SEC on avannut sijoittajille omat verkkosivut. Sen lisäksi, että uudet verkkosivut tarjoavat tietoa erityisesti huijauksista, että myös perinteistä sijoitustietoa - on sivustolla tarjolla pelattavaksi myös peli.

Pelin nimi on Moneytopia. Pikaisella kokeilulla peli tuntuu oikein oivalta ja toteutus harvinaisen hyvältä. Peli opettaa taloudenhallinnan perusasioita, kuten käteisen rahan käyttöä, minkälaisia vaikutuksia on tavaroiden ostamisella luotolla tai velaksi ja niin edelleen. Pelaaja joutuu seuraamaan omaa budjettiaan, jottei joudu vararikkoon ja peli lopu siihen. Tavoitteena on saavuttaa jokin oma unelma ja siinä sivussa pelaaja saa erilaisten tietoiskujen kautta lisäinformaatiota sijoittamisesta, erilaisista ihmisten huijausmenetelmistä jne.

Yleiskäsityksen pelistä saa katsomalla tämän videon. Itse peliä pääsee pelaamaan tästä linkistä. Pelin lataaminen kestää jonkin aikaa, joten ei kannata aivan heti hätääntyä.

Tästä opettavaa illan vietettä niin perheen pienimmille, kuin myös meille varttuneemmillekin!

Johdanto

Me sijoittajat suhtaudumme yhtiöiden jakamiin osinkoihin eri tavalla. Toiset meistä perustavat sijoitusstrategiansa korkeaa osinkoa jakaviin yrityksiin, kun toiset puolestaan suosivat matalaa osingonjakopolitiikkaa harjoittavia yrityksiä.

Käyn seuraavaksi lävitse yritysten osingonjakopolitiikkaa, tekijöitä jotka puoltavat sijoittamista sekä matalaa, että korkeaa osinkoa jakaviin yhtiöihin, sekä näiden summaa rahoitusteorian silmin. Lopuksi osoitan kuinka yksittäinen sijoittaja kykenee kumoamaan yrityksen harjoittaman osingonjakopolitiikan kotitekoisilla osingoilla.

Viisi osingonjakopolitiikkaa

Vilkaistaan ensiksi minkälaista osingonjakopolitiikkaa yritykset käytännössä harjoittavat. Yleisesti ottaen osingonjakopolitiikkassa on tunnistettavissa viisi eri ilmentymää:

1. Constant dividend payment. Yritys jakaa saman suuruisen osingon joka vuosi.
2. Constant payout ratio. Yritys jakaa saman suuruisen osan voitostaan osinkoina joka vuosi.
3. Constant growth dividend policy. Yritys kasvattaa osinkoja saman suuruisella prosentilla joka vuosi (esim. osingot kasvavat 2% vuosittain).
4. Residual dividend policy. Yritys jakaa osinkoa vasta saatuaan rahoitettua omat investointinsa säilyttäen halutun velan ja oman pääoman (D/E) välisen suhteen.
5. Compromise dividend policy. Tämä perustuu viiteen päätavoitteeseen:
   1) Yritys välttää tekemästä leikkauksia sellaisiin projekteihin, joilla on positiivinen nettonykyarvo maksaakseen osinkoja.
   2) Yritys välttää leikkaamasta osinkoa.
   3) Yritys välttää tarvetta myydä omaisuuttaan.
   4) Yritys pitää yllä tavoitteellista D/E suhdetta.
   5) Yritys pitää yllä tavoitteellista osinkojen ulosjakosuhdetta.

Erilaisia osingonjakoa puoltavia tekijöitä

Seuraavaksi katsotaan minkälaiset tekijät suosivat matalaa osingonjakopolitiikkaa ja mitkä korkeaa.

Matalaa osingonjakoa suosivia tekijöitä:

• Henkilöt, joiden verotus on korkeaa ja joille osingot aiheuttavat välittömiä veroseuraamuksia. He suosivat siten matalaa osinkoa jakavia yhtiöitä saadakseen korkeampaa pääoman tuottoa.
• Emissiokustannukset. Matalat osingot voivat pienentää kerättävän pääoman määrää ja siten laskea emissiokustannuksia.
  
• Osingonjaon rajoitteet. Velkasopimuksissa voi olla rajoitettu tulojen prosentuaalista osuutta, jonka yhtiö saa jakaa ulos osinkoina.

Korkeaa osingonjakoa suosivia tekijöitä:

• Halu saada osingoista tulonlähdettä:
  - henkilöt, joiden verotus on kevyttä
  - ryhmät ja yhteisöt, jotka eivät saa kuluttaa pääomaa (esim. säätiöt)
• Epävarmuustekijä. Ei ole takeita, että tulevat vielä korkeammat osingot koskaan realisoituisivat.
• Verot. Sijoittajat, jotka ovat vapautettuja verosta ei tarvitse murehtia erilaisesta kohtelusta osinkojen ja pääoman välillä.

Osingot rahoitusteorian silmin

Rahoitusteorian kannalta on siten olemassa sijoittajia, jotka suosivat matalaa osingonjakopolitiikkaa ja ostavat sellaisten yritysten osakkeita, sekä sijoittajia, jotka suosivat korkeaa osingonjakopolitiikkaa ja ostavat tällaisten yritysten osakkeita. Näin sijoittajien käyttäytymiset kumoavat toinen toisensa ja lopputuloksena on, että minkään yksittäisen yhtiön osingonjakopolitiikka on epäolennainen sijoittajan kannalta.

Rahoitusteorian kannalta on myös muita tekijöitä, joiden perusteella osingoilla on tai voi olla olematta merkitystä.

Yksi tekijä, joka puoltaa, että osingoilla on merkitystä on osakkeen arvon määräytyminen. Osakkeen arvo perustuu sen kaikkiin tulevaisuudessa odotettavissa oleviin osinkoihin, jotka diskonttaamalla saadaan osakkeen nykyhinta.

Sen sijaan, jos oletetaan, että maailmassa ei ole veroja tai muita puutteita, päädytään tulokseen ettei osingoilla ole merkitystä. Osingonjakopolitiikka on käytännössä päätös siitä jakaako yritys rahaa osinkoina ulos vai investoiko se ne takaisin yritykseen. Teoriassa, jos yritys uudelleensijoittaa pääoman, se kasvaa ja siten yritys kykenee maksamaan myöhemmin suurempia osinkoja.

Esimerkki. Oletetaan, että yritys voisi maksaa seuraavana kahtena vuotena osinkoja 10 miljoonaa euroa tai vaihtoehtoisesti 9 miljoonaa euroa tänä vuonna, investoida yhden miljoonan ja maksaa sitten seuraavana vuonna 1,112 miljoonaa. Tuottovaatimus on 12% p.a.

Nykyarvo saman suuruisella osingolla:
10M / 1,12 + 10M / 1,12² = 16.900.510,20€

Nykyarvo osingon uudelleen sijoituksella:
9M / 1,12 + [10M + (1M * 1,12)] / 1,12² = 16.900.510,20€

Mikäli yritys siis kykenee saamaan saman tuoton uudelleen sijoittamalla rahan, jonka se olisi muutoin jakanut osinkona ulos ei ole merkitystä milloin yritys jakaa osingon.

Jos yritys saa paremman tuoton investoimalla rahan kuin jakamalla sen osinkoina ulos, ei osingon jakaminen kannata. Tämä on yksi syy miksei Warren Buffetin luotsaama Berkshire Hathaway yhtiö ole koskaan jakanut osinkoja. Buffett näkee, että hän kykenee saamaan paremman tuoton uudelleen sijoittamalla rahat kuin jakamalla ne ulos osinkoina. Toistaiseksi näin on myös ollut.

Omien osakkeiden takaisinosto

Osakkeiden takaisinostossa yritys ostaa takaisin omia osakkeitaan. Osakkeiden takaisinosto on luonteeltaan samankaltainen kuin osingot, sillä yritys palauttaa rahaa takaisin osakkeenomistajilleen.

Tämä on myös yksi esimerkki siitä, kuinka osinkopolitiikalla ei ole merkitystä, jos veroja ja muita epätäydellisyyksiä ei oteta huomioon.

Mikäli pääoman voittoa verotetaan kevyemmin kuin osinkotuloa on osakkeiden takaisinosto verotuksellisesti parempi vaihtoehto, kuin jakaa osinkoja.

Osakkeiden takaisinosto antaa myös markkinoille yrityksestä positiivisen signaalin, sillä tällöin johto näkee osakkeen hinnan liian alhaisena. Koska yrityksen johdon oletetaan tietävän yrityksen asiat paremmin kuin sijoittajat - laukaisee tämä päätös monesti osakkeen hinnan nousuun.

Kotitekoiset osingot

Mikäli osakkeenomistaja on tyytymätön yrityksen päätökseen jakaa osinkoa pystyy hän kumoamaan omilla toimillaan yrityksen osingonjakopolitiikan. Tämä on jälleen osoitus siitä, kuinka yrityksen valitsemalla osingonjakopolitiikalla ei ole merkitystä.

Käytännössä osingonjakopolitiikan kumoaminen tapahtuu myymällä yrityksen osakkeita tai uudelleensijoittamalla maksetut osingot takaisin yritykseen ostamalla osakkeita lisää. Lisäksi sijoittaja voi käyttää toimissaan lainarahaa, jolloin on mahdollista suosia haluttua pääomarakennetta, esim. sijoittajan itse suosimaa D/E (debt/equity - lainarahan ja oman pääoman) suhdetta.

Esimerkki yrityksen osingonjaon kumoamisesta. Yritys on päättänyt jakaa osinkoa 2€ osakkeelta, mutta sijoittajana olet siihen tyytymätön ja haluaisit saada osinkoa 3€ osakkeelta. Osakkeella käydään kauppaa 42€ hintaan. Omistat 80 kappaletta yrityksen osakkeita.

Lasketaan ensiksi omaisuuden arvo ilman, että yritys jakaisi laisinkaan osinkoja:
80 kpl osakkeita * 42€ = 3360€

Omaisuuden arvo yrityksen harjoittamalla osingonjakopolitiikalla:
80 kpl osakkeita * 40€ = 3200€
80 kpl osinkoa * 2€ = 160€.
Omaisuuden arvo on siis 3200€ + 160€ = 3360€ eli sama kuin ilman osinkoa. Jos joku tässä yhteydessä ihmettelee miksi osakkeen arvo laski 42€:sta 40€:oon, johtuu se irronneesta 2€:n osingosta. Osakkeen arvo laskee markkinoilla siitä irronneen osingon verran.

Sijoittaja haluaisi saada osinkoa 3€ osakkeelta eli yhteensä 240€, kun yritys maksaa vain 2€ osakkeelta eli yhteensä 160€. Sijoittaja haluaisi siis saada osinkoa 80€ enemmän. Tämä on mahdollista saavuttaa kotitekoisilla osingoilla. Sijoittajan tulee myydä 2 kappaletta omistamiaan osakkeita ennen osingon irtoamispäivää.

Kotitekoista osinkomallia käyttäen sijoittajan omaisuus pysyy samana:
78 kpl osakkeita * 40€ = 3120€
78 kpl osinkoa * 2€ = 156€
2 kpl osakkeiden myyntejä * 42€ = 84€.
Omaisuuden arvo on siis 3120€ + 156€ + 84€ = 3360€.

Esimerkissä ei ole yksinkertaistamisen vuoksi otettu huomioon verovaikutuksia.

Yhteenveto

Yritysten harjoittamalla osingonjakopolitiikalla ei ole merkitystä sijoittajan kannalta. Toiset sijoittajat suosivat yrityksiä, jotka jakavat vähän osinkoa ja toiset yrityksiä, jotka jakavat paljon osinkoa. Halutessaan sijoittajat voivat myös omilla toimillaan kumota yrityksen harjoittaman osingonjakopolitiikan tehden sen siten epäolennaiseksi.

Tämän artikkelin on kirjoittanut vieraskynällä Matkalla miljonääriksi -blogin pitäjä.



Jos mietitään sijoittamista sen mukaan toimitaanko aktiivisesti allokaatiota muuttaen ja kuinka paljon analysoidaan sijoituskohteita vai indeksoidaanko sijoittaminen, voidaan sijoitusstrategiat karkeasti jakaa nelikentälle dimensoina aktiivinen/passiivinen ja indeksointi/stock picking.

1. Passiivinen & Indeksointi

Sijoitustyyli on yksinkertainen: pidetään allokaatio vakiona ajan yli riippumatta suhdanteista ja lisäksi sijoitetaan aina indeksirahastoihin ottamatta näkemystä markkinoiden suunnasta.

Esimerkkinä allokaatio sijoituslajien kesken voisi olla seuraava:

20% rahamarkkinarahasto
40% indeksirahasto Suomi
40% indeksirahasto Maailma

Sijoittajan saadessa lisärahaa pidetään allokaatio aina vakiona. Etuna tällaisessa sijoittamisessa on ehdoton kustannustehokkuus & kurinalaisuus. Sijoittaja pystyy oikeilla indeksirahastovalinnoillaan pitämään kustannukset matalina, mutta samalla eliminoidaan sijoittajan omien toimien vaikutus sijoitussalkun tuottoon estäen ylipainottaminen/alipainottaminen osakkeisiin eri markkinatilanteissa. Passiivinen indeksointi olisi yli puolille ihmisistä paras mahdollinen strategia.

2. Aktiivinen & Indeksointi

Sijoitusstrategia eroaa edellisestä siten, että sijoittaja voi muuttaa allokaatiotaan, joko lisäsijoitusten tai myös olemassa olevien sijoitusten osalta. Tärkein allokaatiopäätös on korko/osakeallokaatio.

Jos ajatellaan edellisen esimerkin allokaatiota sijoituslajien kesken ja tilannetta, missä osakemarkkinat romahtavat Suomessa. Sijoittaja näkee Suomen osakemarkkinat erittäin houkuttelevana. Tällöin allokaatio voisi kehittyä:

a) tilanteessa jossa lisäsijoitukset tehdään ainoastaan indeksirahasto Suomi -sijoitukseen:

18% rahamarkkinarahasto
44% indeksirahasto Suomi
38% indeksirahasto Maailma


b) tilanteessa, jossa lisäsijoitukset tehdään indeksirahasto Suomi -sijoitukseen ja samalla pienennetään käteisen rahan osuutta salkussa siirtäen sitä myös samaiseen Suomi indeksirahastoon:

10% rahamarkkinarahasto
52% indeksirahasto Suomi
38% indeksirahasto Maailma

Sijoitusstrategia on edelleen hyvin kustannustehokas, mutta nyt sijoittaja ottaa myös näkemystä markkinoiden suunnasta muuttaen korko/osake allokaatiotaan, mutta saattaa myös painottaa eri indeksirahastoja niiden houkuttelevuuden mukaan. Tähän kategoriaan putoaa mielestäni taloudellinenriippumattomuus -blogin kirjoittaja.

3. Passiivinen & Stock picking

Passiivisessa stock pickingissä sijoittaja vain ostaa houkuttelevien yrityksien osakkeita. Myyntejä tehdään harvoin tai ei ollenkaan. Salkun hajautus on todennäköisesti ”ei-kovinkaan hyvä”, mutta ottamalla näkemystä tiettyjen yhtiöiden tulevaisuudennäkymistä pyrkii sijoittaja voittamaan markkinat.

Esimerkkisalkku:
20% KONE
20% Nokian Tyres
20% Lassila &Tikanoja
20% TeliaSonera
20% Alma Media

Markkinoiden voittaminen on mahdollista, sillä sijoitustyyli on erittäin kustannustehokas: osakkeiden hallinnointipalkkio on huomattavasti indeksirahastoja matalampi vähänkin suuremmilla pääomilla kaupankäyntikulujen pysyessä samana. Salkun pienempi hajautus lisää sijoittajan riskiä, mutta toisaalta mahdollistaa myös markkinatuottoa paremman tuoton, jos stock picking on ollut onnistunutta.

Mielestäni Seligsonin Phoebus -rahastoa hoitavan Anders Oldenburgin sijoitustyyli on passiivista stock pickingiä.

4. Aktiivinen & Stock picking

Aktiivisessa stock pickingissä on tarkoituksena valita harvoja sijoituskohteita osakkeiden joukosta, mutta muuttaa aktiivisesti allokaatiota tilanteiden mukaan. Salkun hajautus on useimmiten huono, mutta hallinnointipalkkiot indeksointia matalammat. Kustannustehokkuudesta ei kuitenkaan voida puhua, sillä kaupankäynti lisää sijoittajan kustannuksia.

Aktiivinen stock picking -strategia omaa kuitenkin suurimman tuottopotentiaalin. Monet valitsevat tämän sijoitusstrategian vaikka passiivinen indeksointi olisi huomattavasti kannattavampi vaihtoehto, miksi? Ehkä kyse on pelaamisesta ja uskosta omiin kykyihin. Uskoohan suurin osa päiväkauppiasta olevan markkinoita fiksumpia. Tosiasiassa harvat ovat.

Oma strategiavalinta

Passiivisen ja aktiivisen stockpickingin välimuoto on oma valintani. Uskon markkinoilla olevan hinnoitteluvirheitä joiden hyödyntäminen on mahdollista. En kuitenkaan käy aktiivisesti kauppaa, vaan ostoja ja etenkin myyntejä tapahtuu harvoin. En ole halunnut sitoa itseäni vakioallokaatioon osakesalkun suhteen, vaan haluan vaihdella käteisen painoarvoa salkussa (esimerkiksi alkuvuodesta sen painoarvo oli 0%, nyt jo selkeästi enemmän).

Kuukausi on jälleen vierähtänyt, joten on aika kurkistaa salkkuun, sekä yleisesti ruotia sijoituksia ja tapahtuneita asioita omassa elämässä.

Sijoitussalkun yleistilanne näyttää nyt erittäin hyvältä. Jokainen salkun sijoituksista on kääntynyt plussalle. Osakekurssien nousu pohjalta on totisesti ollut hämmästyttävän voimakasta. Lisää ilon aihetta tuo sijoitusvarallisuuden arvon nousu uudelle kymmentuhatluvulle. Salkun arvo on nyt 31838,05€. Edelliseen katsaukseen verrattuna pääoma kasvoi 2906,34€ tai prosenteilla mitaten 10,06%. Kuukauden ainut ostos oli RSX, Venäjälle sijoittava ETF, jota hankin lisää noin 1200 eurolla 31,89$:n hintaan 57 kappaletta. Lisäksi salkkuun tipahti osingot iShares Russell 3000 Index ETF:stä (IWV), joka maksoi osinkoa 0,2480$ osakkeelta.

Kaikkein mielenkiintoisimmat tapahtumat omassa portfoliossa kuukauden aikana kuitenkin kohdistuivat Brasiliaan sijoittavaan iShares MSCI Brazil Index Fund ETF:ään (EWZ). Rio de Janeiro sai pitääkseen vuoden 2016 kesäolympialaiset, joka riehaannutti Brasilian pörssin. Tietäähän olympialaiset valtavia infrastruktuurihankkeita ja näkyvyyttä Brasilialle, joka on hyväksi maassa toimiville yrityksille. Nousulle tuli kuitenkin kertakaikkinen stoppi eilen tiistaina, kun Brasilia yllättäen päätti ottaa käyttöön 2%:n veron ulkomailta tulevalle pääomalle [1] [2]. Verosta oli liikkunut huhuja jo aiemmin, mutta Brasilian presidentti Lula da Silva oli vakuuttanut ettei tällaista veroa tulla ottamaan käyttöön. Nyt se kuitenkin tuli, vieläpä varsin yllättäin ja puun takaa. Niinpä markkinat eilen teurastivatkin EWZ:n pörssissä ja meno todennäköisesti jatkuu vielä jonkin aikaa ulkomaisen pääoman nyt vetäytyessä Brasiliasta.

Kehittyvien maiden tilanteet voivat muuttua erittäin nopeasti ja Brasilia on tästä nyt erittäin hyvä esimerkki. Itse en kuitenkaan aio vetäytyä Brasiliasta, sillä näen siinä paljon hyviä puolia. Sijoitukseni muutoinkin ovat pitkäjänteisiä, joten en aio pomppia salkkuni ytimen kanssa sinne tänne. Mielenkiintoista onkin nyt seurata käykö Brasilialla samoin kuin Thaimaan, joka joutui poistamaan muutaman vuoden jälkeen samanlaisen langetetun ulkomaisen pääoman veron johtuen pääoman pakenemisesta maasta. Tällä langetulla verolla Brasilia yrittää iskeä valuuttansa realin vahvistumista yhdysvaltain dollaria vastaan. Vahvistuva real on nimittäin alkanut tehdä hallaa Brasilian ulkomaankaupalle.

Salkun allokaatiossa näkyy kuukauden aikana tapahtunut kehittyvien markkinoiden voimakas vahvistuminen, sekä Venäjän ostokseni. Kehittyvät maat ovat nyt aikalailla siinä painossa kuin olen niitä näin aluksi ajatellut pitääkin. Osuus on nyt noin 74%, kun tavoitepainoni niille on 75%. Muutaman vuoden kuluttua voisin alkaa laskemaan niiden painoa tekemällä ostoja yhä enemmän kehittyneille markkinoille.

Työpaikallani päädyin vaihtamaan konsernin sisäisesti työtehtäviä. Aloitan marraskuun alussa uusissa tehtävissä. Palkkaus ja muut edut pysyvät minulla samoina. Uusissa työtehtävissä tulen olemaan tekemisissä varsin erilaisen tekniikan kanssa kuin tähän mennessä ja opeteltavaa riittää ainakin aluksi erittäin runsaasti. Uskon kuitenkin itse työtehtävien kiertoon ihmistä ja osaamista kasvattavana tekijänä. Edellistä työtehtävääni olinkin jo tehnyt yli viisi vuotta, joten mielestäni oli jo korkea aika astua "uuteen ja tuntemattomaan", jottei oma kehittyminen alalla pysähdy.

Rahoituksen opinnot yliopistossa etenevät hyvään malliin ja ensimmäiset opintopisteet ovatkin jo ropisseet opintorekisteriin. Olen pyrkinyt tuomaan uusia oppimiani asioita tämän blogin kautta julki. Tällöin myös oma opiskeluni on tehokkaampaa, sillä joudun kirjoittamaan asiat "auki", jotta myös muut ne ymmärtävät. Täysipäiväisen työn tekeminen ja sivutoimisen opiskelun yhdistäminen on kieltämättä toisinaan rankkaa, mutta toisaalta rahoituksen asiat kiinnostavat henkilökohtaisella tasolla niin paljon, että ilmeisesti tätä rääkkiä jaksaa. Seuraavaksi opinnot jatkuvat sijoittajien investointiteorian opiskelulla.

Yhteenveto

Salkun arvo lokakuu 2009: 31 838,05€
Muutos edelliseen katsaukseen: 2 906,34€
Vuoden 2009 tavoite ylitetty 17 591,65€:lla!
Vuoden 2010 tavoite ylitetty 9 162,08€:lla!

Tällä kertaa astun hieman ydinosaamiseni ulkopuolelle ja käsittelen korkoja. Miksi jokaisen sijoittajan olisi syytä omistaa korkosijoituksia, miten ne käyttäytyvät osakesijoituksiin nähden, sekä kuinka korot oikein toimivat. Käyn lisäksi korkosijoittamista lävitse laskuesimerkein, joiden avulla asiat toivottavasti aukeavat lopullisesti.

Yleisesti ottaen sijoittajilla on aina liian vähän korkosijoituksia. Kuulun myös itse tähän samaan ryhmään, sillä itselläni ei tällä hetkellä ole laisinkaan korkoja portfoliossani. Ne ovat kuitenkin tärkeä osa järkevää sijoitussalkkua riskiä alentavan vaikutuksensa takia. Lisäämällä korkoja sijoitussalkkuun sopivassa suhteessa laskee salkun riski tuotto-odotuksen pysyessä kuitenkin samana. Pienempiriskisenä sijoituksena koroilla on sitä suurempi merkitys sijoittajalle mitä iäkkäämmäksi hän tulee. Nuorempi henkilö voi ottaa osakeriskiä enemmän, sillä hänellä on enemmän aikaa odotella osakkeiden huonojen aikojen ylitse. Vanhempi henkilö haluaa harvemmin riskeerata sijoituksiaan, sillä rahantarve saattaa iskeä juuri silloin, kun osakkeiden arvostustasot ovat alhaisimmillaan. Vanhemmalla sijoittajalla ei ole yhtä paljoa aikaa odottaa ja selvitä osakkeiden huonojen aikojen ylitse.

(Sijoitussalkun tuotto-odotus erilaisilla korko- ja osakepainotuksilla)

Pohditaan seuraavaksi korkojen merkitystä talouselämän kantilta. Korkohan on rahan lainaajalle tuloa, jota hän saa siitä hyvästä, että antaa rahansa jonkin toisen käytettäväksi. Velan ottajan tulee saada lainalleen parempaa tuottoa kuin lainan korko tai muuten hän ei kykene maksamaan lainaa takaisin ja ennen pitkää koittaa konkurssi tai vararikko.

Mutta kuinka lainalle määritetään sopiva korko? Yksityishenkilö voi käyttää arvionsa pohjana vaikkapa inflaatiota. Ainakaan alle inflaation ei rahaa kannata lainata, sillä muutoinhan lainan maksun jälkeen takaisin saadun rahan ostovoima on heikompi kuin ennen lainaa. Nykypäivänä korko määräytyykin tehokkaasti markkinoilla, esimerkiksi 12 kuukauden euribor on markkinakorko. Tämän lisäksi lainan antaja haluaa suhteuttaa lainan riskin ja tuoton. Mitä kovempi riski on sillä, ettei lainattua rahaa saa takaisin kokonaan tai osittain, sitä kovempi tulee myös tuoton olla, jotta kukaan olisi ylipäänsä valmis lainaamaan rahojaan. Riski hinnoitellaan lainaan korkomarginaalien avulla, joka lisätään markkinakoron päälle. Kiinteäkorkoisissa lainoissa riski (marginaali) hinnoitellaan lainakoron sisään. Yritysten kohdalla riskin arviointeja tekevät useat eri luottoluokittajat, kuten esimerkiksi Moody's, Standard & Poor's ja Dun & Bradstreet.

Osakeindeksejä voidaan sanoa talouden kuumemittariksi, vaikkakin yleensä edistäviksi sellaisiksi. Kun taloudessa menee hyvin ovat osakekurssit nousussa. Heikkenevä taloustilanne näkyy nopeasti osakkeissa niiden arvostustasojen laskuna. Korot puolestaan seuraavat osakekursseja jälkijättöisesti, kuten oheisesta graafista voi huomata.

(OMXH25 ja 12 kk euribor kehitys)

Taloudellisen tilanteen ollessa heikko painuvat korot alas. Tällöin lainarahan saanti on edullista ja sillä tavoin yrityksiä kannustetaan investoimaan ja saamaan siten talouden rattaat jälleen pyörimään. Talouden kohennuttua keskuspankit nostavat korkoja, jolloin talouselämään virtaa vähemmän rahaa pankkien kautta, ottajia ei ole yhtä paljon kuin edullisemmilla koroilla. Korkojen nostoilla pyritään siten ehkäisemään talouden ylikuumenemista ja laskuilla ehkäisemään lamaa. Paras tilanne olisikin, että nämä asiat olisivat sopusoinnussa toistensa kanssa, mutta käytännössä tämä on äärimmäisen vaikeaa toteuttaa ja siten ylilyöntejä tapahtuu kumpaankin suuntaan.

Miten korkosijoittaja sitten kykenee hyötymään talouden eri tilanteista? Ostamalla korkoja nyt pääsee varmasti hyötymään, kun korot kääntyvät nousuun - aivan kuten osakkeidenkin kanssa? Ei, vaan päinvastoin! Ja tämä on juurikin se syy, miksi koroilla on tasapainottava vaikutus sijoittajan salkussa. Korkojen noustessa korkosijoittajan sijoituksen arvo laskee ja korkojen laskiessa korkosijoituksen arvo nousee.

Jotta yllä kertomani korkojen ja niiden tuoton ristikkäisyys avautuisi paremmin lienee hyvä ottaa esimerkki. Kuvitellaan, että tällä hetkellä on korkotaso 10%. Päätän sijoittaa joukkovelkakirjaan, joka lupaa maksaa 10%:n kuponkikorkoa ja sillä on vielä vaikkapa 20 vuotta jäljellä juoksuaikaa. Nyt olen siis tavallaan "lukinnut" tuottoni 10%:n kuponkituottoon (sen hetkisestä arvosta) 20 vuoden ajaksi. Tämän jälkeen korot kääntyvät laskuun ja laskettelevat vaikkapa 5%:iin vuoden aikana. Koska tämän jälkeen markkinoilta ei ole saatavilla yhtä hyvää korkoa maksavaa tuotetta on sijoituksen arvon täytynyt nousta. Jos myisin joukkovelkakirjan pois haluaisin saada siitä tietenkin enemmän kuin ostaessa, sillä yhtä hyvää tuottoa antavaa joukkovelkakirjaa ei olisi tarjolla.

Kuinka arvokas joukkovelkakirja koron laskun jälkeen sitten olisi? Sen selvittämiseksi näytän oheisen matemaattisen kaavan, jota ei jälleen kannata säikähtää. Selitän sen auki.

C (coupon payment) on kuponkikoron rahamäärä.
F (face value) on joukkovelkakirjan nimellishinta.

r (rate) on nykyinen korkotaso.
t (time to maturity) on jäljellä oleva juoksuaika.

Lasketaan ensin alkuperäisen oston arvo. Oletetaan, että joukkovelkakirjan nimellisarvo on 1000€. Täten 10% kuponkikorko tarkoittaa 100€:n rahamäärää. Näin joukkovelkakirjan markkina-arvoksi saamme saman 1000€, sillä kuponkikorko, sekä korkotaso ovat samat:
Bond value = 100 x [ (1 - 1/1,1²⁰) / 0,1 ] + 1000/1,1²⁰
Bond value = 851,356372 + 148,643628
Bond value = 1000

Esimerkissä korkotaso rojahti vuodessa 10%:sta 5%:iin, joten r:n arvo on nyt 0,05. Juoksuaikaa on tässä esimerkissä nyt jäljellä enää 19 vuotta:
Bond value = 100 x [ (1 - 1/1,05¹⁹) / 0,05 ] + 1000/1,05¹⁹
Bond value = 1208,532086 + 395,733957
Bond value = 1604,266043

Näin esimerkin joukkovelkakirjan voisi sijoittaja myydä halutessaan reilun 1604€:n hintaan. Tämän lisäksi olisi vuoden aikana tullut yksi 100€:n kuponkikorko.

Tällaista korkotuotetta, jonka kuponkikorko on kovempi kuin YTM (yield to maturity) eli markkinoiden tuottovaatimus, kutsutaan premium bondiksi. Vastaavasti discount bondiksi kutsutaan sellaista, jonka kuponkikorko on pienempi kuin YTM.

Juoksuajan päätyttyä sijoittajalle palautetaan joukkovelkakirjan nimellishinta. Tämän johdosta juoksuajan lähestyessä nollaa, sekä discount, että premium bondien arvot lähestyvät joukkovelkakirjan nimellisarvoa:

(Joukkovelkakirjan arvo lähestyy nimellisarvoaan juoksuajan lähestyessä loppuaan)

Joukkovelkakirjoissa on riskien osalta vielä yksi maininnan arvoinen asia. Mitä pidempi on jäljellä oleva juoksuaika, sitä suurempi riski joukkovelkakirjaan liittyy. Markkinoiden tuottovaatimuksen muutos heilauttaa aina enemmän sellaisen joukkovelkakirjan arvoa, jonka juoksuaikaa on enemmän jäljellä.

Tämä on helposti todistettavissa käyttäen aiemmin esiteltyä kaavaa. Otetaan esimerkiksi joukkovelkakirjat A ja B. A:ssa on juoksuaikaa jäljellä 5 vuotta ja B:ssä 20 vuotta. Molempien nimellishinta on 1000€ ja kuponkikorko 100€ (eli 10%). Markkinoiden tuottovaatimus nouseekin heti oston jälkeen 15%iin, joten arvot muuttuvat seuraavasti:

Joukkovelkakirja A:
Bond value = 100 x [ (1 - 1/1,15⁵) / 0,15 ] + 1000/1,15⁵
Bond value = 335,2155098 + 497,1767353
Bond value = 832,3922451

Joukkovelkakirja B:
Bond value = 100 x [ (1 - 1/1,15²⁰) / 0,15 ] + 1000/1,15²⁰
Bond value = 625,9331474 + 61,10027894
Bond value = 687,0334263

Lyhyemmän juoksuajan joukkovelkakirja A laski tässä esimerkissä -16,76%, kun pidemmän juoksuajan joukkovelkakirja B laski huimat -32%. Siten lyhyemmän koron lainat ovat matalariskisempiä.

Niille, jotka haluavat tutustua vielä tarkemmin joukkovelkakirjojen ja osakkeiden tuottojen välisiin suhteisiin, suosittelen lukemaan tänä keväänä julkaistun tutkimuksen The Dynamic Correlation between Stock and Bond Returns: Evidence from the U.S. Market, jossa todetaan muun muassa seuraavaa:

We find that the correlation coefficients between stocks and bonds are time-varying and, on average, negative. The correlation coefficients between stock and bond markets depend on a few key macro state variables. The correlation coefficient is negatively correlated with the uncertainty of the stock market's performance but positively related to real income growth and the level of the federal funds rate.

Viikon kuluttua käsittelen kirjoituksessani osakeyhtiöiden osinkopolitiikkaa, sekä sitä miten osingoilla ei loppujen lopuksi ole sijoittajan kannalta merkitystä. Lisäksi näytän kuinka sijoittaja kykenee kumoamaan yritysten osinkopäätökset itse järjestämillään osingoilla tehden yrityksen oman osingonjakopolitiikan epäolennaiseksi.

Eilinen Ylen MOT ohjelma käsitteli Nordean pääomaturvattua Mermaid sijoituslainaa, jota markkinoitiin yksityisille sijoittajille riskittömänä sijoituksena. Tämän CDOn riskisyys paljastui lopulta sijoittajille, kun lainakorin sadasta yrityksestä seitsemän teki konkurssin ja pääoman arvo tippui nollaan. Mermaidiin sijoittaneet menettivät kaikki rahansa.

Yksityissijoittajista osa oli aivan selvästi ilmaisseet haluavansa sijoittaa rahojansa ilman riskiä. Siitä huolimatta heille oli pankkineuvojan taholta suositeltu tällaista sijoitusvaihtoehtoa. Ohjelman mukaan pankkineuvojat eivät itsekään osanneet selittää minkälaisesta sijoitustuotteesta oikein oli kyse. Tämä sinänsä ei minua hätkähdytä, sillä omien kokemusteni perusteella pankkineuvojien osaaminen sijoitustuotteiden osalta on vähintäänkin välttävää tasoa. Olipa jopa eräs yksityishenkilö sijoittanut tähän "pääomaturvattuun" tuotteeseen omakotitalon laajentamista varten otetun asuntolainan, kun rakentaminen lykkääntyikin.

Nordean myyntijohtajan Jari Ohrankämmenen haastattelun katsominen ohjelmassa tuo mieleen lähinnä koukussa kiemurtelevan madon.

Selvästikin ohjelmassa olleet yksityishenkilöt eivät olleet tajunneet tällaisen strukturoidun sijoitustuotteen toimintaa ja riskejä. Myyntiargumenttina toiminut sana pääomaturvattu tuntui johdatelleen suurimman osan luulemaan tuotteen riskitasosta jotakin aivan muuta.

Vaikka jälkiviisaus onkin aina erittäin helppoa, olisi tässäkin yksityissijoittajien kannattanut noudattaa vanhaa viisautta: älä sijoita sellaiseen, jota et ymmärrä. Riskiä kaihtavia sijoittajia kiehtoo varmasti tulevaisuudessakin pääomaturvattuina myytävät tuotteet nimensä takia. Mikäli tällainen pääomaturva omille sijoituksille tuntuu itselle sopivalta ratkaisulta voi sellaisen kasata helposti itsellekin ja kaiken lisäksi sellaisista osista, että myös ymmärtää sijoituksensa koostumuksen. Olen aiemmassa kirjoituksessani maininnut kaksi tapaa kasata tällainen pääomaturvattu sijoitus.

Lähetetty ohjelma löytyy kokonaisuudessaan Ylen areenalta ja voit katsoa sen kokonaisuudessaan tästä linkistä. Ohjelman kesto on noin 30 minuuttia.

Capital Asset Pricing Model eli CAP -malli, tai suomalaisittain käyttöomaisuuden hinnoittelumalli on olennainen osa sijoittajien salkkuteoriaa. CAPM:n avulla on mahdollista laskea tuotto-odotus käyttäen hyväksi osakkeen beta arvoa.

Osakkeiden beta arvot on yleensä helppo löytää. Suomalaisten osakkeiden betat löytää esimerkiksi Kauppalehden palvelusta ja ETF:ien niiden liikkeellelaskijoiden kotisivuilta.

Mitä tällainen beta luku sitten ilmaisee? Beta kuvaa tuoton suhdetta markkinoiden tuottoon. Näin ollen markkinoiden beta luku on 1. Osake tai portfolio, jonka beta on esimerkiksi 1.5 reagoi markkinoiden muutokseen 1.5 kertaisesti. Negatiivisen betan omaava sijoitustuote korreloi puolestaan päinvastaisesti. Esimerkiksi betan -1 omaava tuote laskee samassa suhteessa muun markkinan noustessa ja vice versa.

Näytän seuraavaksi CAPM:n kaavan. Se saattaa aluksi tuntua monimutkaiselta, mutta älä säikähdä sitä. Käyn sen läpi kohta kohdalta, sekä lopuksi vielä esimerkin avulla.

CAPM kaava:

E(R_i) on tuotto-odotus, jonka haluamme laskea.

R_f on riskivapaa korkotaso. Suomessa hyvä R_f:n verrokki on euribor, jenkeissä yleensä käytetään lyhytaikaisen valtion velkakirjan eli t-billin (treasury bill) korkotasoa.

B_i on osakkeen beta arvo, jonka löytää esimerkiksi sieltä Kauppalehdestä.

E(R_m) kuvaa markkinasalkun tuotto-odotusta.

Ennen laskuesimerkkiä vielä muutama sananen systemaattisesta riskistä, epäsystemaattisesta riskistä, sekä hajautuksesta.

Systemaattista riskiä kutsutaan yleisemmin markkinariskiksi. Systemaattinen riski on luonteeltaan sellaista, ettei sitä pysty hajauttamaan. Siihen kuuluvat esimerkiksi muutokset bruttokansantuotteessa, inflaatio, korkotaso jne. Siis sellaisia riskejä, jotka eivät ole sijoittajan hallittavissa.

Epäsystemaattista riskiä voidaan kutsua myös yritysriskiksi ja se on hajautettavissa oleva riski. Siihen kuuluvat esimerkiksi yrityksen toimitusvaikeudet, henkilöstön lakot jne.

Sijoittajan toimiessa markkinoilla kantaa hän siten sekä markkinariskiä (systemaattinen riski), että yritysriskiä (epäsystemaattinen riski). Sijoittajan kokonaisriski on näiden summa. Tätä riskiä mitataan käyttäen keskihajontaa.

(Sijoittajan kokonaisriski)

Koska epäsystemaattinen riski on luonteeltaan sellaista, että siitä voi päästä hajauttamalla eroon, näin kannattaa myös tehdä. Hajauttamalla kyseistä riskiä keskihajonta pienenee eli vuosittaisten tuottojen heilunta laidasta toiseen kapenee keskituoton pysyessä silti samana. Kannattaa huomata, että jos henkilö esimerkiksi jo omistaa Fortumia, ei toisen energiasektorilla toimivan yhtiön osakkeen ostamista voi pitää hajauttamisena, sillä silloin altistuu suurelle osalle samoja epäsystemaattisia riskejä.

Mutta mitä ihmettä tällä kaikella horinalla on CAPM:n kanssa tekemistä? Systemaattista riskiä, joka ei ole siis luonteeltaan hajautettavissa olevaa mitataan juurikin beta arvolla. Sijoituksella, jonka beta arvo on 1 kantaa yhtä isoa systemaattista riskiä kuin markkinatkin. Sijoituksen jonka beta on alle 1 kantaa pienempää riskiä kuin markkinat ja sijoitus, jonka beta on yli 1 taasen suurempaa.

Lopuksi laskuesimerkki, jonka myötä CAPM kaava toivottavasti aukeaa parhaiten. Kun tuossa yläpuolella jo mainitsin Fortumin, niin otan sen esimerkkilaskelmaan. Muistin virkistykseksi alla vielä kerran CAPM kaava, johon seuraavaksi kaivamme luvut:

R_f on riskivapaan koron taso. 12kk euribor näyttäisi nyt olevan 1,238% joten käytämme sitä.
B_i on Fortumin beta, joka näyttäisi tällä hetkellä olevan 1.04.
E(R_m) on OMX Helsingin pitkän aikavälin keskituotto, joka tutkimuksen mukaan oli vuosilta 1912-2007 18,7%.

Näin laskukaavaksi saadaan:
E(R_i) = 0,01238 + 1,04 * (0,187 - 0,01238)

Kirjoitetaan välivaiheet:
E(R_i) = 0,01238 + 1,04 * 0,17462
E(R_i) = 0,01238 + 0,1816048
E(R_i) = 0,1939848

Näin siis Fortumin tuotto-odotukseksi CAP mallilla saadaan 19,40%.

Toisinaan kaiken talouden uutistulvan ja muun kohinan takia menettää pörssin suuren kuvan silmistään. Olen käyttänyt oheista Investorin laatimaa yhdeksän pörssisyklin listaa tukena miettiessäni pörssin pidemmän aikavälin suuntaviivoja.

Eilisen Alcoan hyvän osavuosikatsauksen siivittämänä uskon, että olemme lipumassa pörssin toiseen vaiheeseen.

1. Varhainen nousu

Osakekurssien lasku on jatkunut pitkään ja talousennusteet ovat vielä pääosin negatiivisia. Osakekurssit ovat kääntyneet varovaiseen nousuun, mutta sijoittajat pelkäävät laskun vielä jatkuvan.

2. Bull market - osakekurssit ovat nousu-uralla

Talouden ennusteet näyttävät varovaisen positiivisilta. Pörssiyhtiöt kertovat tulosparannuksista, ja työllisyystilanne paranee. Kasvualoilla huolestutaan sopivan työvoiman saatavuudesta. Sijoittaja ajattelee tilaisuuden menneen ohi - olisi pitänyt ostaa laskun pohjalla.

3. Osakekauppaa käydään historiaan nähden korkealla hintatasolla

Keskuspankki on huolissaan osakekurssien korkeasta tasosta ja inflaation kiihtymisestä. Työttömyys on alhaalla. Keskuspankki korottaa ohjauskorkoja. Joku kokenut sijoittaja kertoo haastettelussa osakkeiden olevan nyt melko kalliita.

Osakesijoituksista on saatu ennätystuottoja. Media kertoo tavallisista ihmisistä, jotka tekevät tuottoisia osakesijoituksia. Nyt olisi varmaankin oikea aika ostaa osakkeita?

4. Kurssinousu lähestyy loppuaan

Pörssissä on kasvava määrä uusien yhtiöiden listautumisanteja. Sijoituksia markkinoidaan agressiivisesti ja uusia sijoitustuotteita esitellään kiihtyvässä tahdissa. Sijoittajan mielestä nyt on oikea aika ostaa - osakkeet voivat vain nousta!

Talousennusteet muuttuvat varovaisemmiksi. Tilanne näyttää liian hyvältä jatkuakseen.

5. Huippu

Media on täynnä nuoria menestyjiä muodikkailta aloilta. Talouskeskustelua leimaa puhe uudesta ajasta: Vanhat menetelmät eivät enää pidä paikkaansa, nyt on uusi aika. Yksityisten ihmisten osakeomistukset ovat kasvaneet tuntuvasti. Osa sijoitusammattilaisista vähentää osakesijoitusten painoa salkussa.

6. Huippu on ylitetty

Talousennusteet ovat vielä positiivisia. Riskipitoisimpien yhtiöiden osakkeet laskevat jyrkästi. Yritykset pistävät nopeasti investointeja jäihin.

Osakekauppaa käydään suurella volyymilla, laskevin hinnoin. Sijoittajan mielestä on liian varhaista myydä - osakkeet ovat pitkän aikavälin sijoituksia.

7. Bear market - kurssit ovat matkalla alas

Osakekurssit näyttävät voivan mennä vain alaspäin. Yritykset antavat tulosvaroituksia. Talousnäkymät näyttävät synkiltä ja ennusteiden mukaan tilanne voi entisestään huonontua. Yritykset lomauttavat ja irtisanovat. Keskuspankki pudottaa ohjauskorkoa. Sijoittajan suku ja ystäväpiiri on täynnä jälkiviisaita. Media esittelee pettyneitä piensijoittajia.

Mahdollinen paluu kohtaan yksi.

8. Kurssilaskun huipennus

Osakekurssit sukeltavat paljon hyvin lyhyessä ajassa, suurella volyymilla. Yleisö myy osakkeita välittämättä saamastaan hinnasta. Osakkeista on päästävä eroon, kun niillä on edes jotakin arvoa. Keskuspankki pelkää finanssisektorin kriisiä vakuuksien menettäessä arvoaan. Valvontaa kiristetään.

9. Lasku loppuu

Mediassa ei puhuta enää osakesijoittamisen puolesta. Kaupankäyntivolyymi on kutistunut. Osakemarkkinoilla ei tunnu tapahtuvan mitään mielenkiintoista. Joku kokenut sijoittaja mainitsee osakkeiden olevan nyt edullisia. Paluu alkuun.

(Daytreidaajien kauppojen osuus Taiwanin pörssistä vuosina 1995-1999)

Tarkemmin ottaen siihen 1,6 promilleen daytreidaajista, jotka tekevät voittoa? Kirjoitin aiemmin omista kokemuksistani päiväkaupasta. Tällöin totesin, että päiväkauppiaista jopa yli 90% tekee tappiota. Phoebuksen blogissa törmäsin mielenkiintoisiin faktoihin. Todellisuudessa luvut ovat vieläkin rumemmat. Brad Barber ja Terrance Odean julkaisivat tammikuussa 2005 tutkimuksen nimeltä Do Individual Day Traders Make Money? Evidence from Taiwan. Tutkimustulos antaa varsin lohduttoman kuvan yksityistreidaajista. Taiwanin treidaajista voitollista kauppaa teki prosentti ja kulujen jälkeen ainoastaan 0,16% eli 1,6 promillea!

Taiwanissa tutkimuksen ajankohtana, vuosina 1995-1999, kaikkein aktiivisin 1%:n osuus daytreidaajista teki puolet päivänsisäisistä kaupoista. Kaikkein aktiivisimmat päiväkauppiaat näyttävät pääsevän voitolliseen tulokseen, tosin heidän määrä vähenee huomattavasti, kun kaupankäyntikulut, verot ja muut kulut otetaan huomioon.

Aikaisempi menestys päiväkaupoissa näyttää johtavan tuloksellisiin päiväkauppoihin myös myöhemmin. Sen sijaan tappiota tekevät päiväkauppiaat ovat yhtä huonoja tekemään päivänsisäistä kauppaa myös myöhemmin. Tappiota tekevät päiväkauppiaat eivät tutkimuksen perusteella näytä kykenevän taittamaan kaupankäyntejään voitollisiksi edes pidemmän ajan kuluessa.

Näihin tutkimustuloksiin peilaten oli oma ratkaisuni aikoinaan päiväkaupan suhteen oikea. Koska päiväkauppani keskimäärin oli tappiollista, olisi se ollut sitä todennäköisesti myös myöhemmin.

Kun kerran daytreidaajista ainoastaan 0,16% näyttää pääsevän voitolle, niin mikä meidät sitten saa ylipäänsä tekemään päivänsisäistä pörssikauppaa? Jotkut päiväkauppiaat pitävät sitä pelkkänä hupina ja ajanvietteenä. Toisiin vetoaa mahdollisuus hyviin tuottoihin. Ja sitten on he, joiden itsevarmuus on niin iso, että he antavat menestymisen todennäköisyydelle piut paut. Yksi syy miksi päiväkauppaan voi myös langeta johtunee urbaaneista legendoista:

While day traders undoubtedly realize that other day traders lose money, stories of successful day traders may circulate in non-representative proportions, thus giving the impression that success is more frequent that it is. Heavy day traders, who earn gross profits but net losses, may not fully consider trading costs when assessing their own ability.

Mutta saadaksemme tietoa päiväkauppiaista meidän ei tarvitse mennä Taiwaniin asti. Tutkimustietoa löytyy myös meistä suomalaisista. Juhani Linnainmaa tutki suomalaisia daytreidaajia tutkimuksessaan The Anatomy of Day Traders.

Tyypillinen suomalainen päiväkauppaa käyvä henkilö on pääkaupunkiseudulla asuva hieman alle 40 vuotias mies. Hän käy kauppaa tavanomaista suuremmilla osakemäärillä myös päiväkaupan ulkopuolella. Päivänsisäiseen kauppaan hän käyttää lähinnä sellaisia osakkeita joita omistaa tai joilla on käynyt päiväkauppaa jo aiemmin. Hänen kaupankäyntiaktiviteettinsa huiput ajoittuvat pörssin aukeamisen ja sulkeutumisen yhteyteen.

(Velkavivun vaikutus suomalaisen daytreidaajan tulokseen)

Yksi mielenkiintoinen huomio suomalaisesta daytreidaajasta on se, että mitä enemmän hän käyttää velkavipua, sitä huonompaa tulosta hän tekee. Asia ei sinänsä ole ihme, sillä kuten muistamme, suurin osa päiväkauppiaista tekee tappiota. Näin he itse asiassa vain vivuttavat tappioitaan.

Kuten omissa päiväkaupoissani huomasin on tappiolla olevasta positiosta vaikea irroittautua. Linnainmaan tutkimus tukee omia kokemuksiani asian suhteen, sillä hän toteaa, että päiväkauppias tahtoo pitää kiinni tappiollisesta sijoituksestaan loppuun saakka ja irroittautuu siitä vasta pörssipäivän lähestyessä loppuaan. Tämä on myös suurin yksittäinen syy mikseivät päiväkauppiaat pääse parempiin tuottoihin. Toisena mahdollisena syynä Linnainmaa pitää taitoa poimia osakkeita:

It is thus unlikely that day traders are exploiting private signals or are engaged in profitable market making. A potential explanation for day trader failure to achieve superior returns is their tendency to hold on to losers, and perhaps consequently to exhibit poor stock selection skill.

(Päiväkauppiaiden voitot ja tappiot kellonaikojen mukaan OMXH:ssa vuosina 1995-2000)

Molemmat tutkimukset antavat perinteiseen osta ja pidä strategiaa noudattavaan sijoittajaan verrattuna saman tuloksen. Osta ja pidä strategia tuottaa paremmin.

Mielestäni Anders Oldenburg toteaa omassa blogissaan lopuksi asian hyvin:

Monesti tuntuu siltä, että sijoitukset ovat paremmin kontrollissa kun niitä jatkuvasti hieman muuttelee. Itselläni on usein sama tunne, joten ymmärrän sen hyvin. Mutta tunne on silti vain harhaa.

Myös minä taistelen näitä tuntemuksia vastaan tasaisin väliajoin.