Jatkan lukijoiden toivomien kirjoitusten sarjaa. Kysyin helmikuun alussa mistä eri aiheista haluaisitte minun kirjoittavan. Sain runsaasti hyviä ehdotuksia. Ehdotuksista käsittelin ensimmäiseksi iäkkäämpää aloittavaa sijoittajaa. Sen jälkeen kirjoitin asumisesta, tosin hieman eri näkökantilta - siitä kuinka oman asumisen kustannuksia voi pienentää etsimällä asunnosta tulonlähteitä.

Nyt on kolmannen aiheen vuoro. Yksi eniten ääniä saanut ehdotus oli vähäriskiset turvalliset sijoitukset. Tämä on myös aihe, joka on hieman jäänyt blogissa riskisempien sijoitusten varjoon. Olen kirjoittanut enemmän osakesijoituksista, sillä olen perehtynyt niihin syvällisemmin. Hypätkäämme nyt toiseen ääripäähän - mahdollisimman turvallisiin sijoituksiin!

Talletussuoja takaa pankkitalletukset

Suomessa, kuten monissa muissakin maissa, on käytössä talletussuoja. Tämä talletussuojajärjestelmä takaa tallettajien saamiset 50.000 euroon asti pankkia ja tallettajaa kohden. Suomen talletussuojarahastosta ei ole vielä koskaan maksettu korvauksia tallettajille. Siten pankkitalletusta voi pitää lähes riskittömänä sijoituksena.

Kannattaa huomata, että suuremman kuin 50.000 euron talletuksen voi jakaa useampaan eri pankkiin, jolloin on mahdollista saavuttaa talletussuoja isommalle summalle.

Talletussuojan suuruus vaihtelee maittain. Naapurimaassamme Virossa on talletussuoja samansuuruinen 50.000 euroa, Norjassa noin 250.000 euroa, Tanskassa noin 40.000 euroa, Ranskassa 70.000 euroa, Italiassa 100.000 euroa ja Ruotsissa noin 51.000 euroa. Koska talletussuoja on yleensä asetettu paikallisessa valuutassa tarkka määrä vaihtelee valuuttakurssin mukaan.

Talletussuoja ei poista tallettajien riskiä kokonaan. Esimerkiksi Suomessa talletussuojarahaston varat olivat vuonna 2008 noin 1,1% sen suojattavien talletusten määrästä. Valtio ei ole takaajana talletussuojarahastossa, eikä valtio takaa muutoinkaan tallettajien saamisia. Periaatteessa siis usean eri pankin yhtäaikainen konkurssi voi aiheuttaa tilanteen, jossa talletussuojarahaston varat eivät riitä kaikille tallettajille.


Erilaisia tilejä

Monesti riskiä kaihtava henkilö makuuttaa rahojaan perinteisellä pankkitilillä. Tämä on kuitenkin sellaisille rahoille, joille ei ole lähitulevaisuudessa käyttötarkoitusta, huono valinta. Tällaisen käyttelytilin korko on yleensä olematon - toisinaan jopa 0%. Sen arvoa nakertaa ajan myötä siis inflaatio, joka yleensä ylittää tällaisen tilin koron. Tilin hyvä puoli on kuitenkin se, että varat on nostettavissa nopeasti eikä nostokertoja ole rajoitettu.

Käyttelytileille on kuitenkin olemassa myös yhtä pienen riskin omaavia vaihtoehtoja. Pankit tarjoavat säästö- ja sijoitustilejä, joissa korko on käyttelytiliä parempi. Näiden tilien nimet vaihtelevat pankeittain. Useimmiten tileillä on muuttuva viitekorko. Tämä tarkoittaa sitä, että tilin korko muuttuu aina kun viitekorkokin muuttuu. Yleisin viitekorko on prime, joka on pankkien itse määriteltävissä. Ne kuitenkin yleensä seurailevat euriborkorkoja jälkijättöisesti. Monesti näillä tileillä on nostokertoja rajoitettu, joten ne eivät välttämättä ole yhtä joustavia kuin käyttelytilit - poikkeuksiakin on. Keskimäärin nämä tilit tarjoavat tällä hetkellä 0,75%:n vuosituottoa.

(Säästö- ja sijoitustilien tämänhetkiset tuotot, lähde: Suomen Rahatieto)

Korkoja, korkoja

Niin käyttelytilin, kuin säästö- ja sijoitustilin korot ovat pienet. Yhtä pienellä riskillä on saatavilla kuiten vielä näitäkin parempaa tuottoa. Määrä-aikaiset talletukset kuuluvat myös talletussuojan piiriin. Nimensä mukaisesti määrä-aikaistalletuksessa rahat talletetaan pankkiin määräajaksi, eivätkä ne ole nostettavissa kesken talletusajan - ainakaan ilman ylimääräisiä kuluja. Talletusajat voivat vaihdella muutamasta kuukaudesta aina useampiin vuosiin. Mitä pidempi talletusaika on sitä korkeamman koron pankki maksaa. Tämä johtuu niinkin yksinkertaisesta asiasta, ettei kukaan olisi valmis tallettamaan rahojaan pidemmäksi aikaa ellei siitä olisi saatavilla parempaa korkoa.

Oheisesta kuvasta on nähtävissä 25.000 euron määräaikaistalletuksen vuosituoton kehitys. Kuten kuvasta voi huomata on yhden vuoden määräaikaistalletukselle saatavilla jo huomattavasti parempi tuotto kuin säästötilille.

Toisinaan pankit tarjoavat kampanjoina keskimääräistä parempia korkoja määräaikaistalletuksille. Paras Suomessa esillä oleva tarjous on tällä hetkellä virolaisella BIGBANK:llä, joka tarjoaa vuoden määräaikaistalletukselle 3%:n koron. BIGBANK kuuluu Viron talletussuojan piiriin, joka takaa saamiset 50.000 euroon asti. Kolmen kuukauden määräaikaistalletukselle BIGBANK tarjoaa 1,4%:n vuosikoron ja yhdenkin kuukauden talletukselle 1,2%:n. Perinteiset suomalaiset pankit tarjoavat tällä hetkellä noin 2%:n korkoa yhden vuoden määräaikaistalletukselle.

Kuten todettu, määräaikaistalletusten huono puoli on siinä, että ne ovat kehnosti nostettavissa mikäli kesken talletusajan tulee yllättäviä menoja. Hyvä vaihtoehto määräaikaistalletuksille onkin rahamarkkinarahasto, josta rahat on nostettavissa nopeastikin. Tarjolla olevista rahamarkkinarahastoista suosittelen Seligson rahamarkkinarahasto AAA:ta, jossa ei ole laisinkaan merkintä- eikä lunastuspalkkioita. Hallinnointipalkkio on 0,18%:ia vuodessa, joka on ainut kulu, joka sijoittajalle tulee maksettavaksi.

(Seligson rahamarkkinarahasto AAA:n sijoitukset 25.2.2010, lähde: Seligson)

Kun katsotaan mitä Seligsonin rahamarkkinarahasto on syönyt sisäänsä on helppo huomata, että se koostuu erilaisista määräaikaisista pankkitalletuksista ja sijoitustodistuksista. Käytännössä ostamalla tätä rahastoa voi hajauttaa rahansa useaan eri määräaikaistalletukseen ja sijoitustodistukseen.

Sijoitustodistukset ovat pankkien liikkeellelaskemia velkakirjoja ja ne ovat vakuudettomia. Seligsonin rahamarkkinarahasto voi esitteensä mukaisesti tehdä myös sijoituksia eri valtioiden velkasitoumuksiin. Tätä kirjoittaessa niitä ei rahastossa tosin ole.

Rahamarkkinarahastossa on siis hieman enemmän riskiä kuin suorassa määräaikaistalletuksessa. Toisaalta rahat on nostettavissa huomattavasti helpommin. Laskettu vuoden tuotto-odotus Seligsonin rahamarkkinarahasto AAA:lle on tällä hetkellä 0,54% ja siinä on huomioitu vuotuinen hallinnointipalkkio.

Finanssikriisin puhjettua moni turvallisena sijoituksena pidetty lyhyen koron rahasto menetti huomattavasti arvoaan. Tämä johtui siitä, että rahastot olivat ottaneet enemmän riskiä kuin niiden oli tarkoitus. Näin myös tuotto-odotukset olivat olleet tavallista paremmat. Kannattaa huomata, että Seligsonin rahamarkkinarahasto ei kuulunut näiden joukkoon, sillä se noudatti sijoituspolitiikkaansa. Jälleen yksi asia, mikä nostaa minun kunnioitusta Seligsonin tuotteita kohtaan.

Lisää tuottoa!

Astukaamme astetta riskisempiin ja samalla tuottavampiin sijoituksiin. Eri maiden obligaatiot eli velkakirjat ovat riskisempiä kuin talletustakuun piiriin kuuluvat pankkitalletukset. Näissä riski luonnollisesti liittyy aina kyseisen maan takaisinmaksukykyyn. Islannin ja viimeisimpänä Kreikan tapaukset osoittavat, että näihin todellakin liittyy riskiä.

Kotimaiselle riskiä kaihtavalle sijoittajalle ovat Suomen valtion obligaatiot luonnollinen valinta. Niitä voi pitää riskitasoltaan pieninä. Valtion tuotto-obligaatiot ovat ainoita Suomen valtion liikkeelle laskemia sijoitustuotteita, jotka ovat kotitalouksien ulottuvilla.

Ajankohtaista tietoa valtion liikkeelle laskemista obligaatioista löytyy valtiokonttorin kotisivulta. Sivuilta selviää mm. että edellisen liikkellelasketun tuotto-obligaation kuponkikorko on 2,4%. Tätä kirjoittaessa ei Suomen valtiolla ole tarjolla merkittäväksi obligaatiota. Yleensä näitä tulee tarjolle 2-4 kertaa vuodessa.

Kun nyt puhutaan riskistä ja tässä tapauksessa mahdollisimman pienestä riskistä, niin tulee myös ottaa aika huomioon. Aikaan liittyy aina epävarmuutta. Mitä pidempi aika, sitä enemmän voi välissä tapahtua. Siten lyhytaikaiset velkainstrumentit (esim. rahamarkkinarahastot) omaavatkin vähemmän riskiä kuin pitkäaikaiset velkakirjat. Tämän takia myös joukkovelkakirjat tarjoavat parempaa korkoa.

Erityisesti pitkäaikaisiin velkakirjoihin liittyy korkoriskiä. Perusperiaate on, että korkotason noustessa näiden arvo laskee ja korkojen laskiessa nousee. Aiemmassa kirjoituksessani olen käsitellyt tätä toimintamekanismia ja sen taustoja tarkemmin, joten en nyt mene siihen syvällisemmin. Toinen velkakirjoihin liittyvä riski on luottoriski eli riski siitä ettei toinen osapuoli kykene maksamaan lainaa takaisin. Muita riskejä ovat inflaatioriski, ulkomaisissa velkakirjoissa mahdollinen valuuttakurssiriski, sekä myyntitappion riski mikäli omistuksesta haluaa luopua kesken laina-ajan.

Riskejä on siis jo huomattavasti enemmän kuin talletusten osalla. Riskiä kaihtavalle sijoittajalle velkakirjoista varteenotettavimmat vaihtoehdot ovat hyvässä kunnossa olevien valtioiden obligaatiot, sekä mahdollisesti kuntaobligaatiot.

Kuntaobligaatioista saa lisätietoa www.kuntaobligaatio.fi sivustolta. Näiden obligaatioiden liikkeellelaskijana toimii Kuntarahoitus Oyj. Kuntaobligaatioilla rahoitetaan kuntien rakennus- ja kehityshankkeita. Kuntaobligaation kotisivulle voi jättää oman sähköpostiosoitteen, jolloin saa automaattisesti tiedon, kun seuraava kuntaobligaatio tulee merkittäväksi. Tätä kirjoittaessa ei obligaatiota ole merkittävänä.

Samoin kuin määräaikaistalletusten kohdalla, myös obligaatioihin liittyy sama ongelma mikäli rahat tarvitseekin käyttöön ennen lainan eräpäivää. Jälkimarkkinat eivät aina toimi tällaisen sijoittajan eduksi, joten velkakirjan myynti kesken juoksuajan ei välttämättä ole järkevää. Suorien obligaatiosijoitusten sijaan sijoittaja voikin lähteä mukaan näppärästi ostamalla rahastoa.

Pitkän koron rahastoista suosittelen jälleen Seligsonin tuotetta, Seligson Euro-obligaatiota. Rahaston merkintä- ja lunastuspalkkiot ovat 0%, mikäli rahat pitää sijoitettuna yli kolmen kuukauden ajan. Vuotuinen hallinnointipalkkio on 0,28%.

(Seligson Euro-obligaatio rahaston sijoitukset 25.2.2010. lähde: Seligson)

Seligsonin Euro-obligaatio rahasto on syönyt sisäänsä eri euroopan valtioiden obligaatioita. Tällä rahastolla saa siten hyvän hajautuksen eri maiden obligaatioihin. Sijoitusten joukossa on Kreikan, Italian ja Espanjan obligaatioita. Näiden maiden taloudellinen tilanne ei ole aivan paras mahdollinen. Kaiken kaikkiaan näiden maiden osuus rahastosta on 21,56%. Riskiä siis on jonkun verran. Rahaston laskettu tuotto-odotus seuraavan vuoden ajaksi on 2,53%.

Valtio- ja kuntaobligaatioiden jälkeen riskiä kasvatettaessa ovat vuorossa yrityslainat. Korkean luottoluokituksen omaavien yritysten lainoissa saattavat riskit olla vielä maltillisen sijoittajan siedettävissä. Tästä siirryttäessä luottoluokituksissa huonompaan suuntaan kasvavat riskitkin jo huomattavasti. High yield lainat, joita annetaan huonon luottoluokituksen (tai luokittelemattoman) omaaville yrityksille, sisältää jo huomattavaa riskiä. Ne eivät enää missään tapauksessa kuulu riskiä kaihtavan sijoittajan salkkuun.


Lopuksi muutama sana kullasta

Kultaa on myös perinteisesti pidetty vähäriskisenä sijoituksena. Finanssikuplan puhjettua on kullan hinta noussut voimakkaasti. Monet pitävät kullan nykyistä hintaa kuplana. Tunnustan, että lukeudun heihin.

En pidä kultaa tällä hetkellä vähäriskisenä sijoituksena. Kullan volatiliteetti eli sen arvon vaihtelu on historiallisen korkealla. Nyt kultaan rahojaan sijoittava voi pettyä karvaasti myöhemmin, kun lunastaa matalariskisenä pitämänsä sijoituksen.

 (Kuva: John Wardell)

Aktiivinen sijoittaminen vaatii paljon työtä. Tarvitsee tehdä parempia analyysejä kuin muut, ajoittaa ostot ja myynnit oikein, on reagoitava nopeammin kuin muut ja niin edelleen. Tämä kaikki vaatii aikaa. Se kaikki aika on poissa jostakin muusta, esimerkiksi omasta vapaa-ajasta, palkkatyöhön käytettävästä ajasta tai yhteisestä ajasta perheen kesken. Joka tapauksessa se on poissa ja sillä on arvo.

Passiivinen sijoittaminen vaatii hyvin vähän aikaa. Kun sijoittaja on päätynyt itselleen sopivaan allokaatioon voi hän ostaa siihen kuuluvia sijoituksia kuukausittain suunnitelman mukaisesti. Tähän menee aikaa ehkä kymmenen minuuttia joka kerta. Ei tarvitse tehdä analyysejä, seurata silmä tarkkana kurssitasoja tai mitään muutakaan, joka on aktiiviselle sijoittajalle välttämätöntä. Passiivinen sijoittaja pääsee siis huomattavasti vähemmällä ajankäytöllä ja voi käyttää säästyneen ajan kuten parhaaksi näkee.

Sen lisäksi, että aktiivinen sijoittaja joutuu käyttämään enemmän aikaa sijoittamiseen tarvitsee hänen myös päästä parempiin tuottoihin. Koska tällainen sijoitustyyli vaatii tekemään aktiivisesti sekä ostoja, että myyntejä, syntyy vuosittain pääomatulosta veroja maksettavaksi. Kun aktiivisen sijoittajan vuosittaisesta tuloksesta vähennetään verot jää jäljelle se summa, joka jää kasvamaan korkoa korolle. Passiivisella sijoittajalla tämä on sijoitusten vuosittainen tuotto, sillä pääomaveroa maksetaan vasta sijoitusten realisointivaiheessa. Pitkällä aikavälillä nimenomaan korkoa korolle ilmiö on kaikkein tärkein sijoitusten kokonaistuoton kantilta.

Kuinka paljon enemmän aktiivisen sijoittajan tulee toiminnallaan sitten kyetä ansaitsemaan passiiviseen sijoittajaan verrattuna? Pääomaveron ollessa 28% tarkoittaa se, että aktiivisen sijoittajan tulee vuosittain päästä 38,88% kovempaan tulokseen.

Muutama esimerkki:

• Passiivisen sijoittajan vuosituoton ollessa 6% tulee aktiivisen sijoittajan päästä 8,33%:n vuosituottoon päästäkseen samaan summaan, joka jää kasvamaan korkoa korolle.
  (100*1,06 = 106) vs (100*1,0833 - (8,33 * 0,28) = 106)
  Aktiivisen sijoittajan tulee päästä 2,33 prosenttiyksikköä parempaan vuosituottoon.
• Passiivisen sijoittajan vuosituoton ollessa 8% tulee aktiivisen sijoittajan päästä 11,11%:n tuottoon. Ero on 3,11 prosenttiyksikköä.
• Vuosituoton ollessa 10% vaaditaan aktiiviselta sijoittajalta jo 3,88 prosenttiyksikköä kovempi tulos - 13,88%.
• Tuoton kasvaessa 12%:iin kasvaa ero jo 4,66 prosenttiyksikköön. Passiivisen sijoittajan tulee päästä jo huimaan 16,66%:n vuosituottoon.

Näiden kovempien vuosituottojen jälkeen aktiivinen sijoittaja on vasta samalla viivalla passiiviseen sijoittajaveljeensä verrattuna. Jotta aktiivinen sijoittaja pääsisi hyötymään paremmasta korkoa korolle ilmiön tuomasta vivusta sijoituksiin tulee tuoton olla vielä parempi.

Ikävä kyllä asia on aktiivisen sijoittajan osalta vieläkin raadollisempi. Asia paljastuu, kun aktiivisen sijoittajan tuotot otetaan tarkempaan tarkasteluun.

Yhdessä vuodessa on noin 262 arkipäivää. Kun tästä vähennetään pyhäpäivät ja lomapäivät, niin jäljelle jää noin 250 päivää, jolloin markkinoilla voi käydä kauppaa. Jos passiivisen sijoittajan vuosituotto on 8% tarkoittaa se, että keskimäärin jokaisena kaupankäyntipäivänä passiivisen sijoittajan salkun arvo nousee noin 0,0308%.

Vastaavasti, jotta aktiivinen sijoittaja pääsisi samaan tulokseen tulee hänen päästä 11,11%:n vuosituottoon. Tämä tarkoittaa sitä, että aktiivisen sijoittajan sijoitusten arvon tulee nousta joka päivä keskimäärin 0,0422%. Aktiivisen sijoittajan tulee siis joka ikinen kaupankäyntipäivä päästä noin 37% parempaan tuottoon kuin passiivisen sijoittajan!

Itse asiassa se ei riitä. Ei lähellekään. Otetaan seuraavaksi laskuihin mukaan kaupankäyntikustannukset. Aktiivisen sijoittajan kohdalla ne muodostavat suurimmat kulut sijoitustoiminnassa ja siten myös niiden vaikutus tulokseen on suurin.

Tehdään seuraavat oletukset. Aktiivinen sijoittaja on erittäin aktiivinen ja käy kauppaa keskimäärin joka päivä markkinoiden ollessa auki. Jokainen toimeksianto on suuruudeltaan 10.000 euroa. Päiväkauppiaana hän tekee joka päivä sekä yhden myynnin, että yhden oston. Tilanteen mukaan hän siis myy lyhyeksi (shorttaa) tai ostaa pitkäksi (longaa) päivittäin, sekä päivän lopuksi sulkee tämän position. Kaupankäyntikustannukset hänellä on 0,09% per toimeksianto + 7,5€ (esimerkki eQ onlinen hinnastosta henkilöltä, jonka kaupankäyntipalkkiot on yli 5000 euroa puolivuosittaisjaksolta).

Päästäkseen 11,11%:n vuosituottoon tulee aktiivisen sijoittajan siis saada 0,0422%:n tuotto päivittäin. Kymmenentuhannen euron positiosta muodostuu kuluja 0,165% per toimeksianto. Koska aktiivinen sijoittaja aina päivän päätteeksi sulkee positionsa tarkoittaa se jokaiselle päivälle 0,33%:n kokonaiskuluja. Tämä tarkoittaa, että aktiivisen sijoittajan tulee joka ikinen kaupankäyntipäivä päästä 0,3722%:n tuottoon. Tämä vastaa kulujen jälkeen samaa kuin passiivisen sijoittajan 0,0308%:n päivätuotto.

Se on päivätasolla 1109%:ia enemmän!

Tämänkin jälkeen aktiivinen sijoittaja on vasta samalla lähtöviivalla passiivisen sijoittajan kanssa. Jotta aktiivinen sijoittaja pääsisi parempaan tuottoon tulisi päivittäisen tuoton olla vielä tätäkin hurjempi.

Pidän osta ja pidä sijoitusstrategiaa vaativampana kuin aktiivista sijoittamista, sillä se vaatii huomattavasti suurempaa itsekuria. Sijoittajaa pommitetaan jatkuvalla syötteellä erilaista informaatiota, joka huutaa tekemään jotakin. Ostamaan ja myymään. On helpompaa "säätää" jatkuvasti salkkua kuin vain istua sen päällä. Kun sinulle seuraavan kerran tulee tällainen olo, mieti kuinka paljon suurempia tuottoja aktiivisuus vaatii. Laita informaatiolähteet kiinni ja lähde ulos nauttimaan elämästä. Sijoitukset tuottavat paremmin ja kulut pysyvät kurissa!

Edellisen kuukauden aika on ollut markkinoilla jälleen poikkeuksellisen mielenkiintoista. Kurssit ovat pääosan ajasta olleet laskusuunnassa. Sinänsä lasku on ollut aivan aiheellista mm. Kreikan tapauksen ansiosta.

Luulin jo välissä, että joudun ensimmäistä kertaa antamaan kuukausikatsauksen, jonka tuloksen etumerkki alkaa miinuksella. Mutta toisin kävi. Heikkohermoisempi olisi jo tyhjentänyt salkkunsa uhkaavalta näyttäneessä laskussa. Itse olen jo onneksi sisäistänyt ajatuksen, että niin laskut, kuin nousut kuuluvat pörssiin - rajutkin, joten lähinnä tyydyn seurailemaan niitä sivusta. Jälleen kerran se kannatti. Keskimäärin synkältä näyttänyt jakso päättyi kaikesta huolimatta kokonaisuudessaan plussan puolelle.

Edellisen kuukauden katsaukseen nähden salkun arvo on nyt 877,50€ korkeampi. Prosentteina arvo nousi 2,5%. Salkun pääoman arvo on nyt 36 496,58€.

Kuukauden ainut tapahtuma salkussa oli iShares FTSE/Xinhua China 25 Index ETF:n (FXI) osto. Hankin sitä lisää tammikuun päätöksen mukaisesti. Ostin kyseistä arvopaperia lisää 20 kappaletta 38,82$:n hintaan eli vajaalla 600 eurolla. Kiinalaiset ovat juuri aloittaneet uuden vuoden. Olkoon tiikerin vuosi vielä parempi kuin edellinen!

Kuten vuoden vaihteen katsauksessa totesin en tänä vuonna kykene tekemään hankintoja yhtä suurilla summilla kuin aiempina vuosina johtuen tulevista menoista. Seuraavan kuukauden aikana rahaa palaa mm. vihkimiseen ja siitä seuraaviin kustannuksiin.

Päivä on jo varattu maistraatista ja esteettömyydet tutkittu. Kuluja seuraavan kuukauden aikana tulee vihkisormuksesta, avioehdon laatimisesta ja sen rekisteröinnistä, sekä vihkimisen juhlimisesta pienen piirin kesken. Juhlinta käsittää mm. käynnin teatterissa ja pitkän kaavan mukaisen aterioinnin kaupungin parhaassa ravintolassa. Lisäksi tässä kuussa tulee maksettavaksi häämatkamme lennot, yhteensä noin 200 euroa kahdelta hengeltä. Menemme Pariisiin viideksi päiväksi.

Portfolion allokaatioissa ei ole tapahtunut suurempia muutoksia. Siinä missä Venäjä ETF:n (RSX) osuus oli tammikuussa 24% ja Kiinan (FXI) 19%, ovat ne nyt vastaavasti 23% ja 20%. Muiden sijoitusten osuudet ovat pysyneet ennallaan.

Yhteenveto
Salkun arvo helmikuu 2010: 36 496,58€
Muutos edelliseen katsaukseen: 877,50€
Vuoden 2010 tavoite ylitetty 13 821€:lla.
Vuoden 2011 tavoite ylitetty 4 380€:lla.

 

(Kuva: woodleywonderworks [flickr])

Vuokra-asumisen ja omistusasumisen kustannuksia voi verrata hyvin monella eri tavalla keskenään. Se kumpi asumismuoto on loppupeleissä henkilölle järkevämpi ei kuitenkaan ole yhtä yksinkertainen. Kalliimmaksi osoittautuva vaihtoehto voi olla järkevämpi tilanteet huomioiden. Mielestäni näiden asumismuotojen vertaileminen keskenään ei ole kovin hedelmällistä näistä syistä johtuen. Toisinaan vuokra-asuminen on paras vaihtoehto, toisinaan omistusasuminen. Siten en nyt sorrukaan vertailemaan näitä asumismuotoja keskenään vaan otan asumiseen hieman erilaisen näkökannan.


Löydä uusi tapa ajatella

Suomi on kylmä maa. Tämän vuoksi meidän on aina asuttava jossakin. Asumisesta vuorostaan syntyy aina kuluja. Netistä löytyy paljon kirjoituksia, joissa kerrotaan minkälaisilla eri toimenpiteillä voi omia asumisen kustannuksia leikata alaspäin. Näitä ovat esimerkiksi sähkön kilpailuttaminen ja säästäminen, takan lämmittäminen, kotivakuutusten kilpailuttaminen jne. Neuvot ovat sinänsä ihan hyviä ja niillä myös todella saa asumisen kustannuksia laskettua. Mutta kyseiset toimenpiteet auttavat vain tiettyyn pisteeseen asti. Kun kaikki mahdollinen on kilpailutettu ja säästetty ei näillä toimenpiteillä voi saavuttaa enää enempää hyötyjä.

Seuraava vaihe onkin haastavampi ja vaatii huomattavasti enemmän kekseliäisyyttä, sekä innovatiivisuutta. Ilmeisesti tästä syystä aiheesta ei ole juurikaan kirjoitettu. Monella aivot lukkiintuvat "säästömoodiin" - asumisen kustannuksia pyritään saamaan alaspäin tavalla tai toisella etsimällä mitä naurettavampia säästökohteita.

Toinen tapa on tietenkin kasvattaa omasta asumisesta kertyviä tuloja! Suurimmalla osalla ei kerry mitään tuloja vuokra- tai omistusasunnostaan. Todennäköisesti tämä vaihtoehto ei ole edes käynyt mielessä. Ehkä juuri nyt mietit mielessäsi, että tämä on mahdotonta. Kuten totesin, se on paljon haastavampaa, muttei mahdotonta. Saatavat hyödyt voivat olla huomattavia. Mutta se vaatii innovatiivisuutta. On osattava ajatella laatikon ulkopuolelta.

En ole aiemmin kirjoittanut siitä, kuinka olemme oman asumisemme järjestäneet.  Tämä on johtunut osittain siitä, että meidän valitsemamme tapa ei sovi 99,9%:lle muita ihmisiä, toisaalta siitä, että järjestely on sen verran poikkeava, että riskeeraan paljastavani oman henkilöllisyyteni. Se on kuitenkin esimerkki siitä, kuinka hakemalla tavallisuudesta poikkeavia ratkaisuja voi omalle kontolle tulevat asumisen kustannukset painaa hyvinkin alas. Kiinteistössämme on neliöitä yhteensä 335m². Maksan tästä tilasta kuukausittain alle 150 euroa. Seuraavaksi kerron, kuinka sen tein.


Sopivan asunnon etsintää

Asumiskustannusten laskemisen prosessi on vienyt kohdallamme useita vuosia. Olemme toteuttaneet sitä määrätietoisesti alusta alkaen. Kaikki käynnistyi vuonna 2003, kun aloimme etsimään meille soveltuvaa taloa. Talon tuli täyttää muutamat meille tärkeät kriteerit, jotka ovat mahdollistaneet nämä hyödyt.

Ensinnäkin alueella ei saanut olla julkisia kulkuyhteyksiä. Kyllä, luit aivan oikein! Tämä siksi, että voi vähentää verotuksessa oman auton käytön työmatkoihin. Näin säästö verotuksessa on jopa tuhansia euroja. Harrastuksemme vaativat auton käyttöä, joten joka tapauksessa meillä olisi auto. Niinpä sen aiheuttamat kustannukset kannattaa minimoida.

Toiseksi talon tuli sijaita hevosystävällisellä alueella. Tämä siksi, että puolisoni on innokas hevosharrastaja ja tarkoitus oli rakentaa myöhemmin talon yhteyteen oma hevostalli.

Kolmanneksi talon tontin tuli olla riittävän suuri, jotta hevostallin aitauksineen voisi tontille rakentaa. Tämä oli oikeastaan kaikkein haasteellisin kriteeri. Nykypäivän tehoasuttamisen aikana tontit ovat järjestäin postimerkin kokoisia länttejä.

Harkitsimme myös pelkän tontin ostamista ja talon rakentamista sille suoraan. Tarjolla olleet tontit ja niiden sijainnit muodostuivat ongelmaksi. Lopulta kuitenkin löysimme vuonna 2001 rakennetun omakotitalon kolmen hehtaarin omalla tontilla keskeltä hevosystävällistä aluetta. Teimme kaupat ja muutimme taloon joulukuussa 2003. Meistä oli tullut omistusasujia ja asuntovelallisia.


Vasara ja nauloja

Pikakelaus vuoden 2006 kesään. Puoliso on valmistunut koulusta ja saa säännöllisiä tuloja, joten emme ole enää täysin riippuvaisia minun työstäni. Puolison hevonen asustelee tässä vaiheessa parin kilometrin päässä olevalla tallilla.

Tässä kohden alamme varsinaisesti toimimaan asumiskustannusten alentamisen kanssa.  Kaikki edeltävä toiminta, kuten sopivan talon etsiminen, on ollut alustavaa toimintaa päämäärän tavoittelussa. Päätämme hakea lisää asuntolainaa hevostallin ja autotallin rakentamista varten. Niin nurinkuriselta kuin se kuulostaakin, niin kyllä, haimme lisää lainaa, jotta saisimme kustannuksia alas! Syksy menee arkkitehdin kanssa tapellessa ja poikkeuslupahakemuksen aiheuttamassa rumbassa. Keväällä 2007 lupa irtoaa ja pääsemme aloittamaan rakentamisen.

Hevostalli pihoineen valmistuu loppuvuodesta 2007. Puolison oma hevonen ja kaksi vuokralaista muuttavat talliin. Hevosharrastuksen aiheuttama kassavirta muuttaa suuntansa. Aiemmin kuluja aiheuttanut harrastustoiminta alkaakin vuorostaan tuottamaan tuloja. Sen sijaan, että hevosen karsinasta pitäisi maksaa vuokraa muille saammekin me vuokraa toisilta. Bonuksena puoliso on tyytyväinen, kun saa hevosen omaan pihapiiriin. Kiinteistö alkaa tuottamaan tuloja ensimmäistä kertaa.

Seuraava kesä menee autotallin rakentamisessa ja se valmistuu syksyksi. Kyseessä on kolmen auton lämmin talli, josta omaan käyttöön riittää kuitenkin kahden auton tila. Laitan ylimääräisen tilan vuokralle ja siihen muuttaa muutama moottoripyörä.


Asumiskustannukset alas

Nyt voidaankin siirtyä takaisin nykyhetkeen. Rakentamisen ja sen mahdollistaman vuokrauksen ansiosta ovat asumiskustannukset laskeneet huomattavasti. Mikä parasta, se ei millään tavalla vaikuta omaan asumismukavuuteen. Sähkökulutkin ovat samat, on talleissa sitten vuokralaisia tai ei. Vuokrat ovat puolestaan verovapaata, sillä verotuksessa voi rakennetuista talleista tehdä poistot ja siten painaa kirjanpidossa vuokran tuoton nollaksi.

Näillä toimenpiteillä, jotka itse raivasimme määrätietoisesti toteutumaan saimme laskettua asumiskustannuksia tuntuvasti. Aiemmin pelkän omakotitalon kuukausierä oli n. 650-700 euroa. Nyt suuremmasta lainasta ja kasvaneistä neliömääristä huolimatta ovat kustannukset pienemmät. Kun kuukausierästä vähennetään vuokrat jää meille maksettavaa alle 300 euroa kuukaudessa. Koska meitä maksajia on kaksi tekee se alle 150 euroa kuukaudessa. Mielestäni tämä on erittäin pieni summa kiinteistöstä, joka käsittää 335m²:n edestä rakennuksia, sekä seisoo omalla tontilla.


Ostaisiko herra paskaa?

Asumiskustannusten viilaaminen ei pääty vielä tähän. Hevoset tuottavat lantaa varsin paljon. Suomi luokittelee hevosista tulevan lannan eläinperäiseksi jätteeksi ja siten se on ongelmajäte. Tämä poikkeaa muiden EU-maiden tulkinnasta, kuten Ruotsin, mutta en halua tässä kirjoituksessa mennä siihen syvällisemmin. Tämä tulkinta johtaa kuitenkin siihen, ettei lantaa voida Suomessa hyötykäyttää samalla tavalla kuin muissa maissa (esim. puristamalla lanta briketeiksi ja tuottamalla niistä lämpöenergiaa).

Hevosen tuottama lanta on meille siis ongelmajätettä. Tämän ongelman olen ratkaissut myös kääntämällä kassavirran. Siinä missä monet kärräävät lannat pois ja maksavat niistä jätemaksun me olemme päätyneet myymään lantaa keväisin kevätlannoitteena. Hinta on vaatimaton 10 euroa peräkärryltä itse lastattuna, mutta idea on hyvä. Siinä missä muutoin asia olisi rasite, se on nyt tuottoa tuova hyödyke.

Kevätlannoitteena tämä turpeen ja hevosenlannan sekoite toimii muuten oikeasti loistavasti! Se on varmasti lisäaineeton luonnon tuote, joka toimii. Tässä olisi myös rako laajentaa hyötyä. Ainakin Etelä-Suomessa ihmiset ovat valmiita maksamaan tästä tuotteesta toreilla jopa sen 10 euroa säkiltä. Mikäli haluat jalostaa tätä ajatusta pidemmälle ja hoitaa myynnin paremmin tuottavalla alueella, niin ota yhteyttä.


Loppusanat

Kun kerran on saanut aivonsa naksautettua näkemään omasta asumisesta löytyvät potentiaaliset tuottokohteet alkaa näitä hyötyjä tunnistamaan yhä helpommin. Omassa asumisessa näen edelleen monia optimointikohteita. Esimerkiksi hankkimalla laidunpeltoa hevosille pääsisi osalliseksi maatalouden EU-tuista. Tämä nostaisi kiinteistön tuottamia tuloja lisää.

Toivon tämän kirjoituksen motivoivan muita haastamaan omat käsitykset omasta asumisesta ja sen kustannuksista. Aluksi tuoton hakeminen omasta asumisesta saattaa tuntua haasteelliselta. Kenties jopa mahdottomalta. En kiellä etteikö se joidenkin kohdalla olisikin mahdotonta. Haasta kuitenkin itsesi. Etsi uusia näkökulmia. Ehkä sinulla on kellarissa tila, joka on itsellesi tarpeeton? Jollekin toiselle se voi olla erittäin arvokas - voisitko vuokrata sen? Ota ensimmäinen askel, seuraava on jo helpompi.

The Money Fix kertoo erittäin mielenkiintoisesti nykyisen rahajärjestelmän toiminnasta. Miksi rahaa tuntuu aina olevan liian vähän? Mistä korko tulee? The Money Fix käsittelee kaikkia näitä asioita.

Näiden lisäksi The Money Fix esittelee kolme vaihtoehtoista rahajärjestelmää nykyisen tilalle. Vaikka videossa nämä esitetäänkin varsin positiivisessa valossa en itse suhtaudu niihin yhtä varauksetta. Kaikista puutteistaan huolimatta nykyinen järjestelmä on mielestäni toimivin, mitä on keksitty. Kaikkiin vaihtoehtoisiin järjestelmiin liittyy omat ongelmansa, joihin video ei ikävä kyllä pureudu. Esitetyt järjestelmät tukeutuvat siihen perusajatukseen, että jossakin vaiheessa yksilö antaa yhteisölle takaisin. Ikävä kyllä maailma ei aina anna siihen mahdollisuutta. Esimerkiksi vaikeasti vammaiset henkilöt olisivat näissä malleissa ainoastaan kuluttajien asemassa - nykyinen järjestelmä tasaa tällaista epätasa-arvoa paremmin.

Kaikesta huolimatta The Money Fix antaa paljon ajattelemisen aihetta. Se on myös suurimmaksi osaksi tekstitetty suomeksi, joten seuraaminen onnistuu vaikkei englantia osaisikaan.

Dokumentin kotivisut löytyvät osoitteesta www.themoneyfix.org.

The Money Fix, pituus 1h 19min. Ohjaus: Alan Rosenblith.

(Kuva: thinkpanama [flickr])

Kysyin teiltä - lukijoilta - mistä eri asioista haluaisitte minun kirjoittavan. Sain monta hyvää vastausta. Nyt otan näistä käsittelyyn ensimmäisen eli pohdin mitä hieman myöhemmällä iällä aloittava sijoittaja eroaa nuoremmasta - vai eroaako mitenkään?


Hyvät lähtökohdat

Yleensä vanhemmalla henkilöllä on taloudellinen tilanne hyvä, vaikka poikkeuksiakin toki löytyy. Lapset ovat vanhempia, kenties jo muuttaneet pois kotoa. Työsuhde on monesti vakaampi, kuin nuoremmilla vasta työelämää aloittavilla henkilöillä. Palkkakehityskin on yleensä pitänyt huolen siitä, että ansiotaso on nuorempia kolleegoja parempi ja asuntolainaakin on tullut lyhennettyä jo pidempi tovi - hyvässä tapauksessa maksettua jo kokonaan pois.

Tilanne sijoittamiselle on siis hyvä - rahaa kun jää yleensä normaalin elämisen jälkeen yli. Jos nyt ajatellaan vaikka 45 -vuotiasta henkilöä, niin hänellä on vielä edessään pari kymmentä vuotta eläköitymiseen. Tässä ajassa ehtivät sijoitukset jauhaa varsin mukavan tuoton - mikäli tarkoitus on kohentaa eläkettä.


Haaveita ja unelmia

Ennen sijoittamisen aloittamista tulee iäkkäämmän henkilön käydä läpi samat mietiskelyt, kuin nuorenkin henkilön. Tuloksellinen sijoittaminen vaatii aina suunnitelman - ilman suunnitelmaa sijoittaja on kuin eksynyt valtamerilaiva ilman toimivaa kompassia. Kun on tavoite on huomattavasti helpompaa löytää eri vaihtoehdot sen saavuttamiseksi.

Tavoite, joka tulisi saavuttaa vuoden kuluttua vaatii aivan erilaisen strategian kuin tavoite, johon on kymmeniä vuosia. Aivan ensimmäisenä tulee siten pysähtyä miettimään omaa elämää ja sitä mitä siltä haluaa. Onko jotain intohimoja ja tavoitteita, joita haluaa saavuttaa? Ovatko ne sellaisia, että niiden saavuttaminen vaatii rahaa? Haluatko turvaa eläkepäiville vaiko mahdollisesti helpottaa jälkipolvien elämää jättämällä heille oman pesämunan ajan jättäessä sinusta? Kenties haluat kiertää maapallon ympäri viiden seuraavan vuoden kuluessa?

Listaa nämä taloudelliset tavoitteet ylös. Ei haittaa vaikka listastasi tulee pitkä. Järjestä se vielä sen mukaan mitä pidät itsellesi tärkeimpänä. Mieti vielä seuraavaksi kuinka pitkän ajan kuluttua haluaisit minkäkin asian listalta toteuttaa. Seuraavan Thaimaan matkan haluat ehkä tehdä seuraavan vuoden aikana, auton vaihtaa uuteen seuraavan 4-5 vuoden sisällä ja kenties parin kymmenen vuoden kuluttua alkavien eläkepäivien turvaksi saada kerättyä 10.000 euron vararahaston.

Kenties tässä vaiheessa tunnistat jo muutaman epärealistisen tavoitteen. On mahdotonta omistaa puolen miljoonan euron arvoinen Ferrari vuoden kuluttua vaikka sen kuinka haluaisi ja olisi kirjannut ylös. Toinen vaihe teilata ja tunnistaa epärealistiset tavoitteet on varsinaisen sijoitussuunnitelman laadinnan yhteydessä, kun selviää, että tavoitteen saavuttaminen on yksinkertaisesti mahdotonta. Siirtykäämme seuraavaksi tekemään sijoitussuunnitelma.


Sijoitussuunnitelma on säästäjän kompassi

Tässä vaiheessa listalla on mitä todennäköisimmin erilaisia tavoitteita erilaisilla aikajänteillä. Ja tämä on ihan hyvä. Sijoittajalla saa olla useita eri tavoitteita samanaikaisesti. Jokainen näistä vain tarvitsee omat laskelmansa, jotta ne saadaan toteutettua. Lyhyen aikavälin tavoitteet vaativat erilaiset sijoitusinstrumentit (esim. rahamarkkinarahastot ja korkotuotteet), kuin pitkän aikavälin tavoitteet (monesti osakkeet). Lisäksi käytettyihin instrumentteihin vaikuttaa sijoittajan oma riskinsietokyky.

Tämän jälkeen on aika laatia varsinainen suunnitelma. Minkälaisilla säästöillä lähdetään tavoittelemaan mitäkin tavoitetta. Lähtökohtana sijoittamiselle voi käyttää kuukausittaista rahamäärää, joka elämisestä jää ylitse. Joissakin tapauksissa voi käytössä olla kertaluonteinen suurempi summa. Apuna kannattaa käyttää netistä löytyviä laskureita, kuten vaikkapa Calkoon säästölaskuria. Laskurilla selviää helposti mitkä tavoitteista on saavutettavissa milläkin aikajänteellä huomioiden säästettävät summat ja aika tavoitteeseen.

Otetaan esimerkiksi henkilö, jolla jää elämisen jälkeen käytettäväksi 500 euroa kuukaudessa ylimääräistä rahaa. Yhtenä hänen haaveena on päästä matkalle maailman ympäri. Matka vaatii 5000 euroa ja reissuun tulisi päästä 5 vuoden kuluttua. Kun laskuriin syötetään tavoitteeksi 5000 euroa ja vuosittaiseksi säästöksi 900 euroa, on vastaus 4% vuosituotolla noin 5 vuotta. Tämä tavoite olisi siis saavutettavissa noin 75 euron (900/12=75) kuukausisäästöillä käyttäen matalariskisiä sijoitustuotteita. Käytettäväksi jää vielä 425 euroa kuukaudessa muiden tavoitteiden saavuttamiseen.

Lähde liikkeelle listan kärkipäästä - siis niistä tavoitteista, jotka ovat itsellesi tärkeimmät. Jonglööraa näin itseäsi tyydyttävä kokonaisuus aikaiseksi. Kenties joudut vaihtamaan yhden ison pitkänajan tavoitteen kahteen lyhyempään, mutta edullisempaan. Todennäköisesti joudut myös tasapainottelemaan erilaisten säästösummien ja -aikojen kesken, unohtamatta erilaisia tuottoprosentteja. Muista kuitenkin, että saavuttaessasi lyhyen tavoitteen vapautuu siitä käytettäväksi kuukausittain lisää rahaa muihin tavoitteisiin.

Jollet aliarvioinut riskinsietokykyäsi ja yliarvioinut sijoitusten tuottoja, niin nyt sinulla on valmis realistinen suunnitelma haaveittesi toteuttamiseksi!


Muutama sana riskistä

Lyhyen ajan tavoitteita varten kannattaa laskelmissa käyttää maltillisia tuottoprosentteja. Tämä johtuu siitä, että lyhyelle ajalle ei kannata ottaa riskiä kuin pieni määrä. Miksi? Maltillisempi tuottovaatimus tarkoittaa samalla myös todennäköisempää tuottoa. Riski ja tuotto ovat toisiinsa sidotut. Korkealla riskillä on mahdollista saada parempaa tuottoa, mutta se on myös lyhyellä aikavälillä epätodennäköisempää. Riskin kasvaessa toteutuva tuotto heiluu rajummin lyhyellä aikavälillä. Esimerkiksi, jos tavoite on vuoden päässä ja varat siihen sijoitettuna korkeariskiseen tuotteeseen voi vuoden kuluttua olla jäljellä varoista vain puolet. Tai hyvässä tapauksessa ne ovat kaksinkertaistuneet. Tai sitten varojen arvo on jotakin näiden kahden väliltä.

Pitkällä aikavälillä raju lyhytaikainen heilunta tasoittuu ja siksi korkeariskisemmät sijoitustuotteet, kuten osakerahastot, soveltuvat vain pitkäaikaiseen säästämiseen. Tämä tarkoittaa useita vuosia, jopa kymmeniä vuosia.

Tärkein määräävä tekijä tuottotavoitetta asetettaessa on kuitenkin sijoittajan oma riskinsietokyky. Mitä pienempää tuottotavoitetta laskelmissa käyttää, sitä todennäköisempää on myös tavoitteen saavuttaminen, sillä tarvittava riskin ottaminen tavoitteeseen pääsemiseksi on pienempi.


Mutta miten tämä eroaa nuoremmasta sijoittajasta?

Niin, eihän se eroakaan. Perusresepti niin nuorelle, kuin vanhalle sijoittajalle on nimittäin täysin sama. Se missä eroavaisuutta tulee on sen soveltaminen. Siinä missä nuoremmalla sijoittajalla on enemmän riskinsietokykyä (tai ainakin luuloa siitä, että sietää hyvin riskiä!) ja mahdollisuus pidemmällä oleviin tavoitteisiin - on vanhemmalla sijoittajalla monesti matalempi riskinsietokyky ja tavoitteet lähempänä. Toisaalta esimerkiksi 45 -vuotiaalla on vielä runsaasti edessä aikaa sijoitettavaksi ja siten kaikki mahdollisuudet hyötyä runsaasti sijoitusten korkoa korolle efektin positiivisesta vaikutuksesta.

Motivaation sijoittamiseen ja säästämiselle tulee jokaisen löytää itsestään. Kukaan ei voi asettaa niitä ulkoapäin. Vain tavoitellessa jotakin itselle tärkeää asiaa myös sitoutuu sen saavuttamiseen. Sijoitussuunnitelma toimii pitkän aikavälin tukena sijoittajalle, sillä oikein tehtynä se näyttää realistisen tavan päästä tavoitteisiin. Tällöin myös tietää, että haluttu tavoite on saavutettavissa.

(Kuva: pfala [flickr])

Kun alunperin aloin pitämään tätä blogia kirjoitin sitä puhtaasti itselleni. Lukijamäärien lisäännyttyä olen huomannut kirjoittavani yhä enemmän lukijoille. Kaiken kirjoittamisen keskellä en kuitenkaan ole kertaakaan pysähtynyt kysymään teidän mielipidettä, että mistä asioista te lukijoina haluaisitte kuulla enemmän.

Niinpä nyt pyydän - ei, vaan vaadin! - että kerrot mielipiteesi. Mistä asiasta haluaisit kuulla lisää? Olenko unohtanut jonkin tärkeän asian? Säästämisestä? Sijoittamisesta? Markkinoiden psykologiasta?  Hattuvattien sielunelämästä? Ole hyvä ja jätä mielipiteesi tämän kirjoituksen kommenttiosioon - voit tehdä sen anonyymisti.

Anna äänesi kuulua - sillä on merkitystä!