Johdatus Tekniseen Analyysiin Osa 1: Liukuvat keskiarvot

Johdanto

Tekninen analyysi on menetelmä, jolla pyritään ennustamaan osakkeen suuntaa tutkimalla sen historiallista kehitystä. Lukuisat tutkimukset (mm. Fama & Blume 1966 ja Jensen & Benington 1970) osoittavat, että tulevaa kehitystä ei pysty ennustamaan historiallisen kehityksen perusteella. Monet sijoittajat kuitenkin käyttävät sitä joko pääasiallisena sijoitusvälineenä tai yhtenä apuna sijoituspäätöksiä tehdessä. Siten tekniseen analyysiin on hyvä perehtyä vaikkei sitä omassa sijoitustoiminnassaan käyttäisikään. On hyvä ymmärtää kaikkia markkinoilla toimivia tahoja. Toisaalta myös juuri sijoittajien erilainen käyttäytyminen ja toiminta tekevät yhdessä markkinoista tehokkaat.

Käyn tässä nyt alkavassa kirjoitussarjassa lävitse erilaisia teknisen analyysin menetelmiä, sekä miten niitä voi tulkita. Kirjoitussarjan tarkoitus ei ole käydä läpi kaikkia eri teknisen analyysin menetelmiä, sillä jo pelkästään niiden runsas määrä tekisi tehtävästä lähes mahdottoman. Tulen kirjoitussarjassa keskittymään muutamiin yleisimpiin ja yksinkertaisimpiin menetelmiin, jotka ovat itselleni tutuimpia.

Tekninen analyysi on kiistanalaisuudestaan huolimatta nykyään jo sen verran suosittua, että sitä opetetaan yliopistossa omana oppiaineena nimeltä arvopaperianalyysi. Tämä kirjoitussarja pohjautuu pitkälti omiin kokemuksiini ja tietoihin teknisestä analyysistä, sekä yliopistossa opetettavaan kurssimateriaaliin.

Mitä on tekninen analyysi?

Tekninen analyysi pyrkii siis hyödyntämään markkinoilta saatavaa informaatiota - pääasiallisesti hintatietoa. Se sopii sekä pitkänajan, että lyhyenajan analysointiin. Päivitystiheyttä muuttamalla sitä voidaan soveltaa aina päivänsisäiseen kaupankäyntiin asti. Monesti sijoittajalle tekninen analyysi on vain yksi apuväline ja sitä käytetään yhdessä fundamenttianalyysin kanssa sijoituspäätöksen tekemiseksi.

Tekninen analyysi pyrkii ennustamaan tulevaa kurssikehitystä perustuen aiempaan hintainformaatioon ja kaupankäyntitietoon. Se pyrkii hyödyntämään markkinatehottomuuksia hinnanmuodostuksessa. Sen soveltaminen perustuu pitkälti käyttäytymistieteelliseen rahoitustieteeseen eli behavioral finance käsitteeseen, jonka perusteella sijoittajat eivät ole rationaalisia ja kaikki informaatio ei ole kaikkien sijoittajien käytettävissä. Tekninen analyysi pyrkii siten hyödyntämään näitä epärationaalisten sijoittajien aiheuttamia markkinapoikkeamia.

Teknisen analyysin lähtökohta on Dow teorian kuusi periaatetta:

1. Markkinoilla on kolme liikettä: (i) Main movement, joka on pääasiallinen suunta tai trendi ja joka voi kestää alle vuodesta useisiin vuosiin. (ii) Medium swing, joka on keskipitkän ajan heilahdus, jota seuraa 33-66% kurssimuutos main movement:iin nähden. Kestoltaan kymmenestä päivästä kolmeen kuukautta. (iii) Short swing on kooltaan pieniä muutoksia, jotka voivat kestää tunneista aina joihinkin kuukausiin. Kaikki kolme liikettä voivat tapahtua samaan aikaan, esimerkiksi pieni päivämuutos laskevan (bear) medium swingin aikana, kun pääsuunta on nouseva (bull).
2. Markkinatrendillä on kolme vaihetta: (i) Accumulation, jossa "enemmän" tietävät sijoittajat toimivat yleisen markkinauskomuksen vastaisesti eli ostavat laskeviin kursseihin tai myyvät nouseviin kursseihin. Tämän johdosta myöhemmin kurssiin tulee voimakas liike. (ii) Participation, jossa voimakkaan liikkeen johdosta muut sijoittajat haluavat hyödyntää muodostunutta trendiä, mikä johtaa lopulta vaiheeseen (iii) Distribution, jossa neuvokkaat sijoittajat alkavat jakamaan omistuksiaan takaisin markkinoille.
3. Markkinat diskonttaavat kaikki uutiset. Tässä kohdin Dow teoria siis on samaa mieltä tehokkaiden markkinoiden hypoteesin kanssa. Markkinat imevät erittäin nopeasti kaikki uutiset hintoihin.
4. Markkinoiden keskimääräisten tuottojen täytyy tukea toisiaan. Esim. keskimääräistä suuremmat tuotot alalla, joka tarvitsee toimiakseen jotakin toista toimialaa tulee parempi kehitys näkyä myös tällä toisella toimialalla. Mikäli näin ei ole on se varoitus yliarvostuksesta.
5. Kaupankäyntivoluumi vahvistaa trendin. Heikolla vaihdolla tapahtunut muutos ei ole yhtä luotettava kuin suurella vaihdolla tapahtunut muutos.
6. Trendit jatkuvat kunnes ehdoton signaali todistaa ne päättyneeksi. Dow teorian mukaan trendit jatkuvat markkinakohinasta huolimatta. Markkinat voivat väliaikaisesti liikkua trendin vastaiseen suuntaan, mutta trendi katsotaan päättyneeksi vasta, kun siitä saadaan lopullinen vahvistus.

Teknisen analyysin menetelmät perustuvat erilaisiin indikaattoreihin, jotka voidaan jakaa kolmeen eri luokkaan:

1. Trendiä mittaavat indikaattorit.
2. Momenttia eli tapahtuneen hinnanmuutoksen voimakkuutta mittaavat indikaattorit.
3. Yli- ja alihinnoittelua mittaavat indikaattorit.

Alexander Elder kategorisoi indikaattorit hieman eri tavalla:

1. Trendiä seuraavat indikaattorit (mm. liukuvat keskiarvot ja trendiviivat).
2. Oskillaattorit, joita sovelletaan uuden trendin alkamisen tunnistamiseen (mm. RSI, ROC, MACD).
3. Sekalaiset, joka pitää sisällään mm. markkinaluottamuksen kuvaamisen.

Eri indikaattorit antavat sitä vähemmän kohinaa (virheellisiä signaaleita) mitä pidempi aikaperiodi on käytössä. Lyhyellä aikaperiodilla indikaattorit antavat enemmän osto ja myyntisignaaleja kuin pitkää aikaperiodia käytettäessä. Näitä signaaleita tulkitaan yhdessä muiden ja eri mittaisten indikaattoreiden kanssa, esimerkiksi liukuvien keskiarvojen tietoa yhdessä suhteellisen voimaindeksin (RSI) kanssa.

Liukuva keskiarvo

Kaikkein yksinkertaisin teknisen analyysin menetelmistä on liukuva keskiarvo. Se on yksinkertaisuudessaan keskiarvo joltakin aikaväliltä. Esimerkiksi 50 päivän liukuva keskiarvo on jonkin osakkeen hinnan keskiarvo 50 päivän ajalta.

Luonteeltaan liukuva keskiarvo on trendiä seuraava indikaattori. Sillä pyritään löytämään uuden trendin alkaminen tai päättyminen. Se ei siis sovellu tulevan suunnan ennustamiseen vaan signaloimaan trendin muutokset. Liukuvan keskiarvon vahvuus on erityisesti sen yksinkertaisuus ja helppo tulkittavuus.

Liukuvan keskiarvon ostosignaalit:

• Hinta nousee liukuvan keskiarvon yläpuolelle.
• Hinta on liukuvan keskiarvon yläpuolella ja liukuvan keskiarvon kehityssuunta on nouseva.

Liukuvan keskiarvon myyntisignaalit:

• Hinta laskee liukuvan keskiarvon alapuolelle.
• Hinta on liukuvan keskiarvon alapuolella ja liukuvan keskiarvon kehityssuunta on laskeva.

Liukuvaa keskiarvoa hyödynnetään käyttämällä eri mittaisia pituuksia. Mitä lyhyempi on käytettävä pituus sitä tarkemmin liukuva keskiarvo seuraa hintakäyrää. Lyhyttä aikaa (esim. 10 päivää) käytettäessä virhesignaaleiden määrä lisääntyy. Toisaalta pitkien aikojen (esim. 200 päivää) tapauksessa iso osa noususta tai laskusta on voinut jo toteutua ennenkuin liukuva keskiarvo antaa signaalin.

Virhesignaaleiden määrää voi myös pyrkiä vähentämään käyttämällä samanaikaisesti kahta eri mittaista liukuvaa keskiarvoa. Tällaista menetelmää kutsutaan kaksinkertaiseksi leikkausmenetelmäksi (double crossover method). Yleisiä yhdistelmiä tällä menetelmällä ovat 5 ja 10 päivän, sekä 5 ja 20 päivän liukuvien keskiarvojen käyttö. Ostosignaali syntyy lyhyemmän keskiarvon leikatessa alhaalta pidemmän liukuvan keskiarvon yläpuolelle. Vastaavasti myyntisignaali syntyy lyhyemmän keskiarvon leikatessa ylhäältä pidemmän liukuvan keskiarvon alapuolelle.

Yllä olevassa kuvassa on esitettynä Market Vectors Russia ETF:n kurssi, sekä 5 päivän liukuva keskiarvo (sininen viiva) ja 20 päivän liukuva keskiarvo (punainen viiva). Esimerkiksi huhtikuun 23. päivän tienoilla on 5 päivän liukuva keskiarvo leikannut pidemmän 20 päivän liukuvan keskiarvon ja antanut siten oikean myyntisignaalin. Liukuvaa keskiarvoa hyödyntävä sijoittaja olisi päässyt arvopaperista eroon noin 35$:n hintaan, kun sen arvo on nyt reilusti alle 30$.

Sijoittaja joutuukin itse etsimään optimaalisen käytettävän aikajakson kullekin seurattavalle arvopaperille. Käytettävään aikajaksoon vaikuttaa myös sijoittajan oma strategia. Aktiiviseen kaupankäyntiin soveltuvat lyhyet ajat, kun taas pidempiaikaisia nousu- ja laskukausia hyödyntävä sijoittaja käyttää pidempia aikajaksoja. Moni viimeksi mainittu sijoittaja käyttää nousu- ja laskukauden tunnistamiseen liukuvilla keskiarvoilla 200 päivän aikaperiodia.

On kuitenkin olemassa useita erilaisia liukuvia keskiarvoja. Ne ovat yksinkertainen liukuva keskiarvo (Simple Moving Average eli SMA), eksponentiaalinen liukuva keskiarvo (Exponential Moving Average eli EMA), sekä painotettu liukuva keskiarvo (Weighted Moving Average eli WMA). Käydään seuraavaksi läpi miten ne eroavat toisistaan.

Yksinkertainen liukuva keskiarvo

Yksinkertainen liukuva keskiarvo eli englanniksi Simple Moving Average, josta käytetään lyhennettä SMA on liukuvista keskiarvoista kaikkein yksinkertaisin.

Yksinkertaisessa liukuvassa keskiarvossa lasketaan halutulta periodilta hinnat yhteen ja jaetaan tulos havaintojen lukumäärällä.

Yllä on esimerkki yksinkertaisen liukuvan keskiarvon laskemisesta. Viidennen päivän kohdalla on laskettu yhteen viiden päivän kurssit yhteen ja jaettu tulos viidellä. Seuraavan päivän kohdalla taas samoin viiden edellisen päivän jne.

Liukuvan keskiarvon aikaikkuna, jolta hinnat otetaan laskettavaksi mukaan siis kulkee ajassa eteenpäin. Näin yksinkertainen liukuva keskiarvo vastaa siis keskimääräistä kehitystä valitulta aikaperiodilta. Jos hinta ylittää liukuvan keskiarvon, kuten esimerkin viimeisessä kohdassa, on se signaali siitä, että sijoittajat arvioivat kehityksen keskimääräistä korkeammalle.

Eksponentiaalinen liukuva keskiarvo

Eksponentiaalinen liukuva keskiarvo ei ole yhtä helppo laskettava kuin yksinkertainen liukuva keskiarvo. Eksponentiaalinen liukuva keskiarvo on englanniksi Exponential Moving Average ja lyhennetään EMA. Sen laskentatapa painottaa voimakkaasti uusimpia muutoksia. Toisin sanoen tuoreimmille hinnoille annetaan suurempi merkitys kuin vanhemmille hinnoille.

Uusimpien hintojen painottaminen tapahtuu käyttämällä laskennassa painokertoimia (smoothing factor). Näin vanhempien hintojen painotus vähenee eksponentiaalisesti. Liukuva keskiarvo saadaan lisäämällä siten uusin hinta edelliseen liukuvaan keskiarvoon sen prosentuaalisessa suhteessa.

Painokerroin on vakio, joka saa arvoja väliltä 0 ja 1. Prosentteina ilmaistuna esimerkiksi 10%:n painokerroin tarkoittaa arvoa 0.1. Aikaperiodia käytettäessä painokerroin saadaan laskettua kaavalla 2/(N+1), jossa N on aikaperiodien määrä. Esimerkiksi 5 päivän tapauksessa kaava on 2/(5+1).  Eksponentiaalista liukuvaa keskiarvoa laskettaessa painokerrointa merkitään kaavassa muuttujalla alpha.

Yllä on eksponentiaalisen liukuvan keskiarvon laskentakaava. Tämän päivän EMA saadaan siten laskettua lisäämällä edellisen päivän EMA:an arvopaperin tämän päivän hinta vähennettynä edellisen päivän EMA:lla, sekä se kerrottuna painokertoimella.

Ensimmäistä EMA lukua laskettaessa edellisen päivän EMA arvoa ei luonnollisesti ole olemassa, joten sen tilalla voi käyttää yksinkertaisen liukuvan keskiarvon lukua vastaavalta ajalta.

Yllä on esimerkki eksponentiaalisen liukuvan keskiarvon laskemisesta. Ensimmäisen 5 päivän EMA:n laskennassa on käytetty hyväksi yksinkertaista liukuvaa keskiarvoa. Kaava sen kohdalla on siten 9,97+0,333333*(9,80-9,97). Toisen EMA:n kohdalla voidaankin jo käyttää oikeaa kaavaa ja siten se siis on seuraava: 9,91333+0,333333*(10,20-9,913333).


Painotettu liukuva keskiarvo

Painotetun liukuvan keskiarvon lyhenne WMA tulee sen englanninkielisestä nimestä Weighted Moving Average. Myös tämä tapa painottaa uusimpia hintoja, mutta sillä erotuksella eksponentiaaliseen liukuvaan keskiarvoon, että painotetussa liukuvassa keskiarvossa vanhempien hintojen merkitys vähenee lineaarisesti.

Yllä oleva painotetun liukuvan keskiarvon kaava saattaa aluksi vaikuttaa vaikealta. Sitä se ei kuitenkaan ole. Katsotaan kaava auki esimerkin avulla, jolloin se avautuu helpommin.

5 päivän painotettua liukuvaa keskiarvoa laskettaessa lähdetään liikkelle asettamalla painokertoimet. Uusin havainto saa painokertoimen 5, seuraavaksi uusin 4 jne. Osakkeen kurssi kerrotaan näin muodostuneella painokertoimella. Lopuksi painokertoimet ja niillä muodostetut luvut lasketaan yhteen (alarivillä luvut 15 ja 149). Painotettu liukuva keskiarvo saadaan jakamalla yhteenlaskettu painokertoimella kerrottu kurssi painokertoimien yhteissummalla eli tässä tapauksessa 149/15.


Lopuksi

Tässä vaiheessa lukijalle pitäisi olla selvää miten liukuvia keskiarvoja käytetään teknisessä analyysissä. Erilaisten liukuvien keskiarvojen erot tulisivat myös olla selvillä. Yksinkertaisessa liukuvassa keskiarvossa (SMA) saavat kaikki havainnot yhtä suuren merkityksen. Eksponentiaalisessa liukuvassa keskiarvossa (EMA) vanhempien havaintojen paino vähentyy eksponentiaalisesti, kun painotetussa liukuvassa keskiarvossa (WMA) se pienenee lineaarisesti.

(Eksponentiaalisen liukuvan keskiarvon havaintojen merkitys)

(Painotetun liukuvan keskiarvon havaintojen merkitys)

Jokaisen sijoittajan tulee arvioida liukuvien keskiarvojen hyödyllisyys oman sijoitustoiminnan kannalta. Lyhyiden aikaperiodien käyttö lisää signaalien ja kohinan (virheellisten signaalien) määrää ja aiheuttaa siten suurempaa kaupankäyntiaktiviteettia. Pitkien aikaperiodien käyttö vähentää vastaavasti signaalien määrää ja kohinaa, mutta tällöin sijoittaja jää paitsi parhaimmista osto- ja myyntiajankohdista. Toisaalta liukuvia keskiarvoja voi myös käyttää riskienhallintaan. Tällöin sijoittajan ei tarvitse murehtia menetettyjä osto tai myyntitilaisuuksia vaan ne voi nähdä kustannuksena alentuneesta riskitasosta.

Päivitys 10.5.2010 klo 16:44: Korjattu graafin tekstit oikein päin.