Tekevätkö tavarat meidät onnelliseksi?

(Flickr: Nick Leonard)

Viimeisen parin vuoden aikana olen keskittynyt yhä enemmän säästämiseen. Säästämisen avulla kasvatettuja "ylimääräisiä" rahavaroja olen taasen kanavoinut sijoituksiin. Kaikki tämä säästäminen on muuttanut suhtautumistani tavaroihin.

Aiemmin elämä tuntui olevan enemmän elämistä aineellisen materian kautta. Jokaisen palkkapäivän koitettua mietin lähinnä mitä kaikkea tavaraa sillä ostaisin. Nykyisin tällainen toiminta tuntuu minusta hyvin vieraalta. Kaupungilla kävellessä minua lähinnä huvittaa henkilöt, jotka kantavat ostamiaan tavaroitaan kasseissa ja säntäilevät kaupasta toiseen vain etsimässä lisää tavaraa, jota ilmankin tulisivat hyvin toimeen. Pysähtyvätkö tällaiset ihmiset koskaan miettimään mitä varten he haalivat tavaraa?

Nykyistä suhtautumistani tavaroihin kuvaa hyvin muutaman viikon takainen tapahtuma, jolloin hackintosh tietokoneeni kovalevy sanoi itsensä irti. Siinä missä ennen olisin vain mennyt kauppaan ja ostanut uuden tietokoneen päädyin nyt vain vaihtamaan hajonneen kovalevyn uuteen.

Muutoinkin nykyään mietin tavaroita hankkiessani, että tarvitsenko todella kyseistä tavaraa. Onko se välttämätön? Kuinka kauan tulen vielä toimeen vanhalla? Onko kyseinen tavara ostettava juuri nyt? Miksi haluan kyseisen tavaran? Onko minulla siihen varaa? Onko sille olemassa korvaavaa edullisempaa vaihtoehtoa?

Törmäsin asian tiimoilta loistavaan videoon nimeltä The Story of Stuff - tavaroiden tarina. Videota tukemassa on myös samanniminen sivusto. Video kertoo tavaroiden ketjusta aina niiden alkupäästä käytön lopettamiseen rempseällä otteella. Tiesitkö, että esimerkiksi USA:ssa 99% ostetuista tavaroista on puolen vuoden käytön jälkeen heitetty roskiin? Uskoisin, ettemme tämän suhteen jää paljoa jenkeistä jälkeen. Video kuvaa muutoinkin mielestäni loistavasti oravanpyörässä juoksemista, jossa teemme kovasti töitä, jotta voimme ostaa lisää tavaraa. Kiireisen työpäivän jälkeen olemme niin väsähdyksissä, että tuijotamme vain monotonisesti televisiota, joka syöttää meille propagandaa, jotta kuluttaisimme enemmän ja tuntisimme itsemme paremmaksi. Tämä tietysti vaatii enemmän työn tekemistä ja näin ympyrä sulkeutuu.

(The Story of Stuff video - pituus n. 20 min)

Kun saamme vapautettua itsemme materiaalisten tavaroiden tuottamasta valheellisesta hyvänolon tunteesta pääsemme myös lähemmäksi oikeaa onnellisuutta. Onnellisuus ja hyvä olo ei tule tavaroiden kautta. Toki saamme himoitsemamme tavaran ostosta mielihyvää, mutta vain hetkeksi. Tilannetta voi verrata vaikkapa pienen lapsen karamelleistä saamaan sokerihumalaan. Meillä on hetken aikaa hyvä olo, mutta sen jälkeen tulee "krapula". Tämä on kestämätön kierre. Emme koskaan voi täyttää henkistä tyhjiötämme tavaralla. Kestävän onnellisuuden tavoittelu tavaroiden kautta ei tule onnistumaan. Jos näin olisi myös jokaisen miljonäärin elämä olisi äärimmäisen onnellinen.

Mielestäni on absurdia, että ne henkilöt, jotka elävät omasta mielestään köyhää elämää, ovat sitä mieltä että he olisivat onnellisia, kun vain saisivat tietyn summan rahaa itselleen. Totta toki on, että varallisuus tuo onnellisuutta siihen pisteeseen saakka, että saamme perustarpeemme tyydytettyä. Mutta tämän jälkeen rahan ja tavaroiden tuoma lisä onnellisuuteen on vain illuusio. Se, että kuvittelemme olevamme onnellisia, kun vain saisimme sen uuden paremman auton tai hienon omakotitalon arvostetulta alueelta ei ole kestävällä pohjalla. Mikäli nämä tavoitteet saavutamme olemme hetken tyytyväisiä. Sen jälkeen alamme himoita jotakin muuta. Aina nurkan takana odottaa jokin vielä hienompi ja haluttavampi tavara, jonka saatuamme kuvittelemme olevamme onnellisempia.

Kun tunnistamme tämän prosessin voimme viimein pysähtyä miettimään suhdettamme tavaroihin ja elämään. Jotkut ystävistäni ovat sekoittaneet tavoitteeni taloudellisesta riippumattomuudesta tarkoittamaan ahneutta ja materiaalisten tavaroiden himoa. Tämä tulkinta ei voisi olla enempää väärin. Tavoitteeni ei missään vaiheessa ole liittynyt materiaan, vaan vapauteen ja oman itseni etsintään. Tämän vuoksi myös säästötavoitteeni ei ole miljoonissa vaan noin 500.000 eurossa, joka takaisi nykyisen elämäntavan ylläpidon.

Meillä kaikilla on oikeus kokea itsemme onnelliseksi. Varallisuudella tai tavaroilla ei ole tämän asian kanssa tekemistä. Se mikä tekee meidät onnelliseksi löytyy meidän jokaisen sisimmästä. Jos joku asia on varmaa, niin se on se, että ainakaan juoksemalla tavaroiden perässä emme sitä löydä.