Kekseliäisyydellä asumisen kustannukset alas

(Kuva: woodleywonderworks [flickr])

Vuokra-asumisen ja omistusasumisen kustannuksia voi verrata hyvin monella eri tavalla keskenään. Se kumpi asumismuoto on loppupeleissä henkilölle järkevämpi ei kuitenkaan ole yhtä yksinkertainen. Kalliimmaksi osoittautuva vaihtoehto voi olla järkevämpi tilanteet huomioiden. Mielestäni näiden asumismuotojen vertaileminen keskenään ei ole kovin hedelmällistä näistä syistä johtuen. Toisinaan vuokra-asuminen on paras vaihtoehto, toisinaan omistusasuminen. Siten en nyt sorrukaan vertailemaan näitä asumismuotoja keskenään vaan otan asumiseen hieman erilaisen näkökannan.


Löydä uusi tapa ajatella

Suomi on kylmä maa. Tämän vuoksi meidän on aina asuttava jossakin. Asumisesta vuorostaan syntyy aina kuluja. Netistä löytyy paljon kirjoituksia, joissa kerrotaan minkälaisilla eri toimenpiteillä voi omia asumisen kustannuksia leikata alaspäin. Näitä ovat esimerkiksi sähkön kilpailuttaminen ja säästäminen, takan lämmittäminen, kotivakuutusten kilpailuttaminen jne. Neuvot ovat sinänsä ihan hyviä ja niillä myös todella saa asumisen kustannuksia laskettua. Mutta kyseiset toimenpiteet auttavat vain tiettyyn pisteeseen asti. Kun kaikki mahdollinen on kilpailutettu ja säästetty ei näillä toimenpiteillä voi saavuttaa enää enempää hyötyjä.

Seuraava vaihe onkin haastavampi ja vaatii huomattavasti enemmän kekseliäisyyttä, sekä innovatiivisuutta. Ilmeisesti tästä syystä aiheesta ei ole juurikaan kirjoitettu. Monella aivot lukkiintuvat "säästömoodiin" - asumisen kustannuksia pyritään saamaan alaspäin tavalla tai toisella etsimällä mitä naurettavampia säästökohteita.

Toinen tapa on tietenkin kasvattaa omasta asumisesta kertyviä tuloja! Suurimmalla osalla ei kerry mitään tuloja vuokra- tai omistusasunnostaan. Todennäköisesti tämä vaihtoehto ei ole edes käynyt mielessä. Ehkä juuri nyt mietit mielessäsi, että tämä on mahdotonta. Kuten totesin, se on paljon haastavampaa, muttei mahdotonta. Saatavat hyödyt voivat olla huomattavia. Mutta se vaatii innovatiivisuutta. On osattava ajatella laatikon ulkopuolelta.

En ole aiemmin kirjoittanut siitä, kuinka olemme oman asumisemme järjestäneet.  Tämä on johtunut osittain siitä, että meidän valitsemamme tapa ei sovi 99,9%:lle muita ihmisiä, toisaalta siitä, että järjestely on sen verran poikkeava, että riskeeraan paljastavani oman henkilöllisyyteni. Se on kuitenkin esimerkki siitä, kuinka hakemalla tavallisuudesta poikkeavia ratkaisuja voi omalle kontolle tulevat asumisen kustannukset painaa hyvinkin alas. Kiinteistössämme on neliöitä yhteensä 335m². Maksan tästä tilasta kuukausittain alle 150 euroa. Seuraavaksi kerron, kuinka sen tein.


Sopivan asunnon etsintää

Asumiskustannusten laskemisen prosessi on vienyt kohdallamme useita vuosia. Olemme toteuttaneet sitä määrätietoisesti alusta alkaen. Kaikki käynnistyi vuonna 2003, kun aloimme etsimään meille soveltuvaa taloa. Talon tuli täyttää muutamat meille tärkeät kriteerit, jotka ovat mahdollistaneet nämä hyödyt.

Ensinnäkin alueella ei saanut olla julkisia kulkuyhteyksiä. Kyllä, luit aivan oikein! Tämä siksi, että voi vähentää verotuksessa oman auton käytön työmatkoihin. Näin säästö verotuksessa on jopa tuhansia euroja. Harrastuksemme vaativat auton käyttöä, joten joka tapauksessa meillä olisi auto. Niinpä sen aiheuttamat kustannukset kannattaa minimoida.

Toiseksi talon tuli sijaita hevosystävällisellä alueella. Tämä siksi, että puolisoni on innokas hevosharrastaja ja tarkoitus oli rakentaa myöhemmin talon yhteyteen oma hevostalli.

Kolmanneksi talon tontin tuli olla riittävän suuri, jotta hevostallin aitauksineen voisi tontille rakentaa. Tämä oli oikeastaan kaikkein haasteellisin kriteeri. Nykypäivän tehoasuttamisen aikana tontit ovat järjestäin postimerkin kokoisia länttejä.

Harkitsimme myös pelkän tontin ostamista ja talon rakentamista sille suoraan. Tarjolla olleet tontit ja niiden sijainnit muodostuivat ongelmaksi. Lopulta kuitenkin löysimme vuonna 2001 rakennetun omakotitalon kolmen hehtaarin omalla tontilla keskeltä hevosystävällistä aluetta. Teimme kaupat ja muutimme taloon joulukuussa 2003. Meistä oli tullut omistusasujia ja asuntovelallisia.


Vasara ja nauloja

Pikakelaus vuoden 2006 kesään. Puoliso on valmistunut koulusta ja saa säännöllisiä tuloja, joten emme ole enää täysin riippuvaisia minun työstäni. Puolison hevonen asustelee tässä vaiheessa parin kilometrin päässä olevalla tallilla.

Tässä kohden alamme varsinaisesti toimimaan asumiskustannusten alentamisen kanssa.  Kaikki edeltävä toiminta, kuten sopivan talon etsiminen, on ollut alustavaa toimintaa päämäärän tavoittelussa. Päätämme hakea lisää asuntolainaa hevostallin ja autotallin rakentamista varten. Niin nurinkuriselta kuin se kuulostaakin, niin kyllä, haimme lisää lainaa, jotta saisimme kustannuksia alas! Syksy menee arkkitehdin kanssa tapellessa ja poikkeuslupahakemuksen aiheuttamassa rumbassa. Keväällä 2007 lupa irtoaa ja pääsemme aloittamaan rakentamisen.

Hevostalli pihoineen valmistuu loppuvuodesta 2007. Puolison oma hevonen ja kaksi vuokralaista muuttavat talliin. Hevosharrastuksen aiheuttama kassavirta muuttaa suuntansa. Aiemmin kuluja aiheuttanut harrastustoiminta alkaakin vuorostaan tuottamaan tuloja. Sen sijaan, että hevosen karsinasta pitäisi maksaa vuokraa muille saammekin me vuokraa toisilta. Bonuksena puoliso on tyytyväinen, kun saa hevosen omaan pihapiiriin. Kiinteistö alkaa tuottamaan tuloja ensimmäistä kertaa.

Seuraava kesä menee autotallin rakentamisessa ja se valmistuu syksyksi. Kyseessä on kolmen auton lämmin talli, josta omaan käyttöön riittää kuitenkin kahden auton tila. Laitan ylimääräisen tilan vuokralle ja siihen muuttaa muutama moottoripyörä.


Asumiskustannukset alas

Nyt voidaankin siirtyä takaisin nykyhetkeen. Rakentamisen ja sen mahdollistaman vuokrauksen ansiosta ovat asumiskustannukset laskeneet huomattavasti. Mikä parasta, se ei millään tavalla vaikuta omaan asumismukavuuteen. Sähkökulutkin ovat samat, on talleissa sitten vuokralaisia tai ei. Vuokrat ovat puolestaan verovapaata, sillä verotuksessa voi rakennetuista talleista tehdä poistot ja siten painaa kirjanpidossa vuokran tuoton nollaksi.

Näillä toimenpiteillä, jotka itse raivasimme määrätietoisesti toteutumaan saimme laskettua asumiskustannuksia tuntuvasti. Aiemmin pelkän omakotitalon kuukausierä oli n. 650-700 euroa. Nyt suuremmasta lainasta ja kasvaneistä neliömääristä huolimatta ovat kustannukset pienemmät. Kun kuukausierästä vähennetään vuokrat jää meille maksettavaa alle 300 euroa kuukaudessa. Koska meitä maksajia on kaksi tekee se alle 150 euroa kuukaudessa. Mielestäni tämä on erittäin pieni summa kiinteistöstä, joka käsittää 335m²:n edestä rakennuksia, sekä seisoo omalla tontilla.


Ostaisiko herra paskaa?

Asumiskustannusten viilaaminen ei pääty vielä tähän. Hevoset tuottavat lantaa varsin paljon. Suomi luokittelee hevosista tulevan lannan eläinperäiseksi jätteeksi ja siten se on ongelmajäte. Tämä poikkeaa muiden EU-maiden tulkinnasta, kuten Ruotsin, mutta en halua tässä kirjoituksessa mennä siihen syvällisemmin. Tämä tulkinta johtaa kuitenkin siihen, ettei lantaa voida Suomessa hyötykäyttää samalla tavalla kuin muissa maissa (esim. puristamalla lanta briketeiksi ja tuottamalla niistä lämpöenergiaa).

Hevosen tuottama lanta on meille siis ongelmajätettä. Tämän ongelman olen ratkaissut myös kääntämällä kassavirran. Siinä missä monet kärräävät lannat pois ja maksavat niistä jätemaksun me olemme päätyneet myymään lantaa keväisin kevätlannoitteena. Hinta on vaatimaton 10 euroa peräkärryltä itse lastattuna, mutta idea on hyvä. Siinä missä muutoin asia olisi rasite, se on nyt tuottoa tuova hyödyke.

Kevätlannoitteena tämä turpeen ja hevosenlannan sekoite toimii muuten oikeasti loistavasti! Se on varmasti lisäaineeton luonnon tuote, joka toimii. Tässä olisi myös rako laajentaa hyötyä. Ainakin Etelä-Suomessa ihmiset ovat valmiita maksamaan tästä tuotteesta toreilla jopa sen 10 euroa säkiltä. Mikäli haluat jalostaa tätä ajatusta pidemmälle ja hoitaa myynnin paremmin tuottavalla alueella, niin ota yhteyttä.


Loppusanat

Kun kerran on saanut aivonsa naksautettua näkemään omasta asumisesta löytyvät potentiaaliset tuottokohteet alkaa näitä hyötyjä tunnistamaan yhä helpommin. Omassa asumisessa näen edelleen monia optimointikohteita. Esimerkiksi hankkimalla laidunpeltoa hevosille pääsisi osalliseksi maatalouden EU-tuista. Tämä nostaisi kiinteistön tuottamia tuloja lisää.

Toivon tämän kirjoituksen motivoivan muita haastamaan omat käsitykset omasta asumisesta ja sen kustannuksista. Aluksi tuoton hakeminen omasta asumisesta saattaa tuntua haasteelliselta. Kenties jopa mahdottomalta. En kiellä etteikö se joidenkin kohdalla olisikin mahdotonta. Haasta kuitenkin itsesi. Etsi uusia näkökulmia. Ehkä sinulla on kellarissa tila, joka on itsellesi tarpeeton? Jollekin toiselle se voi olla erittäin arvokas - voisitko vuokrata sen? Ota ensimmäinen askel, seuraava on jo helpompi.