Bonjour

Terveisiä Pariisista, jossa kevät tekee jo kovasti tuloaan. Olen edellisen viikon ajan ollut häämatkalla, joten blogin päivittäminen on jäänyt sivummalle.

Itse olisin halunnut suunnata häämatkan johonkin eksoottisempaan matkakohteeseen, kuten Seychelleille, Mikronesiaan tai Aasiaan. Raskaana oleva vaimoni halusi kuitenkin tilansa vuoksi, että matkaamme jonnekin, jossa ruokamyrkytyksen ja sairastumisen riski on pienempi. Niinpä päädyimme "rakastavaisten kaupunkiin" - Pariisiin.

Lennot Helsingistä Pariisiin ja takaisin olin varannut halpalentoyhtiö Easyjetiltä, joka aloitti liikennöinnin Suomeen helmikuun alussa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun käytin halpalentoyhtiötä, joten mielenkiinnolla odotin mitä tuleman piti. Kaikki huoleni olivat kuitenkin täysin turhia ja lennot sujuivat kumpaankin suuntaan erittäin sujuvasti ilman turhia säätämisiä. Kokemus oli sen verran hyvä, että tulen halpayhtiöitä käyttämään varmasti tulevaisuudessakin. Kaikkien kulujen kanssa (matkatavaralisä, maksutapalisä jne) meno-paluu lipun hinnaksi tuli 100 euroa. Siis vähemmän kuin esimerkiksi Finnairilla olisi tullut käyttäen pluspisteitä.

Käymistämme ruokapaikoista parhaiten jäi mieleen L'Angle du Faubourg, joka sijaitsee lähellä Champs-Élysees kävelykatua. Kolmen aterian illallisen hinta viinien kanssa on vähän reilut sata euroa. Pariisin hintatasoon nähden ei siis aivan kalleimpia, muttei halvimpiakaan paikkoja. Ruokalista on saatavilla ainoastaan ranskaksi, mutta ystävällinen henkilökunta auttaa mielellään mikäli kieli ei taivu. Erikoisuutena voisi mainita, että tarjolla olevia viinejä voi ostaa ravintolan viereisestä puodista.

Montmartreen kaupunginosassa kävimme kenties maailman kuuluisimmassa yökerhossa Moulin Rougessa katsomassa eroottissävytteisen Féerie kabareen. Sama esitys on nyt pyörinyt joulukuusta 1999, siis jo yli kymmenen vuotta. Liput maksavat ilman ateriaa noin 100 euroa riippuen meneekö kello 21:n vai 23:n näytökseen. Hintaan kuuluu puoli pulloa shamppanjaa. Itse esitys oli kertakaikkisen loistava! Sainkin niin pahan kabareekärpäsen pureman, että seuraavana päivänä kävin kyselemässä lippuja Lidon näytöksiin Champs-Élysees:llä. Ikävä kyllä vapaita esityksiä ei enää ollut meille sopiville päiville, joten jouduin poistumaan tyhjin käsin.

Louvren museossa kävimme tutustumassa taiteeseen, sekä katsomassa tietenkin Mona Lisan. Louvressa on käytäviä 17 kilometrin edestä, joten katsottavaa todella riittää. Täällä menee helposti kokonainen päivä.

Pariisin katakombit on myös tutustumisen arvoinen paikka. Perheen pienimmille tai kulkuesteisille tämä kohde ei sovi. Katakombeille laskeudutaan maan alle 19 metrin syvyyteen ja paikoitellen on hyvinkin pimeää. Täällä on arviolta kuuden miljoonan pariisilaisen pääkallot ja muu jäämistö, jotka siirrettiin aikoinaan hautausmaalta pois. Luita riittää silmän kantamattomiin. Voi vain kuvitella minkälaiset ovat tunnelmat olleet ennen vanhaan, kun tänne tehtiin käyntejä pelkän kynttilän valon turvin.

Vaimoni on suuri suklaan ystävä, joten teimme myös ristiretkiä erinäisiin suklaapuoteihin. Yksi näistä oli Jean-Paul Hévin suklaapuoti, jonne ainakin minusta tuntui, että upposi kokonainen omaisuus. Käsintehty suklaa on suolaisissa kilohinnoissa. Nautimme paikan päällä yläkerrassa olevassa tilassa suklaaleivokset kaakaon ja punaviinin kera. Toinen maininnan arvoinen suklaarintamalla lienee Godiva.

Luonnollisesti kävimme myös pyörähtämässä Eiffel tornissa. Vaikka turistikausi ei vielä ollut kuumimmillaan jouduimme silti jonottamaan torniin pääsyä kaksi tuntia. Tästä ajasta puolitoista tuntia meni pelkän lipun jonottamiseen. Mikäli tänne halajaa kannattaa lippu ilman muuta ostaa etukäteen (kts. aiempi linkki), jolloin aikaa ja hermoja säästää huomattavasti. Etukäteen ostetulla lipulla pääsee omaan jonoon aikalailla suoraan muiden ohitse.

Lisäksi kävimme useissa eri kirkoissa, kuten esim. Sacré-Ceur, La Madeleine ja Saint Augustin. Seinen risteilyllä tuli kaupunkia nähtyä hieman eri perspektiivistä. Erityisesti kaupungin sillat pääsevät oikeuksiinsa risteilyllä.

Kaiken kaikkiaan pariisilaisista ihmisistä jäi lämmin ja mukava kuva. Ennakkoon olin ajatellut heidän olevan koppavia, epäystävällisiä ja kommunikoinnin olevan hankalaa. Joka aamu sai kuulla hyvän aamun toivotukset: "Bonjour madame! Bonjour monsieur!" Ja minne tahansa menimme, niin meidät huomioitiin aina kohteliaasti: "Madame, monsieur".

Samanlaisen kohteliaisuuden soisi leviävän myös tänne Suomeen.