Downshifting
11.6.2010 | Kohti taloudellista riippumattomuutta
Downshifting eli elämän yksinkertaistaminen elää tällä hetkellä kuumaa nousukautta. Yksi suosion syy on varmasti niskassa oleva lama, joka antaa otolliset kasvuolosuhteet tämänkaltaiselle toiminnalle. Samoin oli 90-luvun laman aikaan. Kirpputorit nousivat uuteen kukoistukseen ja kukaan ei kehdannut enää tunnustautua jupiksi. Veikkaanpa, että seuraavan nousukauden aikaan kovin moni ei enää downshiftausta muistele.
Monella tuntuu myös olevan downshiftauksesta turhan ruusuinen kuva. Kerron seuraavaksi omia mietteitä, sekä kokemuksia downshiftauksesta.
Yksi downshiftauksen jyrkimmistä muodoista on maalle muutto, jonka olen myös itse toteuttanut. Erityisesti tähän asiaan tuntuu monilla liittyvän pumpulisia kuvitelmia. Liekö syynä lapsuuden muistot mummolasta maalta vai mikä, mutta todellisuus on yleensä hyvin erilainen kuin odotukset.
Ensinnäkin maalla tarvitsee vähintään yhden auton kulkemiseen. Julkisia kulkuvälineitä ei ole eikä kulje, joten auto on käytännössä pakollinen. Perheelliselle ei monesti edes yksi auto riitä. Perheellinen löytää itsensä helposti kuskaamassa lapsiansa erilaisiin harrastuksiin tai lähimmälle kaverille, joka voi olla usean kilometrin päässä. Erilaiset työaikataulut puolison kanssa voivat myös johtaa kahden auton "pakkohankintaan". Kaupan päälle saa kaupungissa asuvien vihreiden vihat.
Mikäli kyseessä on oikea maalaistalo, niin auton lisäksi monesti myös traktori on pakollinen hankinta. Maalla talot ovat syrjässä ja sellaiset asiat, jotka kaupungissa ovat itsestäänselvyyksiä voivat unohtua. Yksi tällainen asia on tien talvikunnossapito. Syrjässä olevalle talolle voi yksityistietä olla useita kilometrejä. Meidän ratkaisumme ongelmaan on pienkuormaaja, joka soveltuu samalla myös hevostöihin paremmin.
Monelle varsinkin kaupungissa asuvalle downshiftaajalle tuntuu oman ruoan viljeleminen olevan iso juttu. Maalla se on ihan normaalia elämää. Me istutimme tänä vuonna maahan perunaa, porkkanaa, sipulia ja salaattia. Lisäksi kasvimaalla kasvaa mansikkaa, vadelmaa, karviaisia, raparperia, sekä ikkunalaudalla erilaisia yrttejä. Kun naapurilla on perunapeltoa parikymmentä hehtaaria tuntuu se kaikki vain kovin merkityksettömältä. Ei kukaan pidä sen suurempaa meteliä siitä mitä on istuttanut - se nyt vain on normaalia elämää.
Yksi downshiftauksen pääajatuksia on työmäärän tiputtaminen, jotta läheisille ja muille elämässä tärkeille asioille jää enemmän aikaa. Kuulostaa hienolta, mutta erityisesti tämä asia on Suomessa vaikea toteuttaa. Meillä on työelämä edelleen hyvin jäykkä joustojen suhteen. Joko työskentelet työnantajalle 40 tuntia viikossa tai sitten et työskentele laisinkaan. Vakituisessa työsuhteessa olevan on hyvin hankalaa sopia työnantajan kanssa muista poikkeavista työmääristä.
Tämän huomasin itsekin tänä vuonna, kun olisin tulevan lapsen vuoksi halunnut pitää tavanomaista enemmän vapaata. Kesälomarahojen vaihto vapaaseen? Ei onnistu. Palkaton vapaa? Ei onnistu. Lyhyempien työpäivien tekemistä en uskaltanut edes ehdottaa.
Downshiftaajien unelmassa työntekijä työskentelee siellä missä haluaa - vaikkapa toisella puolella maapalloa. Kuinka idealistinen ajatus! Ikävä kyllä suurin osa meistä on sellaisessa tilanteessa, jossa emme voi valita työnantajaa vaan työnantaja valitsee meidät satojen hakijoiden joukosta. Mikäli työnhakijoita olisi tarjolla vähemmän kuin työpaikkoja olisi tämä realistinen ajatus. Toistaiseksi se onkin enemmän korkean osaamisen omaavien elitistinen ajatus. Suurimmalle osalle se ei ole mahdollista.
Työn, tulon ja maalle muuton lisäksi vielä yksi tapa downshiftata elämää on omien kulutustottumusten muuttaminen. Tämä tapahtuu esimerkiksi ostamalla vain pakollisia tarvikkeita. Säästeliäälle ihmisille tämä ei sinänsä ole uutta, sillä yksi parhaimmista tavoista kasvattaa omia käteen jääviä tuloja on juuri harkita tarkemmin mihin asioihin rahaa käyttää.
Olen tullut tulokseen, että downshifting on ajatuksena kaunis, mutta se ei sellaisenaan toimi. Se antaa toki hyviä lähtökohtia omalle elämälle asettamalla asioita tärkeysjärjestykseen.
Miten downshifting ja taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu eroavat toisistaan? Omalla kohdallani koen, että ne ovat loppujen lopuksi kovin lähellä toisiaan. Ymmärrän, että downshiftauksessa pyritään keskittymään itselle tärkeisiin asioihin. Tähän pyrin myös taloudellisella riippumattomuudella. Elämäänsä downshiftaava henkilö pääsee taloudellisesti riippumattomaan tilanteeseen nopeammin ja helpommin, sillä hän tyytyy vähempään.
Ero tulee kuitenkin siinä, että vain taloudellisesti riippumaton ihminen voi säännellä vapaa-aikansa määrää siten kuten tahtoo. Hän voi tehdä töitä jos haluaa. Sen sijaan pelkästään downshiftausta harjoittavan henkilön on pakko tehdä töitä tullakseen toimeen. Muussa tapauksessa emme puhu enää vapaaehtoisesta downshiftauksesta. Taloudellisesti riippumaton on oikeasti vapaa tekemään päätöksen vapaa-ajansa määrästä - downshiftaaja ei.
Se on vapautta.
Yksi downshiftauksen jyrkimmistä muodoista on maalle muutto, jonka olen myös itse toteuttanut. Erityisesti tähän asiaan tuntuu monilla liittyvän pumpulisia kuvitelmia. Liekö syynä lapsuuden muistot mummolasta maalta vai mikä, mutta todellisuus on yleensä hyvin erilainen kuin odotukset.
Ensinnäkin maalla tarvitsee vähintään yhden auton kulkemiseen. Julkisia kulkuvälineitä ei ole eikä kulje, joten auto on käytännössä pakollinen. Perheelliselle ei monesti edes yksi auto riitä. Perheellinen löytää itsensä helposti kuskaamassa lapsiansa erilaisiin harrastuksiin tai lähimmälle kaverille, joka voi olla usean kilometrin päässä. Erilaiset työaikataulut puolison kanssa voivat myös johtaa kahden auton "pakkohankintaan". Kaupan päälle saa kaupungissa asuvien vihreiden vihat.
Mikäli kyseessä on oikea maalaistalo, niin auton lisäksi monesti myös traktori on pakollinen hankinta. Maalla talot ovat syrjässä ja sellaiset asiat, jotka kaupungissa ovat itsestäänselvyyksiä voivat unohtua. Yksi tällainen asia on tien talvikunnossapito. Syrjässä olevalle talolle voi yksityistietä olla useita kilometrejä. Meidän ratkaisumme ongelmaan on pienkuormaaja, joka soveltuu samalla myös hevostöihin paremmin.
Monelle varsinkin kaupungissa asuvalle downshiftaajalle tuntuu oman ruoan viljeleminen olevan iso juttu. Maalla se on ihan normaalia elämää. Me istutimme tänä vuonna maahan perunaa, porkkanaa, sipulia ja salaattia. Lisäksi kasvimaalla kasvaa mansikkaa, vadelmaa, karviaisia, raparperia, sekä ikkunalaudalla erilaisia yrttejä. Kun naapurilla on perunapeltoa parikymmentä hehtaaria tuntuu se kaikki vain kovin merkityksettömältä. Ei kukaan pidä sen suurempaa meteliä siitä mitä on istuttanut - se nyt vain on normaalia elämää.
Yksi downshiftauksen pääajatuksia on työmäärän tiputtaminen, jotta läheisille ja muille elämässä tärkeille asioille jää enemmän aikaa. Kuulostaa hienolta, mutta erityisesti tämä asia on Suomessa vaikea toteuttaa. Meillä on työelämä edelleen hyvin jäykkä joustojen suhteen. Joko työskentelet työnantajalle 40 tuntia viikossa tai sitten et työskentele laisinkaan. Vakituisessa työsuhteessa olevan on hyvin hankalaa sopia työnantajan kanssa muista poikkeavista työmääristä.
Tämän huomasin itsekin tänä vuonna, kun olisin tulevan lapsen vuoksi halunnut pitää tavanomaista enemmän vapaata. Kesälomarahojen vaihto vapaaseen? Ei onnistu. Palkaton vapaa? Ei onnistu. Lyhyempien työpäivien tekemistä en uskaltanut edes ehdottaa.
Downshiftaajien unelmassa työntekijä työskentelee siellä missä haluaa - vaikkapa toisella puolella maapalloa. Kuinka idealistinen ajatus! Ikävä kyllä suurin osa meistä on sellaisessa tilanteessa, jossa emme voi valita työnantajaa vaan työnantaja valitsee meidät satojen hakijoiden joukosta. Mikäli työnhakijoita olisi tarjolla vähemmän kuin työpaikkoja olisi tämä realistinen ajatus. Toistaiseksi se onkin enemmän korkean osaamisen omaavien elitistinen ajatus. Suurimmalle osalle se ei ole mahdollista.
Työn, tulon ja maalle muuton lisäksi vielä yksi tapa downshiftata elämää on omien kulutustottumusten muuttaminen. Tämä tapahtuu esimerkiksi ostamalla vain pakollisia tarvikkeita. Säästeliäälle ihmisille tämä ei sinänsä ole uutta, sillä yksi parhaimmista tavoista kasvattaa omia käteen jääviä tuloja on juuri harkita tarkemmin mihin asioihin rahaa käyttää.
Olen tullut tulokseen, että downshifting on ajatuksena kaunis, mutta se ei sellaisenaan toimi. Se antaa toki hyviä lähtökohtia omalle elämälle asettamalla asioita tärkeysjärjestykseen.
Miten downshifting ja taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu eroavat toisistaan? Omalla kohdallani koen, että ne ovat loppujen lopuksi kovin lähellä toisiaan. Ymmärrän, että downshiftauksessa pyritään keskittymään itselle tärkeisiin asioihin. Tähän pyrin myös taloudellisella riippumattomuudella. Elämäänsä downshiftaava henkilö pääsee taloudellisesti riippumattomaan tilanteeseen nopeammin ja helpommin, sillä hän tyytyy vähempään.
Ero tulee kuitenkin siinä, että vain taloudellisesti riippumaton ihminen voi säännellä vapaa-aikansa määrää siten kuten tahtoo. Hän voi tehdä töitä jos haluaa. Sen sijaan pelkästään downshiftausta harjoittavan henkilön on pakko tehdä töitä tullakseen toimeen. Muussa tapauksessa emme puhu enää vapaaehtoisesta downshiftauksesta. Taloudellisesti riippumaton on oikeasti vapaa tekemään päätöksen vapaa-ajansa määrästä - downshiftaaja ei.
Se on vapautta.
16 vastausta artikkeliin "Downshifting"
Anonyymi kirjoittaa:
Downshiftin ei ollutkaan teknisen analyysin menetelmä :D
11.6.2010 klo 23.48.00
Frank kirjoittaa:
Oma downshifting, vaikkakin vähäpätöinen, toimii seuraavalla tavalla:
Omat unelmani eivät ole isompi talo, isompi auto, purjevene tms. koska se johtaa siihen, että isompaan taloon tarvii enemmän tavaraa, että sen saa täytettyä ja sen jälkeen voikin alkaa kateellisena katselemaan muiden vielä isompia asuntoja. Aikanaan pidin kovana juttuna sitä, että minulla olisi pari uusinta maccia, kaksi 30" cinema-näyttöä ja iso omakotitalo. Onneksi tätä ei tule enää harrastettua, koska tyhmäkin tajuaa ettei tuolla ole mitään loppua eikä se edes ole mikään unelma. Jälkensä tuolla toki on, olohuoneessa on vimpan päälle olevat kotiteatterit yms. jolla ei ole sinänsä mitään väliä, koska noitakin saa nykyään hyvällä laadulla ja halvalla. Voisi oikeastaan sanoa, että rahalla on aika hankala pröystäillä nykypäivänä ellei tee jotain aivan överitemppuja.
Unelmani tällä hetkellä rakentuvat kokemuksista, joilla ei ole rahan kanssa mitään tekemistä. Haluan esimerkiksi juosta ultramaratonin jonain päivänä ja treenaankin sitä varten.
Lomarahat voi työssä ottaa vapaana, palkatonta saa helposti ja myös omaa työaikaansa voi lyhentää (minkä ajattelin tehdä kun esikoinen tässä kohta syntyy). Downshifting on minulle tarkka erotus sen suhteen minkälaisella panoksella vaihdan vapaa-aikani työn tekoon. Eli kyse ei niinkään ole palkan määrästä vaan siitä millaisella panoksella työnantaja minut viikottain haluaa palvelukseensa. En tarvitse rahaa elättääkseni kalliita materialistisia unelmia, vaan tarvitsen rahaa jokapäiväiseen elämään, jota ei niin kamalasti tarvi.
Yleensä myös nuo isot asunnot vaativat ison asuntolainan, jotka puolestaan taas kielivät yli 40 tuntisesta työviikosta. Eihän tuossa ole mitään järkeä. Mielestäni on myös hölmöä, jos ihmiset eivät pohdi paikkaansa maailmassa ja sitä tekemisen mielekkyyttä.
Itse näen nykyisen downshifting-"huuman" lähinnä asiana, joka sitoo vahvasti tuleviin öljykriiseihin yms. eli ihmisten on pakko skaalata alaspäin siitä älyttömästä ja tuhlaavasta raaka-aineiden kulutuksesta ja tajuttava, ettei se voi olla keskeisin osa elämää. Lapsemme kuitenkin tulevat elämään hyvin erilaisessa maailmassa missä itse vietimme lapsuutemme.
12.6.2010 klo 12.03.00
Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:
Downshiftingin paras puoli on ilman muuta se, että se laittaa jokaisen miettimään omalla kohdalla sitä mikä on itselle tärkeää.
Sen sijaan mielestäni downshiftaajilla on vääristynyt kuva palkasta ja vapaa-ajasta. Yleinen harhakäsitys on, että tekemällä vähemmän töitä saa vähemmän palkkaa, mutta vastapainona vapaa-aika lisääntyy. On ikävää lukita aivot tähän asentoon. Ei ole mitenkään mahdotonta saada parempaa palkkaa pienemmällä työmäärällä, jolloin myös vapaa-ajan määrä lisääntyy.
Perinteinen tapa kasvattaa tuloja on tehdä enemmän töitä - se malli on helppo ymmärtää. Mutta on myös muita tapoja. Näitä pyrin itsekin hyödyntämään. Yksi esimerkki tällaisesta toiminnasta on sijoitusasunnon vuokraaminen. Sillä ei ole juurikaan vaikutusta omaan ajankäyttöön, mutta tulot kasvavat. Kasvavien tulojen myötä on ainakin periaatteessa helpompi jättää "suorittavaa" työntekoa vähemmälle.
Olet onnellisessa asemassa, kun työnantajasi on joustava. Itse en ole yhtä onnellisessa asemassa. Tällä hetkellä työnantaja rohkaisee ylitöiden tekemiseen. On kuulemma kiire. Olen päättänyt olla tekemättä.
Toinen asia missä mielestäni moni downshiftaaja menee harhaan on vetää yhtäkuinmerkki kulutuksen ja maapallon rajallisten resurssien välille. Yhteiskuntamme kulutus kohdistuu yhä suuremmassa määrin aineettomien hyödykkeiden kuluttamiseen aineellisten sijaan. Esimerkkinä tästä voisi käydä vaikka työstämäni kirjaprojekti, joka digitaalisena versiona ei näitä resursseja käyttäisi. Se kuitenkin kasvattaisi bruttokansantuotetta.
Näitä rajallisia resursseja pystymme myös käyttämään yhä tarkemmin hyödyksi - niin kierrättämällä, kuin kehittyvän teknologian ansiosta.
Uskon seuraavan sukupolven elävän vielä materialistisemmassa maailmassa kuin me. Globalisaatio on vasta käynnistynyt ja olemme saaneet siitä vain esimakua.
Kaiken huuman keskellä on hyvä pysähtyä miettimään elämää ja asioita. Downshifting on hyvä muistutus siitä.
12.6.2010 klo 12.47.00
jadfh kirjoittaa:
Olin downshiftaaja ja turhan tavaran karttaja (100 things challenge) jo ennen kuin edes kuulin moisista jutuista eli en taida viitsiä mainostaa kuuluvani näihin trendiryhmiin kun kaikki laumalampailu ja trendipelleily on aina ollut enemmän tai vähemmän vastenmielistä.
Itselleni downshiftaus on kai sitä, että jokainen sentti pääomatuloa on vähemmin työtä eli matkustelua, treenaamista ja aikaa perheen kanssa (ei tärkeysjärjestyksessä lol)
Mielestäni osut asian ytimeen sinä, että ihmisllä on kyllä turhan romanttisia kuvitelmia asiaan liittyen. Erityisesti city(puna)vihreillä, joiden vihreys tuntuu olevan melkoista viherpesua ja trendien mukana juoksemista.
12.6.2010 klo 17.20.00
Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:
Niin, sinänsä downshiftauksessa ei ole mitään uutta ja mullistavaa. Samoille asioille mitä ihmiset ovat tehneet jo aiemmin on annettu trendikäs nimi, joka näyttää nyt olevan kuuminta hottia. Moni työnsä menettävä, opiskelupaikkaa vaille jäänyt jne saa downshiftauksesta oivan verukkeen sille miksei voi kuluttaa. Kuinka moni näistä elää samanlaista elämää kun uusi nousukausi tulee ja tuhlaileva elämäntapa tulee jälleen muotiin? Epäilen ettei kovin moni.
Tuhlailematon elämäntapa on ja pysyy myös ilman trendikkäitä nimikkeitä.
Pääomilla samaan pyrkivä ei voi olla trendikäs laman aikana. Se ei vain käy päinsä vallitsevaan aikaan.
Vihreiden politiikka tuntuu irtaantuneen realismista jo ajat sitten. Ei voi kuin pyöritellä silmiä.
12.6.2010 klo 18.07.00
Anonyymi kirjoittaa:
Asian voi myös ajatella niinpäin, että jos tyytyy materiaalisesti vähempään voi hyväpalkkaisen, mutta itsessään epätyydyttävän työn vaihtaa huonostipalkattuun työhön, jota tekee erittäin mielellään. Tätä kautta työn voi mieltää kivaksi harrastukseksi, eikä työksi.
12.6.2010 klo 20.42.00
Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:
Kyllä ja se on hatunnoston arvoista! Tässä yksi esimerkki sellaisesta toiminnasta.
12.6.2010 klo 20.47.00
Billy the Kid kirjoittaa:
Hienot arvot sulla!!
14.6.2010 klo 7.30.00
Anonyymi kirjoittaa:
Itselläni taloudellisen aseman parantamisen tavoite liittyy nykyään vain ja ainoastaan downshifting-tavoitteeseen. Olen jo todennut, etten tarvitse isompaa asuntoa (ehkä pikkuisen pienempikin riittäisi ja ainakin halvemmassa osassa Suomea), varustellumpaa kesämökkiä (nykyinen on todella perinteinen pieni suomalainen mökki mutta minulle rakas), enkä kovinkaan paljoa hienoja tavaroita ym. Pidän retkeilystä ja luonnossa liikkumisesta, kaikkina vuodenaikoina.
Aikoinaan päädyin työhön, josta nautin niin paljon, että olin valmis tekemään yli 10-tuntisia päiviä ja lomista luopuen. En rahan, vaan itse työn takia (tutkimus/kehityshenkistä työtä). Nykyisin olen asemassa, jossa ehdin sitä rakastamaani työtä tehdä mitättömän vähän, ja kaikki mielestäni turhat asiat vievät työpäivät ja usein -illatkin. On siis downshiftauksen paikka, mutta nykytyössäni en sitä pysty tekemään.
Niinpä sijoitustavoitteeni on nyt selkeästi se, että n. 10 v päästä minulla olisi varaa päättää, teenkö palkkatyötä vai en. Ja samalla pyrin koko ajan vähentämään tavaran hankkimista ym. ostoksia, eli opetella elämään vaatimattomasti ja käyttämään jäävän rahan sijoituksiin.
Ylläolevaan tavoitteeseeni liittyen olen myös pitänyt kirjoituksistasi, joissa olet pohtinut sitä, millä varallisuudella ihminen voisi tulla toimeen. Olen itse kallistumassa siihen, että suht vähäkin riittää, etenkin kun olisin valmis pahan paikan tullessa sijoituksista huolehtimisen ja elämästä nauttimisen ohella tekemään ajoittain myös "hanttihommia" -- kunhan ne eivät tunkeutuisi vapaa-aikaani sillä intensiteetillä kuin työni nykyisin.
Nipa N
15.6.2010 klo 21.11.00
Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:
Tämä on muuten yleinen ongelma R&D töissä, että henkilö, joka pitää työstään ja on siinä hyvä yleensä ylennetään asemaan, joka ei sitten olekaan enää yhtä "kiva". Se kuitenkin otetaan vastaan, sillä "onhan se etenemistä uralla". Lopputuloksena monesti kuitenkin on, että hyvä ja motivoitunut työntekijä huomaa jonkun ajan kuluttua tekevänsä vain vähän sitä asiaa mistä piti. Mielekkyys kärsii.
En tiedä onko näin päässyt käymään omalla kohdallasi, mutta tunnen monta jolle näin on tapahtunut.
Taloudellisen riippumattomuuden voi tavoittaa huomattavasti nopeammin, kun on valmis tinkimään omasta kulutuksesta. Kuitenkaan liian pitkälle ei kannata mennä, jottei hommasta mene mielekkyys. Jokaisen onkin löydettävä oma "sweet spot":nsa, jossa kulutus ja säästäminen kohtaavat ilman, että niistä on haittaa toisillensa. Jokaisella se kohta on eri paikassa.
Toteat ettet pysty downshiftausta nykyisessä työssäsi tekemään. Sama kohtalo oli myös tuntemillani henkilöillä, jotka kuulostivat olevan samassa asemassa. Irtisanoutuminen tai siirtyminen toiseen ammattiin oli heillä ratkaisu. Helppoa tietä ei yksikään löytänyt.
Onnea matkallesi!
15.6.2010 klo 22.31.00
Frank kirjoittaa:
Onhan tuo haaste myös työpaikoille. Mielestäni aika monessa työpaikassa otetaan ikäänkuin suoraan se kanta, että porukka ylenee aina poispäin siitä mistä alkujaan tykkäsi ja ylenemisreittejä on yleensä se yksi. Myös oletus, että kaikki haluavat ylennyksiä on aika standardi.
Omassa luovan alan työssäni on pitkälti valittavina ns. HR-reitti, eli rupeaako johtamaan oman alueensa tekevää porukkaa tai sitten enemmän hands-on tyyppi, joka miettii ja toteuttaa niitä oman alueensa vaativimpia juttuja ja asettaa suuntaviivoja sille mitä tulevaisuudessa tehdään. Osa työssäni ei taas kaipaa ylenemistä ollenkaan ja se on otettu huomioon siinä, että näille yritetään kuitenkin järjestää mielekästä hommaa vuodesta toiseen. Vaihtuvuus on todella pieni, joten kai siinä joku toimii.
Hyviä kommentteja silti downshiftingistä ja sen trendistä. Tottahan se on. Mielestäni tässä on tullut aika järkeviä kommentteja siitä miten tuota ylipäätään kannattaisi toteuttaa.
16.6.2010 klo 14.19.00
Anonyymi kirjoittaa:
Näitä kommentteja oli tosi kiva lukea kun keskustelu on asiallista. Olen itse ollut pari vuotta downshiftaaja ja se tarkoittaa sitä, että olen lopettanut kaiken ylimääräisen ostamisen. Onhan jo alvin osuus huimat 23 % tuotteiden hinnoista. Kun sain asunnon maksettua päätin, että nyt on pakko laittaa loppu rahan perässä juoksemiselle. Rahan ahnehtimisesta on ollut vaikea päästä eroon ja yhteiskunnan kova arvomaailma näkyy siinä, että jos kerrot jääneesi kotiäidiksi jo vähän vanhemmille lapsille, tuntuu kuin olisit luuseri. Toki kotona saa olla ne yhteiskunnan hyväksymät kolme vuotta mutta sen jälkeen, hyi hyi. Me suomalaiset olemme liian riippuvaisia muiden mielipiteistä ja siksi moni nainen lähtee töihin tai miellyttää muita ihmisiä elämänratkaisuillaan vaikka sydän sanoo muuta. Olen onnekas sillä rahoitan downshiftaamiseni pienillä pääomatuloilla. Toisen raskauden aikana löytynyt veritulppa on laittanut asiat tärkeysjärjestykseen. Se mikä on minulle tärkeintä, sille annan aikani. Haluan jättää henkiseksi perinnöksi lapsilleni paljon yhdessä vietettyä aikaa. Uskon että kasvettuaan aikuisiksi he ymmärtävät tämän olleen lahja heille. Teen kaiken toisinpäin kuin oma uraäitini teki aikoinaan.
14.9.2011 klo 12.52.00
Anonyymi kirjoittaa:
Asiallisia kommentteja !
Downshiftaamista voi tehdä monella eri tasolla. Yksi merkkittävimmistä on sopusointu työn ja kustannusten välillä. Itse ajattelen, että peruskulut tulisi saada aika minimiin. Jos asuminen olisi esimerkiksi halpaa, voisi hyvin käydä halvolla ulkomaanreissuilla.
Sen tiedän, että moni on vähentänyt kaiken maailman krääsän ostoa. Onko parempi ostaa esimerkiksi asiallinen merkkikello, joka menee yli kymmenen vuotta, kuin joka vuosi joku halpa ?
Hallittu downshfting, mm. kulujen karsiminen, elämän kohtuullistaminen tuo myös säästöjä. Näitä säästöjä voi sitten hyödyntää johonkin aidompaa, ei välttämättä usein, mutta joskus.
Kulutuksen karsiminen on eri asia kuin laadusta luopuminen. Laatua voi ja pitääkin olla. Hankin esim lapsilleni laadukkaita vaatteita, en merkkiliikkeestä, vaan kirppareilta tms.
Hinta usein 1/10 osa, erityisesti haluan toimia tällä tavoin, jotta saisin valtionkin tajuamaan, että kova verotus, tulee aiheuttamaan verotulojen laskun.
2.11.2011 klo 21.16.00
Anonyymi kirjoittaa:
Tämä on erittäin hyvä huomio:
"Tämä on muuten yleinen ongelma R&D töissä, että henkilö, joka pitää työstään ja on siinä hyvä yleensä ylennetään asemaan, joka ei sitten olekaan enää yhtä "kiva". Se kuitenkin otetaan vastaan, sillä "onhan se etenemistä uralla". Lopputuloksena monesti kuitenkin on, että hyvä ja motivoitunut työntekijä huomaa jonkun ajan kuluttua tekevänsä vain vähän sitä asiaa mistä piti. Mielekkyys kärsii."
Esimerkki koulumaailmasta. Opettajalla on noin 38-viikkoinen työvuosi (miinus vielä arkipyhät). Opettajan lähtöpalkka on noin 2800e/kk, peruskoulussa vajaan satasen pienempi. Itse opettajana olen jyrkästi sitä mieltä, ettei työviikon tarvitse venyä yli 40 tunnin. Tunnit ehtii suunnitella ja kokeet tarkistaa työpäivän aikana kun on tarpeeksi päättäväinen.
Tästä moni opettaja älähtää: "älä unta näe". En näe unta, näin asia on. Olen tehnyt yksittäisiä 12 tuntisia työpäiviä, mutta seuraavina päivinä olenkin tasoittanut esim. nelituntisina päivinä (lähtenyt pois suoraan oppituntien jälkeen).
Opettajan työ on mielekästä puuhastelua nuorten parissa ja vaatii positiivisessä mielessä jatkuvaa ajantasalla pysymistä (riippuu myös oppiaineesta: matematiikan ja fysiikan koulusisältö on keksitty jo 1000-1800-luvulla, biologiassa ja psykogoliassa suurin osa perustavanlaatuisista löydöistä on alle 50-vuotiaita. Esim. lukion biologian kirjoissa on sisältöjä, jotka on LÖYDETTY 1990-luvun lopulla tai 2000-luvun alussa ja nobel on myönnetty 2000-luvulla).
Lahjakas opettaja voi kuitenkin "yletä" rehtoriksi, toimialajohtajaksi tai muuksi vastaavaksi. Tällöin palkka nousee (rehtorin alkupalkka) noin 3500 euroon/kk (Huom! progressiivinen verotus syö osan hyödystä). SAMALLA KATOAA KUITENKIN 7 LOMAVIIKKOA VUOSITTAIN!! Itse lasken tämän tavattoman suureksi miinukseksi! Mikäli opettaja jollakin tavalla voisi olla palkallisessa työssä 2800 euron kk palkallaan (700e/vko) tuon seitsemän viikkoa, hän saisi 4200 euroa lisää vuodessa. Rehtori tienaisi vuodessa 12x700e, eli 8400e enemmän, mutta todellisuudessa summa olisi lähempänä 4200 euroa (8400-4200=4200).
Tärkeänä lisäpointtina rehtorivertailuun on se, että rehtori pyörittelee papereita, kantaa vastuuta, tekee ikäviä päätöksiään erillään muista EIKÄ KYKENE PITÄMÄÄN TYÖAIKAANSA TUTKIMUSTEN VALOSSA 40H/TYÖVIIKOSSA, eikä ole tekemisissä opiskelijoiden kanssa. Miksi siis "yletä" rehtoriksi?
Opetusalalla työ on ns. urakkapaluonteista: mikäli käytät yhden oppitunnin suunnitteluun (tai vastaavasti rehtorin hallinnollisen tehtävän tekemiseen) 60 minuutin sijaan 600minuuttia, et saa senttiäkään lisää palkkaa. Rehtori tekee siis tavattomasti palkatonta ylityötä...
En kehtaa julkaista tätä nimellä :)
8.3.2012 klo 15.06.00
Anonyymi kirjoittaa:
Hyviä kommentteja.
On hienoa että ihmiset oivaltavat downshfitaamisen moniulotteisuuden.
Muutama tuntemani ihminen on laittanut yrityksensä Viroon, ja säästää näin hurjasti veroissa, sivukuluissa ja palkkakustannuksissa.
Kääntäen saat samalla työllä 35 % paremman tuloksen. Kun yrityksesi voi hyvin, voit usein itsekkin hyvin.
Ja suurin säästö tulee oman hyvin voinnin lisäyksestä, ei tarvi vastailla turhanpäiväisiin verottajan selvityspyyntöihin.
16.7.2012 klo 23.48.00
Anonyymi kirjoittaa:
Kaikenkaikkiaan hyviä kommentteja, downshiftaamisen voi luokitella monella tapaa.
Laittaisin kahteen lokeroon, silloin kun työikäinen heittäytyy työttömäksi ja sosiaalituilla eläjäksi, on kyseessä pummaus, eli vapaamatkustajuus.
1) Vapaamatkustajuus/pummaus ei ole downshiftaamista vaan vaapaamatkustajuutta/pummausta.
2)Downshiftaus on sitä kun saat vähemmällä työllä enemmän. Eli esimerkiksi muutat maalle, ja elätät itsesi muilla kuin yhteiskunnan töillä, mutta pienemmin kustannuksin.
22.10.2015 klo 23.40.00
Jätä kommentti