Johdatus ETF:iin Osa 6: Swap pohjaiset ETF:t
25.4.2010 | Kohti taloudellista riippumattomuutta
Perinteiset ETF:t ovat ns. käteisperusteisia tai fyysisiä ETF:iä. Toinen nimitys näille on in-specie ETF. Tällaisten ETF:ien sijoitukset ovat erillään hallinnoivasta rahastosta - sijoittaja omistaa siis suoraan ETF:n mukaisen sisällön osakkeita, korkoja tai muita arvopapereita mitä ikinä ETF:n kohde-etuuteen kuuluukaan. Sijoittajalle ei siten muodostu ETF:ää hallinnoivasta tahosta riskiä. ETF:ää hallinnoivan pankin mennessä nurin sijoittaja omistaa edelleen ETF:n kohde-etuudet.
Viime aikoina markkinoille on tuotu näistä perinteisistä poikkeavia ETF:iä. Johdannaispohjaiset eli synteettiset ETF:ät on kehitetty paikkaamaan perinteisten ETF:ien ongelmia. Tässä artikkelissa perehdyn tarkemmin niin kutsuttujen swap pohjaisten (swap based) ETF:ien toimintaan. Deutsche Bankin db x-trackers ETF:t ovat swap pohjaisia ETF:iä.
Mikä ihmeen swap?
Yksinkertaisuudessaan swap on vaihtosopimus, jossa osapuolet sopivat vaihtavansa rahoitusinstrumentteja keskenään. Yleensä sopimuksen kohteena on kaksi kassavirtaa, jotka sovitaan vaihdettavaksi keskenään tulevaisuudessa tietyin ehdoin. Swappeja on olemassa hyvin monia erilaisiin käyttötarkoituksiin: plain vanilla swap, forward swap, amortizing swap, commodity swap, volatility swap, diff swap, equity swap, interest rate swap, step up swap jne.
Ei ihme, että pää menee helposti pyörälle. Kuitenkin moni suomalainen on tullut käyttäneeksi swappeja tietämättään. Esimerkkinä tästä käy vaihtuvakorkoisen asuntolainan (esim. 3kk euribor) vaihtaminen kiinteäkorkoiseen (esim. 5v kiinteä) asuntolainaan. Tai toisinpäin kiinteäkorkoisen lainan vaihtaminen vaihtuvakorkoiseen.
Perusluonteeltaan swapit ovat nollakauppaa. Sen minkä toinen osapuoli häviää toinen voittaa. Ne eivät sovikaan keinotteluun vaan nimenomaan rahoitusriskien hallintaan, minkä tarpeisiin ne on alunperin myös luotu.
Nyt kun on selvillä mitä swap tarkoittaa tunkeudutaan syvemmälle swap pohjaisten ETF:ien toimintaan.
Miten swap pohjaiset ETF:t toimivat?
Swap pohjaisissa ETF:ssä sijoittaja ei omista indeksiä seuraavan ETF:n sisältämiä osakkeita. Sen sijaan sijoittajalla on oikeus indeksin mukaiseen tuottoon. Käytännössä asia on siis sama, mutta toteutustapa vain erilainen.
Voidakseen käydä swap kauppaa ETF:n tarvitsee omistaa arvopapereita. Tätä kutsutaan substituuttikoriksi. Substituuttikorin sisältö voi koostua vaikkapa osakkeista ja koroista. Huomattavaa on, että substituuttikorin sisältöön voi kuulua vertailuindeksiin kuuluvia osakkeita, mutta aivan hyvin myös aivan muita osakkeita tai arvopapereita.
Swap sopimuksessa tällainen ETF sopii vertailuindeksin tuoton vaihdosta substituuttikorin tuottoihin. Jos substituuttikori tuottaa indeksiä paremmin swapin toiselle osapuolelle hyvitetään indeksin ylittänyt tuotto-osuus. Korin tuottaessa indeksiä heikommin toinen osapuoli vuorostaan hyvittää ETF:lle indeksin alittaneen tuotto-osuuden. Lopputuloksena on indeksiä seuraava tuotto.
(Db x-trackers ETF:n swap sopimuksen kuvaus)
Koska swap pohjainen ETF käy kauppaa johdannaissopimuksen toisen osapuolen kanssa on kyseisillä ETF:llä perinteisistä ETF:stä poiketen lisäriskinä vastapuoliriski. Vastapuoliriski realisoituu mikäli toinen sopimuksen puoli ei kykenekään suoriutumaan velvoitteistaan.
Db:n x-trackers ETF:ssä swap johdannaisten toinen osapuoli on emoyhtiö Deutsche Bank. Tällöin vastapuoliriski toteutuu mikäli Deutsche Bank tekee vararikon. Db:n x-trackersit noudattavat kuitenkin UCITS III (Undertakings for Collective Investments in Transferable Securities) direktiiviä. Tämän direktiivin nojalla ETF voi sijoittaa johdannaisinstrumentteihin - kuten swappeihin - enintään 10% rahaston arvosta. Tästä johtuen vastapuoliriski rajoittuu 10%:iin. Mikäli Deutsche Bank tekisi vararikon palautuisi ETF:n omistajille vähintään 90% rahaston arvosta. Johdannaissopimuksen lähestyessä 10%:ia ETF:n arvosta swap nollataan, jonka seurauksena kassavirrat vaihdetaan keskenään ja osapuolet tekevät uudet swap sopimukset. Vastapuoliriski lähtee jälleen kertymään nollasta.
Miksi swap pohjaisia ETF:iä tarvitaan?
Swap pohjaiset ETF:t tuovat sijoittajalle uuden riskin - vastapuoliriskin. Mikä motivoi sijoittajaa ostamaan tällaista ETF:ää, kun tarjolla on perinteisiäkin ETF:iä pienemmällä riskillä? Vastaus tähän löytyy, kun tutustumme tarkemmin ongelmiin, joita normaalien ETF:ien kohdalla esiintyy.
Teoriassa indeksiä seuraavan ETF:n tulisi päästä indeksin mukaiseen tuottoon vähennettynä hallinnointikululla. Näin ei kuitenkaan ole, vaan indeksiä seuraavan ETF:n tuotto on tätä huonompi. Sitä kuinka hyvin ETF indeksiään seuraa mitataan tracking error luvulla. Mitä suurempi tracking error sitä heikommin ETF seuraa indeksiä.
Mistä tämä sitten johtuu? Perinteiselle ETF:lle koituu hallinnointikulun lisäksi kustannuksia indeksin muutoksista, osinkojen verokohtelusta, sekä osinkojen maksuajankohdista.
Joka kerta, kun ETF:n seuraaman indeksin sisältö muuttuu koituu perinteiselle ETF:lle kaupankäyntikustannuksia. Sen tulee saattaa ETF:n sisältö vastaamaan painotuksiltaan muuttunutta indeksiä. Tämä ei ole kovinkaan suuri ongelma, kun kyseessä on helposti seurattava ja likvidi indeksi, kuten vaikkapa DAX. Sen sijaan ETF:n painotus on ongelmallista mikäli se pyrkii seuraamaan jotakin laajaa indeksiä, johon saattaa kuulua useampi tuhat osaketta. Jokaisesta kaupankäynnistä kertyy kustannuksia ja epälikvidien osakkeiden osalta myös tasapainon saaminen voi olla vaikeaa.
Perinteinen ETF voi saada osinkoja useista eri maista. Se miten näitä osinkoja verotuksen osalta kohdellaan riippuu maiden välisistä verosopimuksista. Se miten ja milloin osingoista maksettuja veroja hyvitetään rahastolle vaihtelee. Tästä johtuen osinkojen verotus voi vaikuttaa siihen kuinka hyvin ETF kykenee indeksiä seuraamaan.
Osinkojen irtoamis- ja maksupäivät eroavat toisistaan huomattavasti. Esimerkiksi Yhdysvalloissa osingot maksetaan tilille keskimäärin 22 päivän kuluttua irtoamispäivästä, UK:ssa 38 päivän ja Japanissa 74 päivän kuluttua. Tästä on haittaa kurssien noustessa niille ETF:lle, jotka seuraavat osingot huomioivaa indeksiä.
Swap pohjaiset ETF:t ratkaisevat nämä ongelmat. Esimerkiksi osingonmaksuissa osingot kuuluvat swap sopimuksen vastapuolen maksettavaksi ja ne huomioidaan heti irtoamispäivästä. Rakenteensa ansiosta swap pohjaiset ETF:t kykenevät siten seuraamaan indeksiä tarkemmin kuin perinteinen ETF.
Pohdittavaa
Swap pohjaisissa ETF:ssä sijoittajalle tulee yksi riskitekijä lisää. Riski ja tuotto tunnetusti kulkevat käsi kädessä. Niinpä tämän vastapuoliriskin vastapainoksi sijoittaja saa indeksiä tarkemmin seuraavan ETF:n eli käytännössä paremman tuoton ennen hallinnointipalkkiota. UCITS III direktiiviä noudattavien swap pohjaisten ETF:ien - kuten db x-trackersien - riski rajoittuu maksimissaan 10%:iin ETF:n arvosta.
Finanssikriisin myötä rahoitusmarkkinoilla on kuitenkin ollut suuntaus takaisin yksinkertaisempiin sijoitustuotteisiin. Swap pohjaisia ETF:iä ei voi pitää yksinkertaisina sijoitustuotteina ja niiden toiminta, sekä riskit voi olla hankala hahmottaa.
Swap pohjaiset ETF:t ovat myös verraten uusi keksintö. Uusia sijoitustuotteita kehitetään jatkuvasti, mutta vain harvat niistä elävät kymmeniä vuosia. Synteettiseen ETF:ään sijoittava joutuukin puntaroimaan näiden uusien tuotteiden elinvoimaisuutta. Mikäli pitkäksi sijoitukseksi aiottu tuote lopetetaankin kesken kaiken aiheuttaa se ennenaikaisen verojen lankeamisen ja sijoittajan olettaman tuottoa tuotolle efektin katkeamisen.
Jokainen joutuukin itse pohtimaan perinteisten ja synteettisten ETF:ien hyvät ja huonot puolet. Yhtä oikeaa vastausta ei ole olemassa. Swap pohjaiset ETF:t tarjoavat kustannustehokkaamman indeksiä paremmin seuraavan vaihtoehdon perinteisille ETF:lle vastapuoliriskin kustannuksella. Onko se riittävä hyöty tulee jokaisen itse ratkaista.
Teoriassa indeksiä seuraavan ETF:n tulisi päästä indeksin mukaiseen tuottoon vähennettynä hallinnointikululla. Näin ei kuitenkaan ole, vaan indeksiä seuraavan ETF:n tuotto on tätä huonompi. Sitä kuinka hyvin ETF indeksiään seuraa mitataan tracking error luvulla. Mitä suurempi tracking error sitä heikommin ETF seuraa indeksiä.
Mistä tämä sitten johtuu? Perinteiselle ETF:lle koituu hallinnointikulun lisäksi kustannuksia indeksin muutoksista, osinkojen verokohtelusta, sekä osinkojen maksuajankohdista.
(Swap pohjaisen ETF:n kulurakenne vasemmalla ja perinteisen oikealla)
Joka kerta, kun ETF:n seuraaman indeksin sisältö muuttuu koituu perinteiselle ETF:lle kaupankäyntikustannuksia. Sen tulee saattaa ETF:n sisältö vastaamaan painotuksiltaan muuttunutta indeksiä. Tämä ei ole kovinkaan suuri ongelma, kun kyseessä on helposti seurattava ja likvidi indeksi, kuten vaikkapa DAX. Sen sijaan ETF:n painotus on ongelmallista mikäli se pyrkii seuraamaan jotakin laajaa indeksiä, johon saattaa kuulua useampi tuhat osaketta. Jokaisesta kaupankäynnistä kertyy kustannuksia ja epälikvidien osakkeiden osalta myös tasapainon saaminen voi olla vaikeaa.
Perinteinen ETF voi saada osinkoja useista eri maista. Se miten näitä osinkoja verotuksen osalta kohdellaan riippuu maiden välisistä verosopimuksista. Se miten ja milloin osingoista maksettuja veroja hyvitetään rahastolle vaihtelee. Tästä johtuen osinkojen verotus voi vaikuttaa siihen kuinka hyvin ETF kykenee indeksiä seuraamaan.
Osinkojen irtoamis- ja maksupäivät eroavat toisistaan huomattavasti. Esimerkiksi Yhdysvalloissa osingot maksetaan tilille keskimäärin 22 päivän kuluttua irtoamispäivästä, UK:ssa 38 päivän ja Japanissa 74 päivän kuluttua. Tästä on haittaa kurssien noustessa niille ETF:lle, jotka seuraavat osingot huomioivaa indeksiä.
Swap pohjaiset ETF:t ratkaisevat nämä ongelmat. Esimerkiksi osingonmaksuissa osingot kuuluvat swap sopimuksen vastapuolen maksettavaksi ja ne huomioidaan heti irtoamispäivästä. Rakenteensa ansiosta swap pohjaiset ETF:t kykenevät siten seuraamaan indeksiä tarkemmin kuin perinteinen ETF.
Pohdittavaa
Swap pohjaisissa ETF:ssä sijoittajalle tulee yksi riskitekijä lisää. Riski ja tuotto tunnetusti kulkevat käsi kädessä. Niinpä tämän vastapuoliriskin vastapainoksi sijoittaja saa indeksiä tarkemmin seuraavan ETF:n eli käytännössä paremman tuoton ennen hallinnointipalkkiota. UCITS III direktiiviä noudattavien swap pohjaisten ETF:ien - kuten db x-trackersien - riski rajoittuu maksimissaan 10%:iin ETF:n arvosta.
Finanssikriisin myötä rahoitusmarkkinoilla on kuitenkin ollut suuntaus takaisin yksinkertaisempiin sijoitustuotteisiin. Swap pohjaisia ETF:iä ei voi pitää yksinkertaisina sijoitustuotteina ja niiden toiminta, sekä riskit voi olla hankala hahmottaa.
Swap pohjaiset ETF:t ovat myös verraten uusi keksintö. Uusia sijoitustuotteita kehitetään jatkuvasti, mutta vain harvat niistä elävät kymmeniä vuosia. Synteettiseen ETF:ään sijoittava joutuukin puntaroimaan näiden uusien tuotteiden elinvoimaisuutta. Mikäli pitkäksi sijoitukseksi aiottu tuote lopetetaankin kesken kaiken aiheuttaa se ennenaikaisen verojen lankeamisen ja sijoittajan olettaman tuottoa tuotolle efektin katkeamisen.
Jokainen joutuukin itse pohtimaan perinteisten ja synteettisten ETF:ien hyvät ja huonot puolet. Yhtä oikeaa vastausta ei ole olemassa. Swap pohjaiset ETF:t tarjoavat kustannustehokkaamman indeksiä paremmin seuraavan vaihtoehdon perinteisille ETF:lle vastapuoliriskin kustannuksella. Onko se riittävä hyöty tulee jokaisen itse ratkaista.