaan tutkimustulos kuitenkin osoittaa, että suhteellinen sijoitusinto kasvaa älykkyysosamäärän ja varallisuuden kasvaessa.

(Älykkyysosamäärän, nettovarallisuuden ja sijoittajien suhde)

Mielestäni tutkimuksen mielenkiintoisin löydös on kuitenkin hajautuksen ja älykkyysosamäärän välinen suhde. Mitä korkeampi henkilön älykkyysosamäärä on, sitä todennäköisemmin hänellä on rahastoja ja useampia yksittäisiä osakkeita portfoliossaan.

High IQ individuals are more likely to hold mutual funds and have portfolios with greater numbers of individual stocks.

The significance and magnitude of the IQ coefficient in the linear IQ specification is equally impressive. All of this leads to a conclusion that even among those who hold stocks, low IQ investors are likely to hold more poorly diversified portfolios. 

Yhteenvetona voikin todeta, että fiksu sijoittaja on ymmärtänyt hajauttaa - sehän on sijoitusmaailman ainut ilmainen lounas. Mutta tämänhän me tiesimmekin jo ennestään ;)

Blogi sai tänään uuden osoitteen, sekä sen kunniaksi päivitetyn ilmeen. Uusi osoite on www.taloudellinenriippumattomuus.com ja blogspot käyttäjät tullaan ohjaamaan uuteen osoitteeseen automaattisesti kolmen vuorokauden kuluttua.

Toivon, että uusi ilme miellyttää lukijoita.

(Talomme takka)

Yksi ison oman tontin omistamisen hyvä puoli on se, että tontti itsessään tarjoaa käytettäväksi lähes ilmaista energiaa. Tällä energialla tarkoitan tietenkin tontilla kasvavia puita, jotka ovat uudistuva luonnonvara, siis puuenergiaa.

Lämmitämme asuntoamme ahkerasti puulla, erityisesti talvisaikaan. Takan lisäksi talomme sauna on luonnollisesti myös puulämmitteinen. Jotkut väittävät puulämmitteistä saunaa vaivalloiseksi, mutta itse olen jaksanut lämmittää sitä noin joka toinen päivä jo kuuden vuoden ajan, mitä talossa olemme asuneet. Mielestäni puusaunan antama tunnelma, sekä löylyt ovat "sähkögrilliä" paremmat. Puulämmityksen lisäksi käytössämme on kaksi itse asennettua ilmalämpöpumppua, joista toinen on asuinrakennuksen lämmityksen tukena. Ilmalämpöpumpun asentaminen on itse asiassa varsin simppeli toimenpide ja näin pumpun takaisinmaksuaika puolittuu vain muutamaan käyttövuoteen. Mutta ei pumpuista sen enempää, keskityn tässä jutussa puuhun.


Puun menekki ja lämpöarvot

Puuta taloudessamme kuluu arviolta vajaa kymmenen kuutiota vuosittain. Ilman puusaunaa kulutus olisi luonnollisesti pienempi. Metsäpalstan puuntuottokykyyn vaikuttaa moni eri asia, kuten palstan maantieteellinen sijainti, puuston ikä, harvennukset jne. Tämän takia tyhjentävää vastausta siihen montako kuutiota metsähehtaari vuosittain tuottaa ei ole. Jotta asiasta kuitenkin saa jonkinlaisen kuvan, niin jos sanon, että Keski-Suomen korkeudella yksi metsähehtaari tuottaa vuosittain keskimäärin noin 5 kuutiota puuta, en ainakaan valehtele kovin pahasti. Omalla kohdalla voin helposti todeta, että tontin puuntuottokyky on huomattavasti suurempi kuin kulutus. Tonttimme tuottaa siis vuosittain kaiken käyttämämme puun ja vielä enemmän. Tämä, jos mikä on siis ekologista ja kestävän kehityksen mukaista. Puun polttamisessa on sekin hyvä puoli, että kasvaessaan puu sitoo yhtä paljon hiilidioksidia kuin siitä vapautuu poltettaessa.

Oheisessa taulukossa on eri puulajien lämpöarvot. Lämpöarvoltaan koivu on kaikkein paras puu lämmitykseen. Tonttimme puusto koostuu kuitenkin pää-asiallisesti männystä, jonka lämpöarvo on Suomen puulajeista toiseksi paras. Koivuakin tontilta löytyy jonkin verran.


Paljonko säästää? Lukuja pöytään!

Puun käyttäminen sähkölämmityksen lisänä tuo lämmityskaudella huomattavia säästöjä. Etelä-Pohjanmaan Metsäkeskuksen mukaan puulämmityksellä saatava hyöty (kWh) käyttökertojen mukaan sähkölämmityksen lisänä on:

• päivittäin 2500-4000 kWh
• 3-5 kertaa viikossa 1300-2000 kWh
• 1-2 kertaa viikossa 700-1000 kWh
  

Paljonko tämä sitten tekee säästöinä? Takkaa lämmitämme talvisin suurinpiirtein tuon 3-5 kertaa viikossa, joten otetaan 1600 kWh laskun perusteeksi. Käytämme vuodenaikasähköä. Talviarkipäivän siirtomaksu on 5,37c/kWh (hinnat sis. sähköverot ja perusmaksut) ja sähköenergian 5,78c/kWh. Yksi kilowattitunti maksaa meille siten talvella 11,15 centtiä (5,37 + 5,78 = 11,15). Säästön ollessa lämmityksen osalta 1600 kWh tekee se siten 178,40€ (1600 * 11,15 / 100 = 178,4). Tämän lisäksi säästöä tulee puusaunan kautta. Vanhan peukalosäännön mukaan yksi sähkösaunan lämmityskerta maksaa noin euron, joten sitä kautta tulee vielä lisäksi säästöjä melkoisesti. Kaiken kaikkiaan puulämmityksen tuoma säästö liikkunee siis jossakin 300-400 euron tietämillä. Takan käyttö tuo myös säästöjä lämpimän veden kanssa, sillä lämminvesivaraaja sijaitsee takan paloseinän vastakkaisella puolella. Lämmittämällä takkaa päivittäin voisi säästö olla jopa yli 440 euroa.

Koska vuodenaikasähkö on kesäisin huomattavasti edullisempaa on meidän taloutemme kilpailutettu sähkön keskihinta siirtomaksuineen 8,53c/kWh.


Verot takaisin valtiolta

Halkojen tekemisestä tulee väkisinkin kuluja. Moottorisaha syö kaksitahtibensiiniä ja ketjuöljyä. Kirves, suojavarusteet, teräketju, moottorisaha jne. eivät myöskään ole ikuisia, joten myös niitä pitää uusia ajoittain. Siten kustannuksia kannattaakin pyrkiä minimoimaan, aivan kuten sijoittaessakin.

Rekisteröitymällä arvonlisävelvolliseksi metsänkasvattajaksi voi verotuksessa vähentää kaikkien näiden välineiden arvonlisäverot. Esimerkiksi moottorisahan bensiinin ja teräketjuöljyn alvin saa siis verottajalta takaisin. Tämä on niksi, jota monikaan omaan käyttöön puuta tekevä ei ole hoksannut. Arvonlisäverot vähennetään puun myynnistä saadusta alvin osuudesta. Omaan käyttöön puuta tehdessä myyntituloja ei luonnollisestikaan ole, eikä tule, joten verottaja palauttaa kustannuksiin menneen arvonlisäveron takaisin. Jotta verottajalta saa Y-tunnuksen metsänkasvatusta varten tulee metsäpalstan olla riittävän suuri. Aiempina vuosina verottaja piti alarajana kolmea hehtaaria.

Kaikki eivät ole yhtä onnellisessa asemassa, että voisivat kaataa puuta käyttöönsä omalta tontilta. Nykysuunnan mukaiset postimerkin kokoiset tontit eivät tarjoa paljoa kaadettavaa. Mikäli edullinen puuenergia kiinnostaa on yksi vaihtoehto ostaa metsäpalsta. Rekisteröitynyt metsänkasvattaja voi vähentää verotuksessa myös metsäpalstalle kulkemiset omalla autolla. Näin palstalle siirtyminen itsessään on yhtä edullista kuin puut olisivat omalla tontilla.

Mutta kannattaako tämä kaikki vaiva? Tähän sanoisin, että kannattaa, mikäli omalle ajalle ei laske hintaa. Itse katson joka vuotisen polttopuiden teon yleiskunnon ylläpidoksi ja hyötyliikunnaksi. Metsässä kulkeminen myös virkistää mieltä. Onko mukavampaa kuin iltojen pimetessä ja viilentyessä nauttia hyvästä kirjasta takkatulen räiskeessä?

Edelliseen katsauksiin nähden kasvoi pääoma tällä kertaa enemmän kuin koskaan. Tosin arvonnousua tästä summasta on vain 1220,18€ ja loput 3530,51€ on uutta lisättyä pääomaa. Pääomaa pystyin lisäämään tavanomaista enemmän johtuen kahdesta asiasta. Ensinnäkin myin pois yhden kohtuullisen kalliin harrastusvälineen. Osan siitä irronneesta pääomasta siirsin sijoituskäyttöön. Toinen syy on se, että puolivuosittaisbonukset olivat maksussa tämän kuukauden palkassa. Luonnollisesti sijoitin myös ne lähes täysimääräisesti.

Näistä johtuen salkkuun tuli ostoksia myös lukumääräisesti enemmän kuin aiemmin. Harrastusvälineestä vapautuneella pääomalla päätin täydentää ainoan puuttuvan maakohtaisen ETF:n salkustani. Ostin Vanguard European ETF:ää (VGK) 30 kappaletta 48,19$ hintaan. Tämä teki kulujen kanssa euroiksi muutettuna noin 1015€. Mukavaksi yllätykseksi tämä ostos on kirinyt kulujenkin jälkeen jo plussalle. Käytän aina sijoitusteni seurannassa kulujen kanssa muodostunutta hintaa. Muut ostokseni olivat Brasiliaan sijoittava iShares MSCI Brazil Index (EWZ), jota lisäsin 30 kappaleella, sekä Kiinaan sijoittava iShares FTSE/Xinhua China 25 Index (FXI), jota ostin lisää 39 kappaletta.

Salkkuni perusrakennuspalikat ovat nyt viimein koossa. Eurooppaan sijoittava ETF oli ainut, joka minulta puuttui. Näiden lisäksi tulen vielä myöhemmin ottamaan mukaan muutamaa eri korkotuotetta, mutta niin kauan kuin korot ovat nykyisellä erittäin matalalla tasolla pysyn niistä poissa. Korkorahastojen arvothan laskevat, kun korot nousevat ja rahastojen arvo nousee, kun korot laskevat. Korot ovat nyt matalalla, eikä laskuvaraa ole enää paljoa jäljellä. Vaikkei minun passiivisena sijoittajana tulisikaan ottaa arvostustasoihin kantaa on tässä minusta niin selkeästi esillä se, että korkojen odotettu tuottovaatimus on erittäin matala. Niinpä pysyn poikkeuksellisesti niistä poissa vielä todennäköisesti useamman vuoden.

Salkun rakenteen muodostavat nyt Eurooppa, Yhdysvallat, Suomi, sekä BRIC maat lukuunottamatta Intiaa. Tämä perusrakenne on tarkoitus pitää samana vuodesta toiseen. Näin aluksi painotan enemmän kehittyviä markkinoita, mutta vuosien kuluessa ja tavoitteen lähestyessä tulen siirtämään painoa enemmän kehittyneiden markkinoiden suuntaan. Nämä sijoitukset muodostavat siis salkkuni ytimen. Tulevaisuudessa tulette näkemään erinäisiä satelliitteja ytimen ympärillä. Tulen siis noudattamaan ydin-satelliitti strategiaa. Kuten aiemmissa kirjoituksissa ja kommenteissa olen todennut tulen rajaamaan satelliittien painoarvon maksimissaan 10%:iin pääomasta. Ensimmäiset satelliitit ilmestynevät salkkuun ensi vuoden puolella.

Edelliseen katsaukseen verrattuna salkun pääoma kasvoi siis 4750,69€ eli 19,65%. Salkun kokonaisarvo on nyt 28931,71€. Alkuperäinen säästötavoitteeni on ollut 500€/kk. Laskin, että keskimäärin olen nyt kuitenkin kyennyt säästämään yli 1300 euroa kuukaudessa. Suoraan sanottuna olen hämmästynyt. Olen toki kyennyt pienentämään menojani, jonka ansiosta kuukausittainen säästösumma on paisunut. En silti usko, että pystyn aivan nykyisen kaltaista säästötahtia pitämään vuodesta toiseen yllä. Keskimääräinen säästötahti jäänee tulevina vuosina vajaaseen tuhanteen euroon, enkä yllättyisi vaikka muutamana vuonna alkuperäisen tavoitteen 500 euroakin tekisi tiukkaa. Tällaisia vuosia voivat helposti olla esimerkiksi lapsen syntymän jälkeiset vuodet, mikäli toinen vanhemmista jää lapsen kanssa kotiin.

Salkun allokaation osalta jouduin hylkäämään Nordnetin tarjoaman graafin ja turvautumaan tästä eteenpäin Open Officella tehtyyn allokaatiopiirakkaan. Tämä johtuu siitä, että Nordnetin graafi näyttää vain viisi sijoitusta nimeltä ja niputtaa kaikki loput sijoitukset graafiin nimikkeen Muut taakse. Tehtyjen ostojen myötä kehittyvät markkinat painottuivat edelliseen katsaukseen verrattuna. Uusin ostos, Eurooppaan sijoittava VGK, näkyy allokaatiossa toistaiseksi hyvin pienenä painona.

Yhteenveto
Salkun arvo syyskuu 2009: 28 931,71€
Muutos edelliseen katsaukseen: 4 750,69€
Vuoden 2009 tavoite ylitetty 14 685,31€:lla!
Vuoden 2010 tavoite ylitetty 6 255,74€:lla!

Sana sijoittaja tuo mieleeni kuvan tummapukuisesta mieshenkilöstä, jolla on satojen tuhansien - mieluiten miljoonien eurojen omaisuus. Tänä kesänä tutustuin Pörssisäätiön tekemään tutkimukseen tyypillisestä arvopaperisijoittajasta. Mielikuvani murskaantui. Omalla yli kahdenkymmenenviiden tuhannen euron sijoitusomaisuudella kuulun vauraimpaan 30%:iin kaikista suomalaisista sijoittajista. Tyypillinen salkun koko? Alle kymmenen tuhatta euroa.

(Suomalaisen sijoittajan salkun koko - lähde: Pörssisäätiö)

Keskimääräisen salkun koko on mielestäni huolestuttava. Varsinkin kun tutkimuksen mukaan tyypillinen sijoittaja on yli 50 vuotias, joka säästää eläkepäivien varalle. Tällaisella säästäjällä on eläköitymiseen noin kymmenen vuotta aikaa. Jos noin 30 vuoden työssäoloaikana on ehtinyt kasaamaan vain vajaan kymmenen tuhannen euron salkun on oletettavaa ettei eläköitymisen koittaessa ole salkku tuosta merkittävästi kasvanut. Antaako tämän kokoinen salkku turvaa eläkepäivien varalle? Antaa toki pientä turvaa, mutta mielestäni puskuri ei riitä kovin pitkälle.

Tässä mielessä meillä suomalaisilla on vielä paljon tekemistä. Liian moni herää säästämiseen ja sijoittamiseen aivan liian myöhään. Henkilö, joka alkaa varautumaan eläkkeelle siirtymiseen jo nuorena hyötyy huomattavasti. Koska nuoren henkilön etuna on pitkä aika sijoitusten realisointiin tekee korkoa korolle ilmiö huomattavaa työtä nuoren sijoittajan eduksi. Tämän johdosta saman kokoisen varallisuuden kerääminen vaatii nuorelta kuukausittaiseksi säästösummaksi vain murto-osaa siitä mitä vanhemman henkilön.

Otetaan esimerkki. Nuori henkilö, jolla on 30 vuotta aikaa vielä eläköitymiseen päättää säästää ainoastaan 20 euroa kuukaudessa. 10% vuosituotolla tällä nuorella henkilöllä on 30 vuoden jälkeen säästössä noin 43 500€. Paljonko tulisi vanhemman henkilön säästää kuukaudessa, jotta hän saisi kokoon saman summan 10 vuodessa? Yli kymmenen kertaa enemmän, yli 200 euroa kuukaudessa!

(Nuorena aloitettu säästäminen kannattaa)

Mutta aina ei ole helppoa alkaa säästämään asiaan, joka tuntuu kaukaiselta ja etäiseltä. Meillä kaikilla on asioita, joita haluamme juuri NYT. Ikävä kyllä se mihin luulemme tarvitsevamme rahaa nyt ja mihin meidän kannattaisi nyt säästää ovat erit.

Jos olet parikymppinen nuori ja kysyt joltakin kolmekymppiseltä mihin he toivovat, että olisivat säästäneet kymmenen vuotta sitten - hämmästyt vastauksista. Parikymppiset toivovat, että olisivat säästäneet rahaa matkustamiseen, kolmekymppiset omaan asuntoon ja nelikymppiset eläköitymistä varten. Mutta tällöin säästäjä on jo sen kymmenen vuotta jälkijunassa.

Ramit Sethi teki kyselyn, johon hän sai yli 2000 vastausta. Kyselyssä kartoitettiin mihin eri ikäiset ihmiset toivovat, että olisivat säästäneet rahaa nyt ja mihin he toivovat, että olisivat säästäneet kymmenen vuotta aiemmin. Löydökset ovat erittäin mielenkiintoisia.

Savings Wishes in 20s, 30s, And 40s

Älä siis tee kuten tyypillinen suomalainen sijoittaja, joka aloittaa säästämään liian myöhään. Tee itsellesi palvelus ja aloita mahdollisimman aikaisin. Vaikka se tuntuisikin nyt tarpeettomalta.

Yksi tapa osakkeen arvon määrittämiseksi on osinkojen kasvumalli. Mallista käytetään myös nimitystä Gordon Growth Model kehittäjänsä Myron J. Gordonin mukaan. Tässä mallissa pyritään arvioimaan osakkeen arvo perustuen sen tuleviin osinkoihin. Osakkeen nykyarvohan määräytyy sen tulevien osinkojen määrän perusteella.

Kuten monet muut tavat, joilla osakkeen arvoa voi määrittää, niin tämäkään malli ei osaa ennustaa. Sitä voi kuitenkin käyttää yhtenä työkaluna sijoituspäätöksiä tehdessä.

Osakkeen arvon laskemiseksi osingon perusteella tarvitaan kolme tietoa.

1. Nykyisen osingon määrä (D = dividend)
   
2. Osingon kasvuvauhti (g = growth rate)
   
3. Hakemasi tuottovaatimus (R = required rate of return)

Näiden tietojen perusteella voidaan osakkeen arvo määrittää käyttäen osinkojen kasvumallin kaavaa:

Esimerkki 1

Yritys maksoi osinkoa 0,50€. Oletat sen kasvattavan osinkoaan tulevaisuudessa 2%:n vuosivauhtia. Sijoittajana tuottovaatimuksesi tämän riskiluokan sijoitukselle on 15%. Paljonko osakkeesta kannattaisi maksaa näillä odotuksilla?

Sijoitetaan numerot yhtälöön:


Siten yhtälöksi saadaan 0,51 / 0,13 = 3,92. Näillä oletuksilla osakkeen arvoksi muodostuu noin 3,92€.


Esimerkki 2

Mallia voidaan käyttää apuna vaikkei osinkojen kasvu olisikaan aina yhtä suurta.

Yritys maksoi osinkoa 1€. Yrityksen oletetaan kasvattavan seuraavaksi vuodeksi osinkoa 20% ja sitä seuraavaksi vuodeksi 15%. Tämän jälkeen yrityksen osinkojen oletetaan kasvavan enää 5% vuosivauhtia. Osakkeen tuottovaatimus on 20%.

Ensiksi lasketaan osingot siihen asti, kunnes saavutetaan tasaisen osingon kasvuvauhti eli kolmas vuosi:

• D1 = 1(1,2) = 1,20€
• D2 = 1,20(1,15) = 1,38€
• D3 = 1,38(1,05) = 1,449€

Sitten selvitetään oletettu tuleva hinta käyttäen Gordonin kaavaa:

Nyt tulevat kassavirrat voidaan diskontata nykyarvoon:


Esimerkki 3

Tuottovaatimus (R) voidaan selvittää järjestelemällä yhtälö uusiksi:
Yrityksen osakkeella käydään kauppaa pörssissä 10,50 euron hintaan ja se maksoi juuri yhden euron osingon. Osingon oletetaan kasvavan 5%:n vuosivauhtia. Mikä on oletettu tuottovaatimus?

R = [1(1,05) / 10,50] + 0,05 = 15%
Dividend yield = 1(1,05) / 10,50 = 10%
g = 5%

Esimerkin tuottovaatimukseksi muodostuu 15%.


Osingon kasvumallin huonoja puolia

Kuten kaikissa arvonmäärityksen malleissa myös Gordonin mallissa on omat huonot puolensa.

Ensinnäkin sijoittaja joutuu tekemään suuria oletuksia. Mallin käyttö edellyttää, että osingot kasvavat oletetulla tahdilla ikuisesti, mikä ei yleensä ole mahdollista. Osinkojen perusteella investoiva sijoittaja altistuu myös tyypilliselle osinkoriskille, osingot voivat muuttua milloin tahansa.

Malli sopii myös huonosti kasvuosakkeiden arvon määritykseen, sillä ne eivät yleensä maksa laisinkaan osinkoja.

(Saksan hyperinflaatio. Kuva: Flickr - nightowlblogs1)

Suomen verottaja hyväksyy muissa valuutoissa tehdyissä kaupoissa käyttää valuuttakurssina kyseisen päivän, viikon, kuukauden tai vuoden keskikurssia. Verotettava voi käyttää näistä sitä keskikurssia, joka hänelle itselle on paras vaihtoehto.

Hyperinflaation riskeistä on puhuttu Yhdysvalloissa jo jonkin aikaa, johtuen maan valtavasta elvytyksestä. FED painattaa uutta rahaa hirmuisia määriä. Toistaiseksi tämä ei ole aiheuttanut ongelmia, sillä finanssikriisi painaa yhä päälle. FED joutuukin olemaan tulevaisuudessa tarkkana koron nostojen ajoituksen kanssa, ettei massiivinen rahan painattaminen vie Zimbabwen tielle. Hyperinflaation riskiä pidetään korkeana.

Hyperinflaation ja verottajan linjauksen yhdistelmä sai mielessäni liikkeelle ajatusleikin. Esittelen sen seuraavan esimerkin kautta.

Sijoittaja ostaa tänä vuonna osaketta X Yhdysvaltain pörssistä hintaan 10$. USD/EUR valuuttakurssi on 0,7, joten sijoittajalle hankinta maksaa 7€. Osake kehittyy suotuisasti ja sijoittaja irtaantuu siitä seuraavan vuoden alussa hintaan 11$ tehden 10%:n tuloksen. Oletetaan laskuharjoituksen yksinkertaistamisen vuoksi, että valuuttakurssi on tuona kyseisenä päivänä sama kuin ostettaessa eli 0,7. Näin sijoittajalle on kaupasta tullut voittoa 10% tai 7 eurosenttiä per osake.

Oletetaan, että alkuvuonna tehdyn myynnin jälkeen hyperinflaatio saa otteen ja dollari heikentyy euroon nähden siten, että USD/EUR keskikurssiksi vuoden ajalta muodostuu 0,4.

Käyttäen vuoden keskikurssia 11$:n myynti onkin ainoastaan 4,40€. Vuoden keskikurssia käyttämällä sijoittaja voisi saada 10%:n myyntivoiton näyttämäänkin -37,14%:n tappiolta. Vuoden keskikurssilla osakekohtainen tappio olisi 2,60€.

Olenko tämän ajatusleikin osalta oikeassa, että luovutusvoiton voi hyperinflaatiota hyväksikäyttäen saada vahvistettua verotukseen tappioksi, jonka voi jopa myöhemmin vähentää muista luovutusvoitoista?

Kuten vanhemmat lukijat tietävätkin, minulla ei ole ammatillista pätevyyttä asioista joista kirjoitan. Nyt tilanne tulee muuttumaan. Aloitan tänä syksynä yliopistossa taloustieteiden puolella lukemaan sivuaineena rahoitusta. Miten tähän päädyin? Asian valoittamiseksi, joudun jälleen paljastamaan hieman omaa historiaani.

Olen työskennellyt päätoimisesti IT-alalla vuodesta 2001. Tällä hetkellä toimin vaativassa asiantuntijatehtävässä suuressa monikansallisessa yrityksessä. Hakeutuessani alalle vuonna 2001 ei minulla ollut alan koulutusta, mutta alla yli 10 vuoden harrastuneisuus. Alan käytännön pätevyys siis ilman virallista todistusta osaamisesta. Niinpä hakeuduin lukemaan tietojenkäsittelytieteitä yliopistoon vuonna 2002 ja pääsinkin sisään suoraan pääsykoepisteillä. Tuossa vaiheessa opiskeleminen työn ohella tuntui järkevältä. Mitä useampi vuosi kuitenkin kului, sitä vähemmän näin tarkoituksenmukaiseksi suorittaa opintoja. Nyt noin 9 vuoden alalla työskentelyn jälkeen ei valmistuminen toisi mitään hyötyä, sillä työkokemus painaa vuosi vuodelta yhä enemmän ja tutkinto yhä vähemmän. Niinpä en ole enää vuosiin suorittanut yliopistolla opintoja.

Edellisestä hammastarkastuksestani on nyt kulunut kolme vuotta. Niinpä ilmoittauduin tänä syksynä läsnäolevaksi yliopistolle, jotta voin hyödyntää YTHS:n hammaslääkäripalveluita. Onhan muutaman euron hintainen tarkastus ja sen jälkeen mahdollinen korjailu huomattavasti edullisempaa kuin yksityisellä. Samalla huomasin tiedekuntamme kotisivulla ilmoituksen ajankohtaisesta sivuainehakemuksesta taloustieteiden puolelle. Koska talousasiat ovat kiinnostaneet minua lähes yhtä kauan kuin tietokoneet katsoin mitä sivuainekokonaisuuksia oli tarjolla. Rahoitus oli selvästi itselleni mielenkiintoisin, joten ajattelin hyödyntää maksetun ylioppilaskunnan jäsenmaksun ja hain sivuaineoikeutta taloustieteiden puolelle rahoitusta lukemaan. Tänään huomasin, että minut on hyväksytty lukemaan hakemaani ainetta - rahoitusta. Sivuaineen opinto-oikeus on voimassa yhden vuoden.

Opinto-opas sanoo rahoituksen opinnoista seuraavaa:

Rahoituksen perusopintojen tavoitteena on antaa opiskelijalle perustiedot yritysrahoituksen, varainhoidon ja rahoitusriskien hallinnan keskeisistä kysymyksistä. Perusopinnot suoritettuaan opiskelijan tulee hallita investointilaskennan ja investointien rahoituksen perusteet, varainhoidon kannalta keskeiset investointiteorian perusmallit sekä johdannaisarvopaperien käyttöperiaatteet rahoitusriskien hallinnassa.
Rahoituksen aineopintojen tavoitteena on syventää perusopintojen aikana omaksuttuja tietoja ja taitoja yritysrahoituksen, varainhoidon ja rahoitusriskien hallinnan alueilla. Aineopintojen suorittamisen jälkeen opiskelijoilla tulee olla valmiudet syventää tietojaan alan tutkimuskirjallisuuteen perehtymällä sekä hahmottaa rahoituksen empiirisiä tutkimuskysymyksiä.
Rahoituksen syventävien opintojen tavoitteena on antaa valmiudet soveltaa käytännössä yritysrahoituksen, varainhoidon ja rahoitusriskien hallinnan menetelmiä. Lisäksi opiskelijan tulee kyetä rahoituksen alueen empiirisen tutkimustehtävän itsenäiseen suorittamiseen.

Sivuaineen voin suorittaa joko ns. lyhyenä tai pitkänä. Lyhyt sivuaine koostuu pelkistä perusopinnoista ja pitkä perusopintojen lisäksi aineopinnoista.

Perusopintojen kurssit ovat seuraavat:

• Investointi ja rahoitussuunnittelu (Fundamentals of Corporate Finance)
• Sijoittajan investointiteoria (Investments)
• Rahoitusriskien hallinta (Financial Risk Management)
• Arvopaperianalyysi (Security Analysis)

Aineopintojen kurssit ovat:

• Emperical Research in Finance
• Derivative Securities
• Equity Markets
• Theory of Corporate Finance
• Corporate Analysis

Lähestulkoon kaikki kurssit ovat sellaisia, jotka minua kiinnostavat suuresti. Katsotaanpa seuraavaksi mitkä asiat tällä hetkellä vievät aikaani:

• Ansiotyö
  
• Sivutoiminen yrittäminen (näitä on useampia mm. metsätalous, vuokratoiminta ja internetbisnes)
  
• Bloggaaminen
• Talouden seuranta
• Harrastukset

On aivan selvää, etten mitenkään kykene suorittamaan kuin pelkät perusopinnot eli lyhyen sivuaineen. Niidenkin suorittaminen tulee aiheuttamaan väkisinkin ajankäytön pienentämistä jostakin nykyisistä aikaa vievistä asioista. Todennäköisesti joudun pienentämään talouden seuraamista, sekä harventamaan blogiin kirjoittamista. Toisaalta opinnot tulevat näkymään tulevaisuudessa tämän blogin sisällössä. Tulen varmasti käsittelemään asioita, joista luen samaan aikaan - onhan se myös oman oppimisen kannalta hyvä. Kolmas asia, josta joudun ajankäytön suhteen tinkimään on myös nämä rahoituksen opinnot. En mitenkään ehdi käymään kuin osalla luennoista, joten ajattelin samanlaista lähestymistapaa kuin tietojenkäsittelytieteiden opintojenkin suorittamisen kanssa. Koska oman tuntemuksen perusteella perusosaaminen on suhteellisen vahva aion tukeutua prujujen lukemiseen ja tenteissä käymiseen puolikylmiltään.

Tästä muuten sivuhuomautus sellaisille lukijoille, jotka vastaavat henkilöiden rekrytoinneista. Älkää koskaan antako kovin suurta painoa todistusarvosanoille! Arvosanat omien kokemusten perusteella hyvin harvoin osoittavat todellista osaamista. Ja se oikea osaaminen on mielestäni ainut asia, joka työelämässä on tärkeää. Esimerkkinä käyköön erään ohjelmointikielen kurssin suorittaminen, jonka tein tietojenkäsittelytieteiden laitoksella. Ohjelmoin tuolloin työkseni kyseisellä kielellä täysipäiväisesti, joten menin kylmiltään tenttiin lukematta laisinkaan. Pääsin tentistä läpi, mutta arvosanaksi tuli vain 1. Olin raivoissani, sillä tiesin hallitsevani kyseisen aihealueen erittäin hyvin. Tämän takia päätin uusia tentin, joka ei olisi tietenkään ollut pakollista, mutta työylpeys ei antanut periksi, että arvosanani olisi ollut 1. Nyt osasin odottaa minkä tyyppinen tentti oli tiedossa. Sain uusinnasta täydet pisteet ja siten arvosanaksi 5. En kuitenkaan tosiasiallisesti osannut aihealueesta yhtään sen enempää uusinnassa kuin ensimmäiselläkään kerralla.

Tunnen nyt olevani vähän samanlaisessa tilanteessa kuin vuonna 2002 aloittaessani tietojenkäsittelytieteiden opinnot. Tuolloin minulla oli alasta kertynyt kokemusta harrastepohjalta yli 10 vuoden ajalta ja työskentelin jo ammatissa, johon aloittamani koulutus veisi. Nyt aloittaessani rahoituksen opinnot on minulle kertynyt harrastepohjalta usean vuoden kokemus, niin omakohtaisesti sijoittamalla kuin taloutta seuraamalla. Sijoitusuranihan alkoi vuonna 1998 vaikka toki väliin mahtui vuosia jolloin en ollut laisinkaan markkinoilla. Talousasiat kiinnostivat jo paljon ennen kuin tein ensimmäiset sijoitukseni. Käytännön kokemusta on myös tuonut yritystoiminta, jota harjoitan sivutoimisesti. Omat vaikutteensa ovat nuoruudesta tuoneet myös isäni pyörittämät yritykset.

Olen hiljalleen alkanut lämmetä ajatukselle alan vaihdosta. Pidän IT-alasta, sekä koen olevani hyvä siinä mitä teen. Toinen suuri intohimoni on talous ja erityisesti sijoittaminen. Mielenkiinnon kohteiden ja osaamisen yhdistämisen luulisi tuovan hyviä tuloksia. Ehkä rahoituksen opiskelu toimii elämässäni katalyyttinä tälle muutokselle?