Turvalliset sijoitukset
27.2.2010 | Kohti taloudellista riippumattomuutta
Jatkan lukijoiden toivomien kirjoitusten sarjaa. Kysyin helmikuun alussa mistä eri aiheista haluaisitte minun kirjoittavan. Sain runsaasti hyviä ehdotuksia. Ehdotuksista käsittelin ensimmäiseksi iäkkäämpää aloittavaa sijoittajaa. Sen jälkeen kirjoitin asumisesta, tosin hieman eri näkökantilta - siitä kuinka oman asumisen kustannuksia voi pienentää etsimällä asunnosta tulonlähteitä.
Nyt on kolmannen aiheen vuoro. Yksi eniten ääniä saanut ehdotus oli vähäriskiset turvalliset sijoitukset. Tämä on myös aihe, joka on hieman jäänyt blogissa riskisempien sijoitusten varjoon. Olen kirjoittanut enemmän osakesijoituksista, sillä olen perehtynyt niihin syvällisemmin. Hypätkäämme nyt toiseen ääripäähän - mahdollisimman turvallisiin sijoituksiin!
Talletussuoja takaa pankkitalletukset
Suomessa, kuten monissa muissakin maissa, on käytössä talletussuoja. Tämä talletussuojajärjestelmä takaa tallettajien saamiset 50.000 euroon asti pankkia ja tallettajaa kohden. Suomen talletussuojarahastosta ei ole vielä koskaan maksettu korvauksia tallettajille. Siten pankkitalletusta voi pitää lähes riskittömänä sijoituksena.
Kannattaa huomata, että suuremman kuin 50.000 euron talletuksen voi jakaa useampaan eri pankkiin, jolloin on mahdollista saavuttaa talletussuoja isommalle summalle.
Talletussuojan suuruus vaihtelee maittain. Naapurimaassamme Virossa on talletussuoja samansuuruinen 50.000 euroa, Norjassa noin 250.000 euroa, Tanskassa noin 40.000 euroa, Ranskassa 70.000 euroa, Italiassa 100.000 euroa ja Ruotsissa noin 51.000 euroa. Koska talletussuoja on yleensä asetettu paikallisessa valuutassa tarkka määrä vaihtelee valuuttakurssin mukaan.
Talletussuoja ei poista tallettajien riskiä kokonaan. Esimerkiksi Suomessa talletussuojarahaston varat olivat vuonna 2008 noin 1,1% sen suojattavien talletusten määrästä. Valtio ei ole takaajana talletussuojarahastossa, eikä valtio takaa muutoinkaan tallettajien saamisia. Periaatteessa siis usean eri pankin yhtäaikainen konkurssi voi aiheuttaa tilanteen, jossa talletussuojarahaston varat eivät riitä kaikille tallettajille.
Erilaisia tilejä
Monesti riskiä kaihtava henkilö makuuttaa rahojaan perinteisellä pankkitilillä. Tämä on kuitenkin sellaisille rahoille, joille ei ole lähitulevaisuudessa käyttötarkoitusta, huono valinta. Tällaisen käyttelytilin korko on yleensä olematon - toisinaan jopa 0%. Sen arvoa nakertaa ajan myötä siis inflaatio, joka yleensä ylittää tällaisen tilin koron. Tilin hyvä puoli on kuitenkin se, että varat on nostettavissa nopeasti eikä nostokertoja ole rajoitettu.
Käyttelytileille on kuitenkin olemassa myös yhtä pienen riskin omaavia vaihtoehtoja. Pankit tarjoavat säästö- ja sijoitustilejä, joissa korko on käyttelytiliä parempi. Näiden tilien nimet vaihtelevat pankeittain. Useimmiten tileillä on muuttuva viitekorko. Tämä tarkoittaa sitä, että tilin korko muuttuu aina kun viitekorkokin muuttuu. Yleisin viitekorko on prime, joka on pankkien itse määriteltävissä. Ne kuitenkin yleensä seurailevat euriborkorkoja jälkijättöisesti. Monesti näillä tileillä on nostokertoja rajoitettu, joten ne eivät välttämättä ole yhtä joustavia kuin käyttelytilit - poikkeuksiakin on. Keskimäärin nämä tilit tarjoavat tällä hetkellä 0,75%:n vuosituottoa.
(Säästö- ja sijoitustilien tämänhetkiset tuotot, lähde: Suomen Rahatieto)
Korkoja, korkoja
Niin käyttelytilin, kuin säästö- ja sijoitustilin korot ovat pienet. Yhtä pienellä riskillä on saatavilla kuiten vielä näitäkin parempaa tuottoa. Määrä-aikaiset talletukset kuuluvat myös talletussuojan piiriin. Nimensä mukaisesti määrä-aikaistalletuksessa rahat talletetaan pankkiin määräajaksi, eivätkä ne ole nostettavissa kesken talletusajan - ainakaan ilman ylimääräisiä kuluja. Talletusajat voivat vaihdella muutamasta kuukaudesta aina useampiin vuosiin. Mitä pidempi talletusaika on sitä korkeamman koron pankki maksaa. Tämä johtuu niinkin yksinkertaisesta asiasta, ettei kukaan olisi valmis tallettamaan rahojaan pidemmäksi aikaa ellei siitä olisi saatavilla parempaa korkoa.
Toisinaan pankit tarjoavat kampanjoina keskimääräistä parempia korkoja määräaikaistalletuksille. Paras Suomessa esillä oleva tarjous on tällä hetkellä virolaisella BIGBANK:llä, joka tarjoaa vuoden määräaikaistalletukselle 3%:n koron. BIGBANK kuuluu Viron talletussuojan piiriin, joka takaa saamiset 50.000 euroon asti. Kolmen kuukauden määräaikaistalletukselle BIGBANK tarjoaa 1,4%:n vuosikoron ja yhdenkin kuukauden talletukselle 1,2%:n. Perinteiset suomalaiset pankit tarjoavat tällä hetkellä noin 2%:n korkoa yhden vuoden määräaikaistalletukselle.
Kuten todettu, määräaikaistalletusten huono puoli on siinä, että ne ovat kehnosti nostettavissa mikäli kesken talletusajan tulee yllättäviä menoja. Hyvä vaihtoehto määräaikaistalletuksille onkin rahamarkkinarahasto, josta rahat on nostettavissa nopeastikin. Tarjolla olevista rahamarkkinarahastoista suosittelen Seligson rahamarkkinarahasto AAA:ta, jossa ei ole laisinkaan merkintä- eikä lunastuspalkkioita. Hallinnointipalkkio on 0,18%:ia vuodessa, joka on ainut kulu, joka sijoittajalle tulee maksettavaksi.
(Seligson rahamarkkinarahasto AAA:n sijoitukset 25.2.2010, lähde: Seligson)
Kun katsotaan mitä Seligsonin rahamarkkinarahasto on syönyt sisäänsä on helppo huomata, että se koostuu erilaisista määräaikaisista pankkitalletuksista ja sijoitustodistuksista. Käytännössä ostamalla tätä rahastoa voi hajauttaa rahansa useaan eri määräaikaistalletukseen ja sijoitustodistukseen.
Sijoitustodistukset ovat pankkien liikkeellelaskemia velkakirjoja ja ne ovat vakuudettomia. Seligsonin rahamarkkinarahasto voi esitteensä mukaisesti tehdä myös sijoituksia eri valtioiden velkasitoumuksiin. Tätä kirjoittaessa niitä ei rahastossa tosin ole.
Sijoitustodistukset ovat pankkien liikkeellelaskemia velkakirjoja ja ne ovat vakuudettomia. Seligsonin rahamarkkinarahasto voi esitteensä mukaisesti tehdä myös sijoituksia eri valtioiden velkasitoumuksiin. Tätä kirjoittaessa niitä ei rahastossa tosin ole.
Rahamarkkinarahastossa on siis hieman enemmän riskiä kuin suorassa määräaikaistalletuksessa. Toisaalta rahat on nostettavissa huomattavasti helpommin. Laskettu vuoden tuotto-odotus Seligsonin rahamarkkinarahasto AAA:lle on tällä hetkellä 0,54% ja siinä on huomioitu vuotuinen hallinnointipalkkio.
Finanssikriisin puhjettua moni turvallisena sijoituksena pidetty lyhyen koron rahasto menetti huomattavasti arvoaan. Tämä johtui siitä, että rahastot olivat ottaneet enemmän riskiä kuin niiden oli tarkoitus. Näin myös tuotto-odotukset olivat olleet tavallista paremmat. Kannattaa huomata, että Seligsonin rahamarkkinarahasto ei kuulunut näiden joukkoon, sillä se noudatti sijoituspolitiikkaansa. Jälleen yksi asia, mikä nostaa minun kunnioitusta Seligsonin tuotteita kohtaan.
Finanssikriisin puhjettua moni turvallisena sijoituksena pidetty lyhyen koron rahasto menetti huomattavasti arvoaan. Tämä johtui siitä, että rahastot olivat ottaneet enemmän riskiä kuin niiden oli tarkoitus. Näin myös tuotto-odotukset olivat olleet tavallista paremmat. Kannattaa huomata, että Seligsonin rahamarkkinarahasto ei kuulunut näiden joukkoon, sillä se noudatti sijoituspolitiikkaansa. Jälleen yksi asia, mikä nostaa minun kunnioitusta Seligsonin tuotteita kohtaan.
Lisää tuottoa!
Astukaamme astetta riskisempiin ja samalla tuottavampiin sijoituksiin. Eri maiden obligaatiot eli velkakirjat ovat riskisempiä kuin talletustakuun piiriin kuuluvat pankkitalletukset. Näissä riski luonnollisesti liittyy aina kyseisen maan takaisinmaksukykyyn. Islannin ja viimeisimpänä Kreikan tapaukset osoittavat, että näihin todellakin liittyy riskiä.
Kotimaiselle riskiä kaihtavalle sijoittajalle ovat Suomen valtion obligaatiot luonnollinen valinta. Niitä voi pitää riskitasoltaan pieninä. Valtion tuotto-obligaatiot ovat ainoita Suomen valtion liikkeelle laskemia sijoitustuotteita, jotka ovat kotitalouksien ulottuvilla.
Ajankohtaista tietoa valtion liikkeelle laskemista obligaatioista löytyy valtiokonttorin kotisivulta. Sivuilta selviää mm. että edellisen liikkellelasketun tuotto-obligaation kuponkikorko on 2,4%. Tätä kirjoittaessa ei Suomen valtiolla ole tarjolla merkittäväksi obligaatiota. Yleensä näitä tulee tarjolle 2-4 kertaa vuodessa.
Kun nyt puhutaan riskistä ja tässä tapauksessa mahdollisimman pienestä riskistä, niin tulee myös ottaa aika huomioon. Aikaan liittyy aina epävarmuutta. Mitä pidempi aika, sitä enemmän voi välissä tapahtua. Siten lyhytaikaiset velkainstrumentit (esim. rahamarkkinarahastot) omaavatkin vähemmän riskiä kuin pitkäaikaiset velkakirjat. Tämän takia myös joukkovelkakirjat tarjoavat parempaa korkoa.
Erityisesti pitkäaikaisiin velkakirjoihin liittyy korkoriskiä. Perusperiaate on, että korkotason noustessa näiden arvo laskee ja korkojen laskiessa nousee. Aiemmassa kirjoituksessani olen käsitellyt tätä toimintamekanismia ja sen taustoja tarkemmin, joten en nyt mene siihen syvällisemmin. Toinen velkakirjoihin liittyvä riski on luottoriski eli riski siitä ettei toinen osapuoli kykene maksamaan lainaa takaisin. Muita riskejä ovat inflaatioriski, ulkomaisissa velkakirjoissa mahdollinen valuuttakurssiriski, sekä myyntitappion riski mikäli omistuksesta haluaa luopua kesken laina-ajan.
Riskejä on siis jo huomattavasti enemmän kuin talletusten osalla. Riskiä kaihtavalle sijoittajalle velkakirjoista varteenotettavimmat vaihtoehdot ovat hyvässä kunnossa olevien valtioiden obligaatiot, sekä mahdollisesti kuntaobligaatiot.
Kuntaobligaatioista saa lisätietoa www.kuntaobligaatio.fi sivustolta. Näiden obligaatioiden liikkeellelaskijana toimii Kuntarahoitus Oyj. Kuntaobligaatioilla rahoitetaan kuntien rakennus- ja kehityshankkeita. Kuntaobligaation kotisivulle voi jättää oman sähköpostiosoitteen, jolloin saa automaattisesti tiedon, kun seuraava kuntaobligaatio tulee merkittäväksi. Tätä kirjoittaessa ei obligaatiota ole merkittävänä.
Samoin kuin määräaikaistalletusten kohdalla, myös obligaatioihin liittyy sama ongelma mikäli rahat tarvitseekin käyttöön ennen lainan eräpäivää. Jälkimarkkinat eivät aina toimi tällaisen sijoittajan eduksi, joten velkakirjan myynti kesken juoksuajan ei välttämättä ole järkevää. Suorien obligaatiosijoitusten sijaan sijoittaja voikin lähteä mukaan näppärästi ostamalla rahastoa.
Pitkän koron rahastoista suosittelen jälleen Seligsonin tuotetta, Seligson Euro-obligaatiota. Rahaston merkintä- ja lunastuspalkkiot ovat 0%, mikäli rahat pitää sijoitettuna yli kolmen kuukauden ajan. Vuotuinen hallinnointipalkkio on 0,28%.
Seligsonin Euro-obligaatio rahasto on syönyt sisäänsä eri euroopan valtioiden obligaatioita. Tällä rahastolla saa siten hyvän hajautuksen eri maiden obligaatioihin. Sijoitusten joukossa on Kreikan, Italian ja Espanjan obligaatioita. Näiden maiden taloudellinen tilanne ei ole aivan paras mahdollinen. Kaiken kaikkiaan näiden maiden osuus rahastosta on 21,56%. Riskiä siis on jonkun verran. Rahaston laskettu tuotto-odotus seuraavan vuoden ajaksi on 2,53%.
Valtio- ja kuntaobligaatioiden jälkeen riskiä kasvatettaessa ovat vuorossa yrityslainat. Korkean luottoluokituksen omaavien yritysten lainoissa saattavat riskit olla vielä maltillisen sijoittajan siedettävissä. Tästä siirryttäessä luottoluokituksissa huonompaan suuntaan kasvavat riskitkin jo huomattavasti. High yield lainat, joita annetaan huonon luottoluokituksen (tai luokittelemattoman) omaaville yrityksille, sisältää jo huomattavaa riskiä. Ne eivät enää missään tapauksessa kuulu riskiä kaihtavan sijoittajan salkkuun.
Lopuksi muutama sana kullasta
Kultaa on myös perinteisesti pidetty vähäriskisenä sijoituksena. Finanssikuplan puhjettua on kullan hinta noussut voimakkaasti. Monet pitävät kullan nykyistä hintaa kuplana. Tunnustan, että lukeudun heihin.
En pidä kultaa tällä hetkellä vähäriskisenä sijoituksena. Kullan volatiliteetti eli sen arvon vaihtelu on historiallisen korkealla. Nyt kultaan rahojaan sijoittava voi pettyä karvaasti myöhemmin, kun lunastaa matalariskisenä pitämänsä sijoituksen.
Kotimaiselle riskiä kaihtavalle sijoittajalle ovat Suomen valtion obligaatiot luonnollinen valinta. Niitä voi pitää riskitasoltaan pieninä. Valtion tuotto-obligaatiot ovat ainoita Suomen valtion liikkeelle laskemia sijoitustuotteita, jotka ovat kotitalouksien ulottuvilla.
Ajankohtaista tietoa valtion liikkeelle laskemista obligaatioista löytyy valtiokonttorin kotisivulta. Sivuilta selviää mm. että edellisen liikkellelasketun tuotto-obligaation kuponkikorko on 2,4%. Tätä kirjoittaessa ei Suomen valtiolla ole tarjolla merkittäväksi obligaatiota. Yleensä näitä tulee tarjolle 2-4 kertaa vuodessa.
Kun nyt puhutaan riskistä ja tässä tapauksessa mahdollisimman pienestä riskistä, niin tulee myös ottaa aika huomioon. Aikaan liittyy aina epävarmuutta. Mitä pidempi aika, sitä enemmän voi välissä tapahtua. Siten lyhytaikaiset velkainstrumentit (esim. rahamarkkinarahastot) omaavatkin vähemmän riskiä kuin pitkäaikaiset velkakirjat. Tämän takia myös joukkovelkakirjat tarjoavat parempaa korkoa.
Erityisesti pitkäaikaisiin velkakirjoihin liittyy korkoriskiä. Perusperiaate on, että korkotason noustessa näiden arvo laskee ja korkojen laskiessa nousee. Aiemmassa kirjoituksessani olen käsitellyt tätä toimintamekanismia ja sen taustoja tarkemmin, joten en nyt mene siihen syvällisemmin. Toinen velkakirjoihin liittyvä riski on luottoriski eli riski siitä ettei toinen osapuoli kykene maksamaan lainaa takaisin. Muita riskejä ovat inflaatioriski, ulkomaisissa velkakirjoissa mahdollinen valuuttakurssiriski, sekä myyntitappion riski mikäli omistuksesta haluaa luopua kesken laina-ajan.
Riskejä on siis jo huomattavasti enemmän kuin talletusten osalla. Riskiä kaihtavalle sijoittajalle velkakirjoista varteenotettavimmat vaihtoehdot ovat hyvässä kunnossa olevien valtioiden obligaatiot, sekä mahdollisesti kuntaobligaatiot.
Kuntaobligaatioista saa lisätietoa www.kuntaobligaatio.fi sivustolta. Näiden obligaatioiden liikkeellelaskijana toimii Kuntarahoitus Oyj. Kuntaobligaatioilla rahoitetaan kuntien rakennus- ja kehityshankkeita. Kuntaobligaation kotisivulle voi jättää oman sähköpostiosoitteen, jolloin saa automaattisesti tiedon, kun seuraava kuntaobligaatio tulee merkittäväksi. Tätä kirjoittaessa ei obligaatiota ole merkittävänä.
Samoin kuin määräaikaistalletusten kohdalla, myös obligaatioihin liittyy sama ongelma mikäli rahat tarvitseekin käyttöön ennen lainan eräpäivää. Jälkimarkkinat eivät aina toimi tällaisen sijoittajan eduksi, joten velkakirjan myynti kesken juoksuajan ei välttämättä ole järkevää. Suorien obligaatiosijoitusten sijaan sijoittaja voikin lähteä mukaan näppärästi ostamalla rahastoa.
Pitkän koron rahastoista suosittelen jälleen Seligsonin tuotetta, Seligson Euro-obligaatiota. Rahaston merkintä- ja lunastuspalkkiot ovat 0%, mikäli rahat pitää sijoitettuna yli kolmen kuukauden ajan. Vuotuinen hallinnointipalkkio on 0,28%.
(Seligson Euro-obligaatio rahaston sijoitukset 25.2.2010. lähde: Seligson)
Seligsonin Euro-obligaatio rahasto on syönyt sisäänsä eri euroopan valtioiden obligaatioita. Tällä rahastolla saa siten hyvän hajautuksen eri maiden obligaatioihin. Sijoitusten joukossa on Kreikan, Italian ja Espanjan obligaatioita. Näiden maiden taloudellinen tilanne ei ole aivan paras mahdollinen. Kaiken kaikkiaan näiden maiden osuus rahastosta on 21,56%. Riskiä siis on jonkun verran. Rahaston laskettu tuotto-odotus seuraavan vuoden ajaksi on 2,53%.
Valtio- ja kuntaobligaatioiden jälkeen riskiä kasvatettaessa ovat vuorossa yrityslainat. Korkean luottoluokituksen omaavien yritysten lainoissa saattavat riskit olla vielä maltillisen sijoittajan siedettävissä. Tästä siirryttäessä luottoluokituksissa huonompaan suuntaan kasvavat riskitkin jo huomattavasti. High yield lainat, joita annetaan huonon luottoluokituksen (tai luokittelemattoman) omaaville yrityksille, sisältää jo huomattavaa riskiä. Ne eivät enää missään tapauksessa kuulu riskiä kaihtavan sijoittajan salkkuun.
Lopuksi muutama sana kullasta
Kultaa on myös perinteisesti pidetty vähäriskisenä sijoituksena. Finanssikuplan puhjettua on kullan hinta noussut voimakkaasti. Monet pitävät kullan nykyistä hintaa kuplana. Tunnustan, että lukeudun heihin.
En pidä kultaa tällä hetkellä vähäriskisenä sijoituksena. Kullan volatiliteetti eli sen arvon vaihtelu on historiallisen korkealla. Nyt kultaan rahojaan sijoittava voi pettyä karvaasti myöhemmin, kun lunastaa matalariskisenä pitämänsä sijoituksen.
10 vastausta artikkeliin "Turvalliset sijoitukset"
Anonyymi kirjoittaa:
Kultaan tosissaan sijoittava ei aio koskaan realisoida sijoitustaan euroissa tai dollareissa, tai ehkä siinä vaiheessa jos valtiot joskus palaavat tolkulliseen rahapolitiikkaan esimerkiksi ottamalla yksinoikeuden rahanluontiin takaisin liikepankeilta. Kyse on siis enemmänkin vakuutuksesta.
Kullan (tai hopean) suosio sijoitusinstrumenttina ainakin itselläni perustuu siihen että ko. tavara fyysisesti omistettuna on käytettävissä myös ns. Mad Max skenaariossa. Silloin ne kuuluvat samaan sarjaan aseiden, ammusten, generaattorien ja muun survival tavaran kanssa.
Valtionlainoista uskaltaisin edes lyhyellä tähtäimellä omistaa vain Suomen, Sveitsin Norjan ja Saksan lappuja. Suomeakin pienelllä varauksella, koska täällä asuvana otan maariskiä jokatapauksessa asumisen kautta.
Pankeista turvallisimmat lienee säästöpankit ja Tapiola. Suuret liikepankit kiertäisin pitkien määräaikaistalletusten suhteen kauempaa. Viron BigBank on islantilaisiin verrattava pommi ja minkäänlaista talletussuojaa ei pitäisi edes olla olemassa rahojaan siihen laittaville. Tosin ei kyllä pitäisi olla muutenkaan, koska koko talletussuojaa ei ole olemassakaan siinä kohtaa kun sitä aletaan tarvita Suomessa tai muissa vakaammissa EU-maissa. Talletussuoja siis antaa tuulipuvuille, joka on kyllä itselläkin päällä nyt;-), väärän signaalin turvallisuudesta.
28.2.2010 klo 20.04.00
Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:
Itse en pidä näitä "tuomiopäivän" tavaroita (aseet, generaattorit jne) missään nimessä turvallisina tai hyvinä sijoituksina. Ne pudottavat huomattavasti arvoaan vuosittain. Niillä on suurempaa arvoa vain äärimmäisissä katastrofitilanteissa.
Maailma ei ole vielä kuitenkaan päättymässä.
28.2.2010 klo 21.25.00
Anonyymi kirjoittaa:
Kysymys onkin juuri siitä todennäköisyydestä. Hommassa on mielestäni järkeä jos uskoo edes kuten minäkin 0.3% mahdollisuuteen että nykyinen rahajärjestelmä romahtaa yksittäisenä vuotena (tarkoittaisi noin kerran 333 vuodessa). Siinä tapauksessa konservatiivisen arvion mukaan reaalinen ostovoima kasvaa jalometalleilla ja oikeasti hyödyllisillä tavaroilla ainakin kymmenkertaiseksi.
Bonuksena voi ajatella vielä sitä että omistukset näissä voivat myös ratkaista kysymyksen eloonjäämisestä. Talebista kirjoittaneena tiedät ettei äärimmäisen epätodennäköisen arvioiminen kuulu varsinaisesti ihmisen vahvimpiin puoliin.
Jos laittaa 5-10% osuuden kokonaisvarallisuudestaan näihin instrumentteihin, ei voi puhua ylilyönnistä ja jos kultaa osti joskus muulloin kuin vuoden 80 tietämillä, niin ei sjoitus nyt niin kauhean huonosti ole mennyt.
Jaamme muuten saman näkemyksen maailman lopusta, en itsekkään usko sen olevan lähellä. Nykyiselle talousjärjestelmälle sen sijaan en laske niin paljon pitkän aikavälin selviämismahdollisuuksia että jättäisin kokonaan varautumatta. Varsinkin kun perustason varautuminen ei maksa kuin muutamia tuhansia euroja.
28.2.2010 klo 22.15.00
Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:
Itse en nyt kuitenkaan alkaisi sijoittajalle - joka etsii säästöilleen turvaa - suosittelemaan ammuksien hankintaa tai aggrigaatin ostamista rautakaupasta. Ne eivät ole hyviä sijoituksia. Näihin sijoittava tulee pettymään vielä karvaammin kuin kultaan säästönsä laittanut.
28.2.2010 klo 22.29.00
Anonyymi kirjoittaa:
"Siinä tapauksessa konservatiivisen arvion mukaan reaalinen ostovoima kasvaa jalometalleilla ja oikeasti hyödyllisillä tavaroilla ainakin kymmenkertaiseksi."
Oikeasti hyödyllisillä tavaroilla, varmasti, mutta mikä takaa sen, että nykyisen rahajärjestelmän romahtaessa jalometallien ostovoimalle käy noin?
1.3.2010 klo 13.17.00
Anonyymi kirjoittaa:
Hopeaa ja kultaa on vähemmän kuin koskaan aiemmin ihmistä kohden. Hopean osalta suurinkin arvio on vain hiukan reilut 100 grammaa per lärvi. Aika harva rehellinen ihminen käyttää hopeaa tai kultaa maksuvälineenä tällä hetkellä, koska paperiset ja elektroniset maksuvälineet ovat nykyisin syrjäyttäneet ne.
Jos nämä maksuvälineet häviävät käytöstä on vaihtoehdot melko vähissä korvaajiksi. Silloin kun hopea ja kulta ovat olleet maksuvälineenä niiden ostovoima on ollut kymmeniä kertoja suurempi kuin mitä se nyt on. On siis suht helppoa kuvitella arvon ainakin kymmenkertaistuvan jos rahajärjestelmä sattuu romahtamaan.
1.3.2010 klo 19.34.00
Anonyymi kirjoittaa:
Hopea ja kulta ovat yhtälailla instituutioita, jotka on verrattavissa nykyiseen rahalaitokseen. Mad Maxin sattuessa en itse myisi mitään hyödyllistä tavaraani vaikka joku rullaisi kottikärryllisen kultaa kotiovelle. Siitä ei ole henkiinjäämiselle mitään suoranaista iloa. Ja toisaalta sijoituksena se on kaikkea muuta kuin vakaa vaihtoehto (kuten kirjoittaja totesikin). Siksi minä(kään) en näe montaakaan syytä sitoa rahoja kultaan.
1.3.2010 klo 23.45.00
Anonyymi kirjoittaa:
Mukava lueskella tätä blogia. Kun koroista on keskusteltu niin on pakko todeta että kyllä tuohon tilisijoittamiseenkin liittyy riski. On yhtälailla riski pitää rahoja matala korkoisella tilillä, sillä jos korko ei kuittaa inflaatiota, niin syntyy tappiota.Tämä on mielestäni tärkeä seikka pitää mielessä, vaikkakin 99% tavallisesta kansasta saattaa olla eri mieltä kanssani. Samaten mm tuo Big pankin tarjoama 3% ei kuulosta täysin riskittömältä vaikka onkin talletussuojan piirissä. Tulee elävästi mieleen sillinhajuinen Edge muutaman vuoden takaa. Vastapuoli riski virolaisella pikaluotto/talletuspankilla on merkittävästi isompi.
Jos haluaa lepuuttaa rahojaan koroissa, eikä osallistua osakemarkkinoille, eikä myöskään tarvitse varojaan aivan heti, kääntäisin katseen kehittyvien markkinoiden joukkolainoihin sijoittaviin rahastoihin. Ja nimenomaan sellaisiin rahastoihin jotka ovat noteerattu paikallisissa valuutoissa. Tällä hetkellä länsimaiden velkaantuminen/ikärakenne ovat täysin päälaellaan. Tämä tietää pitkää ja hidasta nousua korkopaperi puolella ( maltillisella riskillä ), kun taas kehittyvillä markkinoilla suurin osa kansasta on/on vasta siirtymässä työmarkkinoille. Velkaantumisasteet ovat myös merkittävän paljon matalampia ja tällä hetkellä heikoista valuutoista saa hieman lisäpotkua sijoitukselle. Itse siis allokoisin osaa tilivarojen "pidemmästä"päästä kyseisiin rahastoihin, vaikkakin joku ottaa hieman välistä.
3.3.2010 klo 23.50.00
Anonyymi kirjoittaa:
Tervehdys
Taas vierähti pitkä tämän todella mielenkiintoisen blogin äärellä. Pitkäaikainen säästäminen minulla pyörii jo mukavasti mutta nyt pitäisi sijoittaa yksi könttäsumma noin vuodeksi. Summa on 10 K€ jonka tarvitsen suurella todennäköisyydellä vuoden päästä käyttööni.
Koska sijoitusaika on lyhyt lienee parempi pysyä 100% koroissa vai onko mitään ideaa laittaa pientä osaa osakkeisiin esim indeksirahastoon potkua(ja tietysti riskiä) tuomaan.
Tilipankkini eli Nordea tarjoaisi 2,1 % vuoden korko extra sijoitukselle. Tästä sijoituksesta on mahdollista tiukan paikan tullen nostaa osa mikä luonnollisesti laskee hieman korkoa. Todennäköisyys että tulisin tarvitsemaan noita varoja aiemmin on todella pieni mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Seligsonin rahamarkkinarahasto AAA:n tuotto-odotus on pieni vain 0,76%. Seligsonin Euro-obligaation tuotto-odotus olisi 2,47% mutta tuossa lienee jo hieman riskiä mukana. Eikös näiden pitkät korkojen tuotto-odotus saata laskea KUN korkotaso nousee.
Onko suuntaa antavia neuvoja miten toimia tämän 10 k€ summan kanssa?
8.7.2010 klo 11.18.00
Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:
Hei,
koska rahoille on olemassa selvä käyttötarkoitus varsin lyhyen ajan kuluttua kallistuisin itse määräaikaistalletuksen puolelle. Oma kanttini ei noin lyhyellä aikajänteellä kestäisi kovinkaan kummoisen riskin ottamista. Sinun tilanteesi voi tietenkin olla eri.
Itse siis valitsisin määräaikaistalletuksen ja katsoisin mikä luotettavista pankeista tarjoaa parhaimman koron yhden vuoden talletukselle. Uskon, että löydät paremman korkotarjouksen kuin 2,1%. Lähelle 3%:ia pitäisi päästä.
8.7.2010 klo 11.26.00
Jätä kommentti