Uusien indeksisertifikaattien myötä innostuin tutustumaan myös toiseen sertifikaattityyppiin, max-sertifikaatteihin. Myös max-sertifikaatit on strukturoitu sijoitustuote, joten on tärkeää ymmärtää miten ne toimivat mikäli sellaiseen aikoo rahojaan sijoittaa. Tämä artikkeli on osaltaan olemassa siksi, että nämä sijoitustuotteet avautuisivat paremmin.

Saksan markkinoilla on noin 15000 noteerattua max-sertifikaattia. Meidän kotimaisesta pörssistä ei tällä hetkellä löydy kuin muutama, mutta mikäli merkit pitävät paikkansa tulee näiden määrä tulevaisuudessa kasvamaan. Erilaiset strukturoidut sijoitustuotteet ovat kasvaneet voimakkaasti. Se onko tämä asia hyvä vai huono - voi olla montaa mieltä, mutta ainakin ne mahdollistavat monipuolisia sijoitusstrategioita.

Max-sertifikaatti on siis strukturoitu sijoitustuote eli se perustuu osakkeeseen tai osakkeisiin indeksin tapauksessa, sekä niiden päälle rakennettuihin johdannaisiin. Käytännössä esimerkiksi Nokia max-sertifikaatti rakentuu Nokian osakkeen ja muutaman johdannaisen varaan. Mikään ei estä sijoittajaa myös rakentamasta tällaista tuotetta itse. Etu minkä max-sertifikaatti tuo on se, että tällöin sijoitusratkaisu on valmiiksi paketoitu yhteen sijoitukseen monen eri sijoitustuotteen sijaan. Itse ainakin arvostan sijoituksissa yksinkertaisuutta. Se myös helpottaa kokonaisuuden hahmottamista.

Max-sertifikaateissa on muutama oleellinen asia miten ne eroavat indeksisertifikaateista, ETF:stä tai osakkeista. Ensinnäkin max-sertifikaatin arvonnousu on rajoitettu ennalta määrättyyn maksimitasoon - tästä tulee myös sertifikaatin "max" etuliite nimessä. Tämän seurauksena max-sertifikaatit ovat edullisempia kuin vastaavat osakkeet. Niitä voi siis ostaa pörssistä edullisempaan hintaan kuin vastaavaa osaketta. Max-sertifikaatin maksimitaso määritellään liikkeellelaskun yhteydessä ja se pysyy samana koko voimassaoloajan, mikä on yleensä 3-18 kuukautta.

Sen lisäksi, että max-sertifikaattia saa ostettua edullisemmin kuin vastaavaa osaketta on sillä mielenkiintoinen ominaisuus arvonkehityksen suhteen. Max-sertifikaatti nimittäin antaa korkeamman tuoton, kuin vastaava osakesijoitus kurssien laskiessa, pysyessä samana tai noustessa vain maltillisesti. Max-sertifikaatti antaa siis aina positiivisen tuoton osakekurssin pysyessä samana. Tämä johtuu tietysti siitä, että allaolevien johdannaisten theta on katsottu sopivaksi. Max-sertifikaatit siis tarjoavat varsin mielenkiintoisen strategian tilanteeseen, kun markkinoilla on sivuttaisliikettä. Myös maltillisen laskun aikana voi max-sertifikaatti tuottaa positiivisesti. Voimakkaan laskun aikana tuotto on kuitenkin aina parempi kuin vastaavalla suoralla osakesijoituksella.

Max-sertifikaatissa on siis pienempi riski kuin vastaavassa osakkeessa. Mikäli markkinat kuitenkin nousevat voimakkaasti lyhyessä ajassa tuottavat ne heikommin.

Seuraavat tekijät vaikuttavat max-sertifikaatin hinnoitteluun:

• Osakkeen/indeksin nousut ja laskut (johdannaisen delta). Kohde-etuuden kurssin noustessa nousee myös max-sertifikaatin hinta.
• Volatiliteetti (johdannaisen vega). Kurssiheilahtelujen kasvaessa menettää max-sertifikaatti arvoaan. Vastaavasti arvo nousee volatiliteetin laskiessa.
• Osingonjako. Osinkojen noustessa nousee myös max-sertifikaatin hinta. Max-sertifikaatin liikkeellelaskun yhteydessä tosin otetaan jo huomioon odotettavissa olevat osingot.
• Korkotaso (johdannaisen rho). Korkojen noustessa hinta laskee, sekä vastaavasti korkojen laskiessa hinta nousee.
• Jäljellä oleva voimassaoloaika (johdannaisen theta). Mikäli jäljellä olevaa voimassaoloaikaa jostain syystä kasvatetaan laskee myös max-sertifikaatin hinta.

 

Max-sertifikaatit siis tarjoavat parempaa tuottoa pienemmällä riskillä kuin vastaavat suorat osakesijoitukset. Vastapainona tästä ennalta asetettu maksimitaso rajoittaa tuottoa, kun vastaavasti osakkeen kurssi voi nousta miten paljon tahansa. Toisaalta max-sertifikaatit mahdollistavat tuoton saamisen vaikka osakekurssi säilyy samana tai laskee maltillisesti. Yksi max-sertifikaattien huono puoli on myös se, että niiden voimassaoloaika on rajoitettu. Max-sertifikaatit toimivat myös "tappiopuskurina" eli tappiota tulee ainoastaan, mikäli kohde-etuutena olevan osakkeen kurssi laskee alle max-sertifikaatin hinnan.

Päättymispäivän jälkeen rahat toimitetaan automaattisesti tilille. Jos osakekurssi on ollut korkeampi kuin maksimikurssi maksetaan sijoittajalle maksimikurssia vastaava summa. Mikäli osakekurssi on ollut alhaisempi kuin maksimitaso sijoittajalle maksetaan osakekurssia vastaava summa.

Huh huh! Edellinen kuukausi on ollut kohdallani totisesti mielenkiintoista aikaa - positiivisessa mielessä. Mitä sijoituksiin tulee, niin koko alkuvuoden kestänyt sivuttaisliike markkinoilla päättyi varsin mukavaan rykäisyyn ylöspäin. Tilanne nyt näyttääkin olevan se, että jokainen isompi notkahdus on muodostunut otolliseksi ostotilaisuudeksi.

Pelkästään pörssikursseja katsoen tilanne näyttää hämmentävältä. Kurssit ovat nousseet erittäin voimakkaasti pohjilta, mutta samaan aikaan reaalitaloudessa riittää yhä ongelmia. Valon pilkahduksia toki näkyy yhä etenevässä määrin, mutta toisaalta luurankojakin putkahtelee kaapeista tasaisesti pitäen markkinat varpaillaan. Onkin ihan aiheellista kyseenalaistaa ovatko kurssit kestävällä tasolla vai tullaanko lähitulevaisuudessa näkemään vielä reilumpi korjaus alaspäin.

Itse edustan tähän kysymykseen optimistista näkökantaa - uskon nykytason edelleen olevan otollinen pitkäjänteiselle sijoittajalle. Toisaalta olen tätä toitottanut jo yli vuoden. Olenko tullut vauhtisokeaksi? Mielestäni viime aikojen indeksien +60% kokoisia nousuja lyhyellä aikajänteellä on enää turha odottaa. Nämä rajut nousut johtuivat suureksi osaksi talouden riskikorjauksista, kun pahin mahdollinen hintoihin sisään leivottu skenario ei toteutunutkaan.

Tulevaisuudessa on uskoakseni odotettavissa huomattavasti maltillisempaa kehitystä, mutta edelleen positiivista sellaista. Mainitsemani luurankojen putkahtelut kaapeista (esim. tapaus Kreikka) aiheuttavat sen, että markkinat pysyvät yhä liipasinherkässä tilassa estäen kursseja karkaamasta liikaa. Ilmassa leijuu yhä epävarmuuden pelko, mikä pidättelee savuverhoa tulevaisuuden luottamuksen edessä. Tulee muistaa, että iso raha ei ole vielä hakeutunut markkinoille kuin osittain. Piensijoittajat ovat puolestaan yhä suurimmaksi osaksi shokissa, enkä usko sopuleiden hakeutuvan osakkeiden pariin vielä pitkään aikaan. Vasta kun uutisissa on toitotettu osakemarkkinoiden huikeita tuottoja usealta viime vuoden ajalta nämä kurssikliimaksin maksajat aktivoituvat vedättämään kurssit lopulliseen tappiin. Tämän jälkeen yhä uusia ostajia on vaikeaa löytää ja perinteisesti kurssit lässähtävät. Itse näen, että tähän on vielä aikaa useita vuosia. Ensin on rakennettava kuluttajien luottamus, mikä viime aikaisten tapahtumien johdosta tulee ottamaan aikansa.

Tämä on itseni toistamista, mutta sanon sen yhä uudelleen: edelleen on erittäin hyvä aika aloittaa osakesäästäminen, mikäli on liikkeellä pitkäjänteisesti. Mielestäni pitkäjänteinen sijoittaminen kannattaa aloittaa myös kurssien ollessa huipuissaan tasaisin ostoin, mutta nykyinen tilanne tarjoaa nähdäkseni vielä keskimääräistä paremman tuoton pitkäaikaiselle sijoittajalle. Pelkoa on yhä ilmassa. Warren Buffettia myötäillen: Ole ahne silloin, kun muut ovat pelokkaita.

Oma salkkuni turposi edellisen kuukauden aikana vähintäänkin tyydyttävästi. Salkun arvo on nyt 2889,07€ korkeampi kuin kuukausi sitten. Pääoman arvo on nyt yhteensä 39386,07€. Nousua edelliseen kuukauteen tässä on 7,92%.

Pystyin ylittämään tälle vuodelle asettamani 500 euron kuukausittaisen pääoman lisäyksen tavoitteen tässä kuussa reilusti. Tämä johtui siitä, että kuukauden palkanmaksun yhteydessä tuli myös maksuun puolivuosittain maksettava tulospalkkio, joka oli kooltaan vielä keskimääräistä parempi. Tämän ansiosta kuukauden ainut ostos oli suuruudeltaan muutaman aiemman kuukauden hankintaa suurempi. Loput tulospalkkiosta laitoin säästöön tulevaa kakkosauton hankintaa varten, sekä häämatkaa varten, jonne lähdemme ensi viikon loppupuolella.

Koska viime kuukausina olin ostellut lähinnä kehittyvien maiden ETF:iä lisää tukevoitin tällä kertaa kehittyneiden markkinoiden osuutta. Kuukauden ainut hankinta oli 19 kappaletta iShares Russell 3000 Index Fund ETF:ää (IWV) 68,50$:n hintaan eli hieman vajaalla tuhannella eurolla.

Edelliseen kuukauteen verrattuna salkun portfolion allokaatiot ovat muuttuneet jonkin verran. IWV:n lisäoston myötä sen osuus salkussa kasvoi noin kahdella prosenttiyksiköllä. Vastaavasti Brasilian (EWZ) ja Kiinan (FXI) osuudet laskivat salkussa kukin noin yhdellä prosenttiyksiköllä, mikä johtui kyseisten maiden heikommasta kehityksestä muiden maiden sijoituksiin nähden tällä tarkasteluperiodilla.

Kehittyneiden markkinoiden osuus salkussa on tällä hetkellä 30,8% ja kehittyvien 69,2%. Olen nyt ajatellut hitaasti lähteä painottamaan kehittyneitä markkinoita yhä enemmän kuukausittaisilla ostoilla. Tulen kuitenkin pitämään kehittyvät markkinat edelleen ylipainossa.

Sen lisäksi, että sijoitusten tuotot olivat edellisen kuukauden ajalta positiivinen yllätys - on elämässä tapahtunut muitakin mielenkiintoisia asioita. Saiturin kanssa olemme hieroneet aivonystyröitämme kirjaprojektin kanssa ja tällä viikolla asia konkretisoitui ensimmäisen kerran, kun halusimme mittauttaa lukijoilla tämän yhteistyöprojektin kysynnän. Äänestys on nyt päättynyt ja saimme varsin hyvän otannan, jonka perusteella voimme tehdä jatkon suhteen päätöksen.

Saimme myös kertakaikkisen loistavia kommentteja kyselyn mukana ja tulemme käymään ne tarkasti lävitse. Analysoitavaa materiaalia kertyi kuitenkin sen verran paljon, että äänestyksen jälkeistä purkukirjoitusta joudutte odottamaan jonkin aikaa. Äänen antaneista jopa 77% jätti äänestyksen yhteydessä kommentteja tai palautetta. Uskoisin tämän prosentin olevan keskimääräisiin kyselyihin verrattuna äärimmäisen kova. Haluankin vielä kerran kiittää kaikkia äänestäneitä ja palautetta antaneita! Mitä äänestyksen palkintoon tulee, niin olemme voittajaan yhteydessä ensi viikon aikana ja tämän suhteen on myös tiedossa vielä pieni lisäyllätys, josta kerromme myöhemmin lisää.

Toinen ehdottomasti maininnan arvoinen tapahtuma omassa elämässäni viime kuukauden ajalta on ukkoutumiseni. Olen nyt virallisesti ukkomies. Meidät vihittiin maistraatissa pitkäaikaisen naisystäväni kanssa avioliittoon perjantaina 19. päivä. Edelliset kaksi päivää onkin ollut yhtä hullun myllyä hyvässä mielessä. Olemme juhlineet tapausta pienen piirin kanssa oman makumme mukaisesti. Tähän on kuulunut muunmuassa kulttuuria ja loistavaa ruokaa erittäin pitkän kaavan mukaan vielä paremmassa seurassa. Häämatkalle lähdemme ensi viikon loppupuolella, jonka johdosta myös blogi hiljenee - mutta vain hetkeksi.

Näihin tunnelmiin on hieno päättää tämänkertainen kuukausikatsaus. Kuukauden kuluttua sitä varmaan jälleen seistään enemmän jalat maassa ;)

Yhteenveto
Salkun arvo maaliskuu 2010: 39 386,07€
Muutos edelliseen katsaukseen: 2 889,49€
Vuoden 2010 tavoite ylitetty 16 710€:lla.
Vuoden 2011 tavoite ylitetty 7 269€:lla.

Olen jo jonkin aikaa puntaroinut alkaisinko työstämään ajatuksiani säästämisestä ja kansantajuisesta sijoittamisesta kirjaksi. Tunnen, että minulla olisi uutta annettavaa tällä rintamalla. Kirjan kirjoittaminen on todella suuritöinen ponnistus, eikä siihen siten kannata ryhtyä suin päin.

Minulla on kuitenkin onnea. Saiturilla jyskyttää takaraivossa samanlainen ajatus. Ajatuksemme liikkuvat lisäksi samalla aaltopituudella, joten olemme viime aikoina miettineet, että mitä jos toteuttaisimme tällaisen kirjan yhteistyössä.

Niinpä minulla on teille blogin lukijoille kysymys. Se on hyvin yksinkertainen, eikä vie aikaasi kuin muutaman sekunnin. Kysymys yksinkertaisuudessaan kuuluu: ostaisitko yhteistyössä kirjoittamamme kirjan?

Miksi kysymme tätä? Kuten totesin on kirjan kirjoittamisessa suuri työ. Vaikka sen kirjoittaisikin yhteistyössä. Lisäksi esikoiskirjailijoiden myyntimäärät ovat yleensä hyvin vaatimattomia. Yli tuhannen kappaleen myyntimäärää esikoisteokselle voi pitää menestyksenä. Kirjoittajille kirjasta jää välikäsien jälkeen noin 5-6 euroa kappaleelta. Tästä nopeasti voi huomata, että kirjoittamisella ei ainakaan pääse rikastumaan. Se ei ensisijaisesti ole tarkoituskaan, mutta edes jonkinlaisen korvauksen monen monista kirjoittamiseen uppoavista tunneista olisi kiva saada.

Siksi kysymmekin oletko valmis ostamaan kirjan - maksamaan siitä riihikuivaa rahaa. Äänestyksen tulos ohjaa pitkälti lähteekö tämä projekti liikkeelle. Anna siis vilpitön mielipiteesi äänestämällä joko kyllä tai ei.

Sinulla on myös mahdollisuus vaikuttaa kirjan sisältöön! Tämä kenttä on puhtaasti vapaaehtoinen täytettäväksi. Haluaisimme kuulla mielipiteesi tästä ajatuksesta, sekä toiveita kirjan sisällöstä. Tämän kohdan täyttäjille tarjoamme myös pientä porkkanaa. Kun jätät mielipiteiden lisäksi sähköpostiosoitteesi olet mukana arvonnassa, jossa voit voittaa vapaavalintaisesti yhden seuraavista kirjoista:

• Marko Erola: Paras sijoitus
• Timothy Ferriss: Neljän tunnin työviikko
• Ramit Sethi: I will teach you to be rich

Sähköpostiosoitteita ei säilötä kuin palkinnon arvontaan asti. Sen jälkeen tiedot hävitetään. Äänestäminen tapahtuu täysin anonyymisti eivätkä jätetyt mielipiteet näy muille.

Ole hyvä ja anna äänesi tästä:

Mikäli ylläoleva äänestys ei näy, niin pääset antamaan äänesi ja osallistumaan arvontaan myös tästä linkistä.

Päivitys 20.3.2010

SurveyMonkeyn ilmaisversion kapasiteetti tuli täyteen, joten äänestys on nyt päättynyt. Saimme hyvän otannan tällä äänestysmäärällä. Olemme yhteydessä äänestyksen voittajaan lähipäivinä.

Haluan vielä erikseen kiittää kaikkia kommentin jättäneitä! Saimme suuren määrän palautetta ja käymme ne kaikki huolellisesti lävitse. Palaamme asian tiimoilta, kun olemme saaneet palautteet purettua, sekä tehtyä päätöksen projektin suhteen.

(Man walking on the beautiful sand beach by photographer Jef Maion)

Kun ihmisiltä kysyy paljonko rahaa tarvitsee taloudelliseen riippumattomuuteen saa vastauksena yleensä varsin suuria summia. Ei ihme, että tällaisten odotusten nojalla moni pitkääkin sitä tavoittamattomana. Mielestäni suurin osa tätä mieltä olevista on täysin väärässä. Taloudelliseen riippumattomuuteen tarvittava rahasumma on monesti pienempi kuin uskommekaan. Yhtä ainoaa absoluuttista summaa ei kuitenkaan ole olemassa.

Suurin yksittäinen tekijä, joka vaikuttaa siihen, mikä on riittävä summa viettääksemme taloudellisesti riippumatonta elämää on elämisen taso. Tarkemmin sanoen sen kalleus. Mitä pienempään tyydymme, sitä pienempi on myös tarvittava rahasumma. Toisaalta tämäkään ei ole täysi totuus, sillä elämisen kalleuteen vaikuttaa myös suurelta osin sen paikan kalleus, jossa haluamme elää. Helsinki on kalliimpi paikka elää kuin Itä-Suomi. Vastaavasti samalla summalla, kuin mitä menee elämiseen Suomessa elää Thaimaassa herroiksi.

Voimme siis vaikuttaa siihen kuinka kalliisti elämme ja kuinka kalliissa paikassa elämme. Tällä on suuri merkitys taloudellisen riippumattomuuden kantilta. Se summa, mikä jossakin riittää taloudellisesti riippumattomaan elämään on täysin riittämätön jossakin muualla.

Helpoin tapa lähteä haarukoimaan riittävää rahasummaa on suhteuttaa ensin oma eläminen Suomessa. Tämä siksi, että monelle Suomi kotimaana on varmasti kaikkein tutuin. Tiedämme mitä asiat täällä maksavat.

Jotta voisi olla taloudellisesti riippumaton tulee olla myös velaton. Oikeasti tämä asia ei ole aivan näin mustavalkoinen, sillä esimerkiksi velkaa on voitu ottaa tuottaviin hankintoihin, joista saa kassavirtaa. Tällöin riippuen velan määrästä on kuitenkin huomattavasti haavoittuvampi talouden kantilta. Tämä on kuitenkin ehto, jonka olen itselleni asettanut. Ainut velkani on asuntolaina, kuten monella muullakin suomalaisella.

Karo Hämäläinen päätyi kirjoittamassaan artikkelissa tulokseen, jossa miljoonan euron pääomatuloilla pääsisi 25.000 euron vuosituloihin. Siis hieman yli kahden tuhannen euron kuukausituloon. Haastan tämän näkemyksen. Mielestäni huomattavasti pienempi summa riittää.

Alkuperäinen tavoitteeni taloudelliseen riippumattomuuteen on ollut 500.000 euron sijoitusvarallisuus. Pidän tätä edelleen tavoitteena. Kohdallani taloudellinen riippumattomuus on kuitenkin saavutettavissa tätä pienemmillä säästöillä. Reilusti alle puolet tästä summasta riittää. Kerron seuraavaksi tarkemmin miten olen tähän päätynyt.

Asuntolainan takaisinmaksu on mitoitettu siten, että talo tulee maksettua ennen kuin tavoitteeni 500.000 euron sijoitusvarallisuudesta toteutuu. Olettaen, että pysyn tavoitteessa ja että sijoitukset tuottavat pitkällä aikavälillä odotetulla tavalla. Tätähän emme voi varmaksi tietää.

Olettakaamme, että talo olisi jo nyt velaton. Mikä olisi riittävä summa taloudellisesti riippumattomaan elämään?

Ensinnäkin poikkkeuksellisesti omalla kohdalla saan talosta vuokratuloja, kuten olen aiemmassa kirjoituksessa kertonut. Vuokratulot ovat huomattavasti asumisesta koituvia kustannuksia (vesi, sähkö, vakuutukset, kiinteistövero jne) suuremmat. Haluan jättää kuitenkin laskelmiin hieman liikkumavaraa, joten lienee sopivaa todeta asumisen suhteen, että velattomassa asunnossa se olisi täysin ilmaista, mikäli jatkaisimme nykyisellä tavalla.

Pelkkä asuminen ei kuitenkaan riitä vaan myös muuhun elämiseen tarvitaan rahaa. Kohdallani tuhat euroa kuukaudessa riittää muihin menoihin vallan mainiosti - tälläkin hetkellä summa on pienempi.

Näin kohdallani päädytään siten tulokseen, jossa taloudellisesti riippumattomaan elämiseen tarvitsisin 12.000 euron vuositulot nettona. Tämä vastaisi noin 14.800 euron osinkotuloa verojen jälkeen. Mikäli osingot olisivat 4% sijoitusomaisuudesta tarvittaisiin tähän summaan 370.000 euron varallisuus.

Tämä on kuitenkin tarpeettoman suuri summa. Miksi? Ensinnäkin riippuen hieman eri lähteistä osakkeiden pitkänajan tuotto-oletuksena voi pitää noin 7-10 prosenttia vuosittain. 370.000 euron sijoitusomaisuudella tämä tarkoittaisi sitä, että seuraavana vuonna osinkoina tulisi vielä suurempi summa. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen.

Toiseksi tämä lähestymistapa jättää jäljelle tarpeettomasti pääomaa. Kun maallinen tallustaminen tällä pallolla aikanaan päättyy emme saa mukaamme mitään. Mielestäni on oikeutettua käyttää kerätty pääoma kokonaan. Tämä tietysti olettaen ettei halua jälkikasvulle jättää omaisuutta perinnöksi. Siten laskuja ei tarvitse tehdä pelkkien tuottojen perusteella vaan pääoman kuluttaminen on myös hyväksyttyä.

Lasketaan tarvittava pääoma uudestaan. Yksinkertaisuuden vuoksi oletetaan, että sijoitukset tuottavat 4% osinkoina ja 4% arvonnousuna. Yhteensä siis 8%.

Noin 12.000 euron nettotuloon riittäisi tässä tapauksessa jo 180.000 euroa. Tästä summasta 4%:n osinkotulo tekisi verojen jälkeen hieman vajaat 6 tuhatta euroa. Arvonnoususta kuittaantuisi verojen jälkeen myös hieman vajaat 6 tuhatta euroa, kun käytämme laskuissa 40%:n hankintameno-olettamaa. Tämä hankintameno-olettama on mahdollista tehdä, kun omaisuus on omistettu vähintään 10 vuotta.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa on se, että 8%:n vuosituotolla pääoma pysyisi vuodesta toiseen samana 180.000 eurossa. Käytettäväksi jäisi 12.000 euroa verojen jälkeen vuosittain eli tuhat euroa kuukaudessa. Ja tämä kaikki olisi rahaa, joka olisi käytettävissä kaikkien asumiskustannusten jälkeen.

Summaa saisi vielä viilattua alaspäin tästäkin. 180.000 eurolla pääoma säilyy samana, eikä sitä tule syötyä. Riippuen siitä, kuinka paljon tästä summasta söisi lisäksi vuosittain voisi pääoman määrää yhä tiputtaa.

Jään laskuissani kuitenkin tähän. Tämä siksi, että vuosittain nostettavaa summaa voisi korottaa inflaation mukaisesti. Näin pääoman arvo sinänsä laskee vaikka se euromääräisesti pysyisikin samana - pääomaa tulee syötyä inflaation verran joka vuosi. Näin pääoman tulisi riittää kohdallani aina kuolinvuoteelle saakka.

Ne, jotka pelkäävät korkeaa inflaatiota kannattaa huomioida, että yleensä osakkeet ovat tuottaneet korkean inflaation aikana keskimääräistä paremmin. Ne ovat itse asiassa varsin hyvä suoja sitä vastaan.

Päädyn laskelmissa siis kohdallani noin 200 tuhannen euron omaisuuteen. Tämä on itselleni riittävä määrä viettääkseni taloudellisesti riippumatonta elämää Suomessa, joka vastaisi nykyistä tulotasoani. Mikäli katseen suuntaa vielä edullisempiin paikkoihin maailmalla tarvittava summa olisi tätäkin pienempi.

Summa ei loppujen lopuksi ole suuri. Ollakseen taloudellisesti riippumaton ei tarvitse olla miljonääri. Riippuen haluamastaan elintasosta ja elinpaikasta voi summaan vaikuttaa huomattavasti. Taloudellinen riippumattomuus on yllättävän lähellä!


Oletko laskenut, mikä Sinulle olisi pienin summa, joka riittäisi taloudellisesti riippumattomaan elämään? Kerro siitä kommenteissa!

Indeksisijoittamisen puolestapuhujana olen iloinen, että Helsingin pörssi sai tänään aikamoisen läjän uusia indeksituotteita listalle. Nordea laski nimittäin liikkeelle 39 uutta indeksisertifikaattia - mikäli satuin laskemaan oikein. Tarjolla on mm. OMXH25, S&P500, Nasdaq 100 ja DAX indeksisertifikaatteja. Sertifikaatteja on tarjolla myös bear versiona, sekä kaksinkertaisella vivutuksella.

Se mikä tässä on positiivista on se, että saamme kotimaiseen pörssiimme ylipäänsä indeksituotteita lisää tarjolle. Tarjonta on aiemmin ollut varsin suppea. Näiden arvopapereiden hankintakustannukset muodostuvat myös pienemmiksi, kuin ulkomaisista pörsseistä ostettujen. Esimerkiksi Nordnetin mini -salkulla kustannukset ovat 4€ tai 0,15% kauppahinnasta.

Hienoa! Toivotan uudet indeksituotteet lämpimästi tervetulleeksi Helsingin pörssiin ja toivon, että niille löytyy myös kysyntää. Indeksisijoittaminen ei Suomessa saavuta suurta yleisöä niin kauan, kun tarjolla ei ole tarkoitukseen sopivia tuotteita. Minään yleisömenestyksenä ensimmäistä kauppapäivää ei kuitenkaan voi pitää, kuten alla olevasta kuvasta voi todeta. Uusilla tuotteilla ei tehty ensimmäisenä päivänä yhtäkään kauppaa.

(Nordean indeksisertifikaatit Helsingin pörssissä 10.3.2010)

Mielestäni uudet sertifikaatit ovat tervetullut lisä Helsingin pörssiin, mutta vielä mielummin olisin nähnyt uusia ETF:iä. Sinänsä on ymmärrettävää, että Nordea tuo markkinoille juuri sertifikaatteja, eikä ETF:iä, sillä sertifikaattien rakentaminen on huomattavasti edullisempaa. Seligsonin OMXH25 on edelleen ainut ETF kotimaisessa pörssissämme.

Mitä sertifikaatit oikein ovat? Sertifikaatit ovat strukturoitu sijoitustuote. Ne on siis rakennettu käyttäen johdannaisia. Tämän johdosta sertifikaatin pitäjä ei saa (bull sertifikaatti) tai joudu maksamaan (bear sertifikaatti) osinkoja. Niihin liittyy myös vastapuoliriski. Mikäli liikkeellelaskija tekee konkurssin, muuttuvat sertifikaatit arvottomiksi. Indeksisertifikaatit puolestaan seuraavat jotakin kohdeindeksiä nimensä mukaisesti. Sertifikaatti voi olla joko open-end tai closed-end tyyppinen. Closed-end sertifikaateissa on sertifikaatille määritetty erääntymispäivä, kun open-end sertifikaateissa erääntymispäivä on määrittelemätön. Nordean uudet indeksisertifikaatit näyttävät olevan closed-end tyyppiä ja erääntymispäivä 10.2.2015. Olen myös raapaissut sertifikaatteja pintapuoleisesti Johdatus ETF:iin sarjan toisessa osassa, jossa käsittelin ETC, ETN ja OEC tuotteita.

Sertifikaatit siis ovat hieman samanlaisia kuin ETF:ät, mutta eroavat niistä muutamalla oleellisella asialla. Molemmat noteerataan pörssissä ja niillä voi käydä kauppaa pörssin aukioloaikana. Tässä oleellisimmat asiat, jotka erottavat sertifikaatit ETF:stä:

• ETF:stä saa yleensä osinkoja, sertifikaatista ei.
• ETF:ssä ei ole vastapuoliriskiä, sertifikaatissa on.
• ETF rakentuu osakkeista, sertifikaatit osakkeiden päälle tehdyistä johdannaisista.

Sekä ETF:ät, että sertifikaatit ovat kuluiltaan pieniä. Katsotaan seuraavaksi minkälaisia uudet Nordean indeksisertifikaatit ovat tämän osalta:

(Nordean uusien indeksisertifikaattien hallinnointipalkkiot)

Vivuttamattomien indeksisertifikaattien hallinnointipalkkiot ovat 0,15% ja 0,3%. Kaksinkertaisesti vivutetun indeksisertifikaatin hallinnointipalkkio onkin sitten huomattavasti korkeampi: 0,6% tai 0,8%. Vivutettujen tuotteiden osalta tulee ymmärtää kuinka vipu toimii. Vivutetulle tuotteelle indeksin sahaaminen tekee varsin pahaa jälkeä. Tämän toimintamekanismin olen käynyt läpi aiemmassa kirjoituksessani.

Seligsonin OMXH25 ETF:lle ei Nordean indeksisertifikaatista ole kilpailijaksi. OMXH25 ETF:n TER luku on 0,17%. TER pitää sisällään hallinointipalkkion lisäksi myös muut kulut, jotka vuoden aikana veloitetaan rahaston arvosta. Nordean tuotteilla tämä on piilotettu. Kun TER lukuun lisätään kaupankäyntikulut saadaan aikaiseksi TKA luku, joka Seligsonin OMXH25 ETF:llä on 0,22%. Nordean tuotteiden kokonaiskustannukset eivät ole siis tiedossa. Tämän lisäksi OMXH25 ETF jakaa vuosittain osingon, kun samaa indeksiä seuraava indeksisertifikaatti taas ei. Näistä syistä johtuen ei ole mitään mieltä ostaa vastaavaa indeksisertifikaattia.

Sen sijaan monille muille alueille uudet indeksisertifikaatit ovat varteenotettava vaihtoehto. Sijoittajan tulee olla kuitenkin tietoinen siitä miten nämä varsin uudet tuotteet toimivat. Riippuen omasta tilanteesta niillä voi myös suojata omaa salkkua kustannustehokkaasti tai ottaa markkinanäkemystä nousun tai laskun puolesta.

Tarkempia lisätietoja uusista Nordean indeksisertifikaateista saa Nordean warranttisivulta.

Päivitys 11.3.2010
Nordea on saanut viimein sivuilleen esille yksinkertaiset esitteet uusista indeksisertifikaateista:

• Bull indeksisertifikaatit
• Bull X2 indeksisertifikaatit
• Bear indeksisertifikaatit
• Bear X2 indeksisertifikaatit

Yleisesite indeksisertifikaateista (pdf).

(Flickr: Esthr)

Erilaiset markkina-anomaliat ovat mielenkiintoisia. Ne ovat kuin kivi kengässä tehokkaiden markkinoiden hypoteesissä. Nämä erilaiset poikkeamat mahdollistavat keskimääräistä parempien tuottojen tekemisen - jopa pienemmällä riskillä. On siis hyvä olla tietoinen mitä erilaisia anomalioita markkinat sitkeästi tarjoavat. Olen aiemmissa kirjoituksissa käsitellyt mm. seuraavia markkina-anomalioita: tammikuuilmiö, toukokuuilmiö ja viikonpäiväilmiö.

Tehokkaiden markkinoiden hypoteesin mukaan anomalioihin liittyy kuitenkin yksi huomattava piirre. Hypoteesin mukaan anomaliat ovat hyödynnettävissä ainoastaan niin kauan, kun ne eivät ole suuren yleisön tiedossa. Markkinapoikkeaman tullessa yleiseen tietoisuuteen alkavat myös muut hyödyntämään sitä, jolloin poikkeaman tulisi kadota markkinoilta itsestään. Yleensä juuri näin käykin. Tämän vuoksi tahot, jotka ovat onnistuneet löytämään uuden anomalian eivät pidä niistä suurta ääntä. Näin he voivat hyödyntää anomaliaa mahdollisimman pitkään.

Kaikkia kirjoittamiani anomalioita yhdistää se, että ne ovat hyvin tunnettuja ja tutkittuja. Siitä huolimatta ne ovat yhä voimissaan. Se on asia joka yhä hämmästyttää tutkijoita. Tarjottuja selityksiä on useita. Markkinoita pidetään kyllä tehokkaina edelleen, mutta tällaiset säröt ovat mahdollisia, sillä me sijoittajat emme loppujen lopuksi ole täysin rationaalisia. Me emme ole tunteettomia robotteja. Olemme ihmisiä. Ihmiset toimivat vaistojensa varassa. Ja ennen kaikkea: ihmiset tekevät virheitä.

Yhden hinnan laki

Yksi tehokkaiden markkinoiden kulmakivistä on niin kutsuttu yhden hinnan laki (law of one price). Tämän lain mukaan identtisellä hyödykkeellä on tehokkailla markkinoilla vain yksi hinta.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kullan hinta on sama niin USA:ssa kuin Suomessa. Tai vaikkapa Sveitsissä ja Saksassa. Mikäli hinta eroaisi kannattaisi henkilön mennä hakemaan kulta halvemmasta maasta siihen maahan missä sitä pidetään kalliimpana. Näin edullisemman maan kultamäärä vähenisi ja kalliimman suurentuisi, mikä lopulta johtaisi tilanteeseen, jossa molemmissa maissa kullan hinta olisi jälleen sama.

Fyysisen kullan siirtäminen paikasta toiseen on tietenkin varsin epäkäytännöllistä  ja nykypäivänä sama asia hoituukin paljon helpommin tietokoneen avulla tekemällä kullasta pörssiin toimeksianto. Näin saman asian saa tehtyä muutamassa sekunnissa. Muutamalla napin painalluksella siirtyy kullan omistusoikeus paikasta toiseen.

Mitäpä sitten, kun markkinoilla hinnat eroavat toisistaan? Se on kuin löytäisi kultakaivoksen! Tilanne nimittäin aukaisee niin sanotun arbitraasitilanteen. Arbitraasi tarkoittaa tilannetta, jossa voi tehdä tuottoa ilman riskiä. Mikäpä on sen mieluisempaa. Tällaisessa tilanteessa sijoittaja ostaa samaa hyödykettä edullisemmalta markkinapaikalta ja myy sitä kalliimmalle samaan aikaan. Tällaisen hinnoittelupoikkeaman korjaamiseen ei siis tarvita kuin yksi treidaaja, joka huomaa tilanteen ja voi siten korjata poikkeaman yksin. Niinpä ei ole ihme, että tällaiset tilanteet ovat yleensä hyvin lyhytaikaisia.

Entäpä jos arbitraasitilanne jatkuu pitkään? Onko sellainen edes mahdollista? Kyllä on ja tämän kaltaiset tilanteet ovat aiheuttaneet jopa konkursseja "riskitöntä" positiota pitävälle taholle. Tutustukaamme siis seuraavaksi siamilaisiin kaksosiin!

Siamilaiset kaksoset

Siamilaisiksi kaksosiksi kutsutaan sellaisia osakkeita, jotka ovat keskenään identtisiä. Owen A. Lamont ja Richard H. Thaler määrittelevät artikkelissaan The Law of One Price in Financial Markets, joka julkaistiin Journal of Economic Perspectives lehdessä syksyllä 2003 siamilaiset kaksoset seuraavasti:

Siamese Twins, as discussed in Rosenthal and Young (1990) and Froot and Dabora (1999),  are firms that for historical reasons have two types of shares with fixed claims on the cash flows and assets of the firm.

Klassisin esimerkki tällaisista osakkeista on Royal Dutch/Shell. Royal Dutch:n osakkeilla käytiin kauppaa Amsterdamin pörssissä ja Shellin Lontoon pörssissä. Näiden takana oli kuitenkin vain yksi yhtiö: Royal Dutch/Shell Group, joka syntyi vuonna 1907 näiden kahden yhtiön fuusiossa. Myöhemmin vasta vuonna 2005 osakkeet yhdistettiin.

Vuoden 1907 fuusiossa Royal Dutch sai muodostuvasta yhtiöstä 60% ja Shell 40%. Tämän johdosta Royal Dutch:n osakkeen markkina-arvo tulisi olla 1,5 kertaa (40*1,5=60) Shellin. Mitään järkevää syytä miksi se olisi jokin muu on vaikeata esittää. Tämän myötä pääsemme kaikkein mielenkiintoisimpaan osaan.

Käytännössä osakkeiden ainut ero toistensa kanssa oli markkinapaikka. Royal Dutchin osakkeella käytiin kauppaa Amsterdamin pörssissä ja Shellin Lontoon pörssissä. Molemmissa pörsseissa kaupankäynti on määrältään suurta ja niitä voi pitää tehokkaina markkinapaikkoina. Siitä huolimatta näiden kahden keskenään identtisen osakkeen kurssit erosivat toisistaan voimakkaasti.

(Royal Dutch/Shell osakkeen arvon pariteetin poikkeama, lähde: Scruggs)

Yllä on kuvaaja, joka kertoo Royal Dutch/Shell osakkeiden pariteetin (60:40) poikkeaman. Kuvaaja on John T. Scruggs:n vuonna 2006 julkaisemasta tutkimuksesta Noise Trader Risk: Evidence from the Siamese Twins.

Osakkeiden keskinäiset arvot erosivat historian aikana rajustikin toisistaan. Alimmillaan pariteetin ero oli -30% vuonna 1981 ja korkeimmillaan +15% vuonna 1996.

Toinen klassinen esimerkki siamilaisista kaksosista on Unilever NV ja Unilever PLC, jotka yhdessä omistavat Univeler Groupin. Näillä kahdella yrityksellä on mm. sama johtoryhmä ja sama kirjanpitokäytäntö. Kumpikaan yritys ei saa hankkia tai vähentää pääomaa ilman toisen suostumusta. Tämän yhdenmukaisuussopimuksen nojalla 6,67 Unilever NV:n osakketta vastaa yhtä Unilever PLC:n osaketta.

Myös Unileverin tapauksessa toinen osakkeista oli noteerattuna Amsterdamissa ja toinen Lontoossa. Sekä Royal Dutch/Shell, että Univeler NV/PLC:n osakkeista oli olemassa ADR:ät, jotka noteerattiin Yhdysvalloissa NYSE:ssä.

(Unilever NV/PLC:n osakkeiden pariteetin poikkeama, lähde: Scruggs)

Kolmas hieman erilainen esimerkki, joka myös rikkoo yhden hinnan lakia on 3Comin ja Palmin tapaus. Vuoden 1999 teknohypen aikoihin 3Com tunsi, ettei sen osaketta arvostettu oikealle tasolle vaikka se omisti Palmin, joka teki silloin kuumana pidettyjä kämmentietokoneita. 3Com päätti spinoffata Palmin vapauttaakseen sen "todellisen arvon". Mielenkiintoinen näkökanta on sekin, miksi ihmeessä sama kassavirta erillisenä yhtiönä olisi yhtään arvokkaampi, kuin osana toista yhtiötä? Yhden hinnan lain mukaan sillä ei tulisi olla eroa.

Spinoffin yhteydessä jokainen 3Comin osakkeenomistaja sai yhtä 3Comin osaketta vastaan 1,5 Palmin osaketta. Tästä johtuen Palmin julkisen noteerauksen alettua pörssissä 3Comin osakkeen hinta tulisi olla 1,5 kertaa Palmin. Listautumisantia edeltävänä päivänä 3Comin osakkeella käytiin kauppaa 104$:n hintaan ja Palmin  osakkeita myytiin annissa 38$:n hintaan.

(3Comin ja Palmin osakkeiden pariteetin ero, lähde: Lamont & Thaler)

Ensimmäisen kaupankäyntipäivän jälkeen Palmin osakkeen hinta oli kuitenkin noussut 95$:iin ja se kävi korkeimmillaan 165$:ssa. Samana päivänä 3Comin osakkeen arvo kuitenkin tippui 21% 82$:iin. Tämä tarkoitti sitä, että markkinat arvioivat 3Comin arvon olevan ilman Palmia -22 miljardia dollaria vaikka samaan aikaan yrityksellä oli kassassa käteistä 10$ jokaista osaketta kohden! Kuten Owen A. Lamont ja Richard H. Thaler kirjoittivat:

On the day before the IPO, 3Com was selling for $104. The Palm shares were sold to the public at $38 a share, but ended the day selling for $95 (after trading as high as $165!). During this same day, the stock price of 3Com actually fell 21 percent during the day to $82. To see how ludicrous this price is, consider the so-called “stub value” of 3Com, which is the implied value of 3Com’s non-Palm assets and businesses. To compute the stub value, one just has to multiply the Palm share price by 1.5 to get $145 and then subtract this from the value of 3Com, obtaining the novel result of a negative $63 per share (using the precise ratio of 1.525). Indeed, the market was valuing the remaining (profitable) 3Com business at minus $22 billion. To add insult to injury, 3Com had about $10 a share in cash! Investors were willing to pay over $2.5 billion dollars (based on the number of Palm shares issued) to buy expensive shares of Palm rather than buy the cheap Palm shares embedded in 3Com and get 3Com thrown in.

Tapaus LTCM

Yllä kuvatuista tapauksista hyötyminen tuntuu yksinkertaiselta. Ne avaavat huimat mahdollisuudet tehdä hyviä voittoja arbitraasilla. 3Comin ja Palmin tapauksessa tarvitsi ainoastaan myydä Palmia 1,5 kertaisesti lyhyeksi (short) vastaavaa 3Comin osakkeen pitkäksi ostoa (long) vasten. Eli esimerkiksi ostamalla 3Comin osaketta 1000 kappaletta ja samalla myymällä Palmia lyhyeksi 1500 osaketta pitäisi pariteetin poikkeamasta päästä hyötymään. Tätä positiota pitäisi sitten vain pitää riittävän kauan, jotta markkinapoikkeama poistuu.

Kuulostaa houkuttelevalta. Benjamin Graham teki vastaavalla kaupalla hyvät voitot vuonna 1923. Graham huomasi, että vaikka Du Pont omisti suuren osan GM:stä sen markkina-arvo ei ollut sama sen suhteessa GM:n omistukseen. Graham osti Du Pont:n osaketta, myi GM:ää lyhyeksi ja sai siten hyvät voitot, kun osakkeiden markkinapoikkeama aikanaan korjaantui.

Kuten todettua arbitraasit tarjoavat erittäin hyviä mahdollisuuksia tehdä rahaa. Siten ei ole mikään ihme, että nämä mahdollisuudet kiinnostavat myös rahastoja. Koska perinteiset rahastot eivät kuitenkaan sääntöjensä puitteissa voi myydä osakkeita lyhyeksi jäävät arbitraasit hedge rahastojen kontolle. Yksi tällainen hedge rahasto oli Long-Term Capital Management eli LTCM.

LTCM teki kuvatunlaista arbitraasikauppaa, joka perustui siihen, että ajan saatossa markkinat korjaavat hintojen erot lähemmäksi toisiaan. Erityisen paljon LTCM teki tällaisia positioita kesällä 1998. Yksi positioista oli muun muassa Royal Dutch/Shell, joka oli kooltaan 2,3 miljardia dollaria.

Vaikka markkinapoikkeamat yleensä ovat varsin lyhytaikaisia ei ole mitenkään mahdotonta, että tilanne jatkuu pitkään. Poikkeama voi myös kasvaa. Juuri näin kävi vuoden 1998 aikana ja sen seurauksena LTCM ajautui taloudellisiin vaikeuksiin. LTCM yritti hankkia uutta pääomaa. Olihan tilanne nyt vielä parempi, sillä markkinoiden väärä hinnoittelu oli entistä selvempää. Pääoman hankinta kuitenkin epäonnistui ja LTCM teki neljässä kuukaudessa konkurssin menetettyään 4,6 miljardia dollaria.


Mistä siamilaisten kaksosten hintapoikkeamat johtuvat?

Tämä on hyvä kysymys, joka hämmästyttää myös tutkijoita. Siamilaiset kaksoset rikkovat yhden hinnan lakia ja sen kautta tehokkaiden markkinoiden hypoteesiä.

Kenneth A. Froot pohti vuonna 1999 Journal of Financial Economics -lehdessä julkaistussa kirjoituksessaan How are stock prices affected by the location of trade? tätä kysymystä.

Aiemmin hinnoittelun poikkeaman syiksi on esitetty mm. eri osakkeiden äänioikeuksia, isäntäyrityksen osinkojen käyttöä, eroja yhtiöiden rahan käytössä, valuuttaeroja ja eri sijoittajien verotuksellisia syitä. Froot pitää verotuksellista syytä ainoana, joka kykenee selittämään edes osan hinnoittelun poikkeamasta, muttei sitäkään kokonaan.

Verotuksellisen syyn lisäksi Froot esittelee kaksi muuta mahdollista selitystä ilmiölle. Toinen näistä on irrationaalisten treidaajien aiheuttama "kohina". Tätä kohinaa puolestaan Scruggs tutki tarkemmin tutkimuksessaan Noise Trader Risk: Evidence from the Siamese Twins. Kohina on näiden "päättömien" treidaajien aiheuttamaa paikallista muutosta osakkeiden hinnoitteluun.

Toisena syynä Froot pitää institutionaalisia sijoittajia. Tämä tulee ilmi esimerkiksi silloin, kun toinen siamilaisista osakkeista otetaan osaksi jotakin indeksiä tai pudotetaan siitä ulos. Royal Dutch tiputettiin S&P 500 -indeksistä pois 10. kesäkuuta 2002 samalla, kun siitä siivottiin kaikki ulkomaalaiset osakkeet. Osakkeen preemio Shelliin nähden oli ollut edellisenä päivänä 6%, mutta tippui 1%:iin ilmoituksen myötä. S&P 500 -indeksiä seuraavat rahastot olivat sitä ennen pakotettuja ostamaan kalliimpana pidettyä Royal Dutchin osaketta sen edullisemman sisaren sijaan.

Froot esittelee myös muita mahdollisia syitä, jotka aiheuttavat hintojen eroavuutta. Ne ovat:

1. Kaupankäyntikustannukset
2. Valuuttariski
3. Likviditeetti
4. Verotukselliset erot
5. Erot pörsseissä (treidaajien luonteiden erot eri maissa)
6. Kohinatreidaajien riski (noise trader risk)
7. Yrityksen luonne

Mitkä ikinä todelliset syyt sitten ovatkaan, säilyy tämä anomalia yhtä selittämättömänä ja kummallisena kuin muut yhtä hyvin tunnetut poikkeamat. Pieni epäloogisuus markkinoissa tekee niistä juuri niin mielenkiintoisen ja ennustamattoman kuin ne ovat.

Arvopaperi -lehti julkaisee jokaisessa numerossa maakohtaiset ennusteet osinkotuoton prosentille, sekä P/E luvulle. Ennusteet lehti kerää FactSet:n palvelusta.

Harrastin pienimuotoista tiedon keruuta ja kirjasin taulukkolaskentaohjelmaan ylös nämä ennusteet numerosta 4/2008 aina uusimpaan 2/2010 numeroon.

(P/E luvun ennusteen historiallinen kehitys, lähde: Arvopaperi)

Maakohtaisia P/E tai osinkotuotto lukuja ei voi verrata eri maiden kesken johtuen mm. pörssien erilaisista toimialarakenteista. Mielenkiintoisempaa onkin tutkia maakohtaisesti näiden ennusteiden muutosta ajan saatossa. Voisiko niitä hyväksi käyttäen päätellä milloin olisi hyvä osto- tai myyntiajankohta?

Ohessa on laadistusta aineistosta Helsingin pörssin P/E luvun ja osinkotuoton ennusteen kehitys, sekä vertailut OMX Helsinki hintaindeksiin.

(P/E luvun ja osinkotuoton ennusteet 4/2008-2/2010)

(OMXH hintaindeksi ja osinkotuoton ennusteet 4/2008-2/2010)

(OMXH hintaindeksi ja P/E luvun ennusteet 4/2008-2/2010)

Perinteisesti matalan P/E luvun osaketta pidetään edullisena ja vastaavasti korkean kalliina. Helsingin pörssin kohdalla P/E ennuste ennakoi pohjakosketuksen noin neljä kuukautta etukäteen, mutta toisaalta ampui sitä seuranneen nousun yli suhteettomasti ja on sen jälkeen laskenut voimakkaasti. Ainakaan Suomen kohdalla ennusteilla ei siis näytä olevan kovinkaan hyvää ennustearvoa. Tulevaisuuden ennustaminen on aina ollut vaikeaa eivätkä tulosennusteet näytä muodostavan tämän suhteen poikkeusta.

Aineistosta voi jokainen laatia itseään kiinostavista maista vastaavat kaaviot. Maakohtaiset pörssikurssien pisteluvut eivät OMX Helsinki hintaindeksiä lukuunottamatta ole mukana taulukossa.

Laatimani taulukko on tuttuun tapaan OpenOffice muodossa ja se on ladattavissa tästä linkistä.