Lukiessani saamaani palautetta ei voi olla törmäämättä asiaan, jossa henkilö pitää indeksisijoittamista ainoana passiivisen sijoittamisen muotona. Tällaisten henkilöiden ajattelu tuntuu täysin lukkiutuneen eivätkä he näytä kykenevän ajattelemaan perustoja indeksisijoittamisen alla. Tässä on selvä itsetutkiskelun paikka. Olen selvästikin tehnyt huonoa työtä, jos tällainen ajatus on syntyjään omista kirjoituksistani. Olen passiivisen sijoittamisen puolestapuhuja ja pidän sitä parhaimpana sijoitusmuotona suurimmalle osalle ihmisistä. Passiivinen sijoittaminen on kuitenkin paljon muutakin kuin pelkkää indeksisijoittamista!

Tämä on ensimmäinen osa kolmeosaisesta kirjoitussarjasta, jossa sukellan syvällisemmin passiivisen sijoittamisen ytimeen. Sarjan lukeminen vaatii, että teet sitä avoimin mielin. Jos nimittäin luulit, että tämä on yhtä indeksisijoittamisen ylistyslaulua, niin tulet karvaasti pettymään. Kirjoitussarjan aikana tulet törmäämään asioihin, jotka toivon mukaan kyseenalaistavat omaa ajatteluasi. Esittelen uusia näkökantoja ja siinä sivussa murskaan kenties myös itsellesi tärkeitä perusteluita. Siksi toivon, että luet koko sarjan avoimin mielin. Mieti asioita, joita esitän. Pohdi niitä. Ehkä ne muuttavat omia ajatuksiasi ja suhtautumista passiiviseen sijoittamiseen.

Aiheista keskusteleminen on suotavaa ja todennäköisesti se herättääkin monenlaisia ajatuksia. Toivon, että yrität perustella omaa näkemystäsi, niin myös muut saavat laajempaa perspektiiviä heränneisiin ajatuksiin.

Aloitan tämän ensimmäisen osan hieman kevyemmin ja lämmitellen. Pohdin nimittäin sitä mitä passiivinen sijoittaminen oikein luonteeltaan on. Missä menee aktiivisen ja passiivisen sijoittamisen rajat? Onko rajaa edes olemassa? Milloin aktiivinen lakkaa olemasta aktiivista ja muuttuu passiiviseksi. Entä milloin passiivinen sijoittaminen muuttuu aktiiviseksi?

Toisessa (ja pisimmässä) osassa käännän takkini ja murskaan monet akateemiset teoriat, joihin myös indeksisijoittaminen perustuu. Erityisesti tämän osan lukeminen vaatii lukijalta avomielisyyttä. Laitan nimittäin indeksisijoittamisen tosissaan koetukselle.

Teorioiden murskaamisen jälkeen palaan kolmannessa osassa kuitenkin "takaisin kotiin" ja perustelen miksi passiivinen sijoittaminen on kaikesta huolimatta suurimmalle osalle paras valinta.

Kaikki sopivan sekavaa? Hyvä, aloitetaan.


On indeksejä ja sitten indeksejä

Aivan ensimmäiseksi on hyvä tarkastella mikä indeksi oikein on. Tilastokeskus määrittelee indeksin seuraavasti:

Sana "indeksi" on alunperin latinaa ja tarkoittaa osoittajaa, osoitinta, ilmaisinta, luetteloa tai rekisteriä. Sana indeksi esiintyy mm. taloustieteessä, antropologiassa, fysiikassa, matematiikassa ja tähtitieteissä.

Taloustieteissä indeksi merkitsee hintatason tai arvojen muutoksia osoittavaa suhdelukua. Indeksiä käytetään kuvaamaan esimerkiksi hintojen, kustannusten ja määrien kehitystä ajassa.

Indeksille on tunnusomaista sen ilmoittaminen prosentteina valitusta perusarvosta, jota merkitään sadalla (100). Kun asiaa seuraavan kerran mitataan, havaintoa verrataan perusajankohdan havaintoon. Laskukaava on seuraava:


Jos esimerkiksi kahvipaketin hinta perusajankohtana (=_o) on 2,10 euroa ja hinta nousee laskenta-ajankohtana _t 2,20 euroon, kahvipaketin indeksiluvuksi saadaan:


Indeksiluvusta 104,8 nähdään muutoksen prosentuaalinen suuruus. Kahvipaketin hinta on noussut perusajankohdasta 4,8 prosenttia.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan indeksi siis vain tarkoittaa jotakin suhdelukua, jolla merkitään hintojen tai arvojen muutoksia. Määritelmä on hyvin lavea. Sijoittamisessa indeksillä tarkoitetaan yleensä jotakin osakeindeksiä. Ne siis mittaavat osakemarkkinoiden kehitystä. Ainakin jollain tapaa. Kyse kun on siitä, että mitä indeksillä mitataan.

Indekseissä on paljon eroja keskenään, vaikka niiden sisältämät osakkeet olisivat samat. Eroja aiheuttavat mm. se miten osakkeet painotetaan indeksin sisällä, miten tuotto mitataan, sekä siinä miten osingot huomioidaan. Esim. S&P 500-indeksistä on olemassa useampia eri versioita. Ohessa muutamia perinteisiä indeksien eroja.

Osakkeiden painotus:

• Hintapainotettu (esim. DJIA-indeksi)
• Markkina-arvo painotettu (esim. S&P 500-indeksi)
• Tasapainotettu (esim. Value Line-indeksi)

Tuotonlaskenta:

• Aritmeettinen (esim. DJIA ja S&P 500)
• Geometrinen (esim. Value Line)

Osingot:

• Hintaindeksi (PI - osinkoja ei huomioida, esim. OMX Helsinki)
• Tuottoindeksi (GI - osingot huomioidaan, esim. MSCI AC World Total Return Growth Gross)

Indeksin luomiseen ei siis tarvita mitään erikoista. Maailmalla on isoja tahoja, kuten MSCI Barra, joka on luonut useita erilaisia indeksejä, joilla markkinoita mitataan. Mutta niin on myös pieniä finanssitaloja, jotka ovat luoneet omansa. Itse asiassa mikään ei estä piensijoittajaa tekemästä omaa indeksiä.

Oikeastaan ainut asia mikä indeksin luomiseen tarvitaan on jokin kriteria. Kriterian asettaminen voi tapahtua vaikkapa jonkinlaisen säännöstön tai menetelmän kautta. Sääntönä voi vaikkapa olla, että yhtiön markkina-arvon tulee olla alle 200 miljoonaa euroa ja sen P/E luku tulee olla alle 20. Heitetään vielä bonuksena sekaan, että yhtiön tulee toimia eettisesti.

Simsalabim! Näin olemme luoneet pieniin arvoyhtiöihin sijoittavan eettisesti kestävän indeksin. Jos nyt sijoitan tämän itse luodun indeksin mukaisesti, niin olenko indeksisijoittaja? Entä muuttuuko tilanne, jos perustan indeksi(osuus)rahaston, joka seuraa passiivisesti kyseistä indeksiä? Olenko aktiivinen vaiko passiivinen sijoittaja?

Veteen piirretty viiva

Mielestäni passiivisen ja aktiivisen sijoittamisen raja on veteen piirretty viiva. Se, että puhutaan indeksisijoittamisesta ei vielä takaa alhaista kaupankäyntiaktiviteettia. Keskustelu tulisikin kääntää pois käytettävästä työkalusta (ETF, indeksirahasto, sertifikaatti jne) ihan muualle. Voi olla, että oma kaupankäyntiaktiviteetti ns. passiivisella sijoitustuotteella (esim. ETF) on olematonta, mutta se ei vielä välttämättä tarkoita sitä, että alla olevien sijoitusten pyörittäminen sitä olisi.

Se, että rahasto kertoo seuraavansa passiivisesti jotakin indeksiä ei tarkoita muuta kuin sitä, että rahasto pyrkii matkimaan identtisesti kyseisen indeksin sisältöä. Rahastonhoitajan ei tarvitse vaivata päätään punnitsemalla erilaisia sijoitusstrategioita, ajoitusta tai muutakaan. Kun indeksin sisältö muuttuu tekee rahastonhoitaja tarvittavat muutokset rahaston sijoituksiin, jotta se vastaa jälleen indeksiä sisällöltään. Yksinkertaista ja edullista. Rahasto on siis passivinen, hurraa?

Tööt! Väärä vastaus. Se, että sijoittaa rahastoon, joka kertoo seuraavansa passiivisesti jotakin indeksiä ei vielä kerro aktiivisuudesta tai passiivisuudesta yhtään mitään. Esimerkiksi First Trust Strategic Value Index ETF:n sijoituksista vaihtuu vuosittain 171%! Passiivista? Ei ainakaan mielestäni vaikka kyseessä ns. passiivinen sijoitustuote onkin. Pidätkö sinä sijoittamista tähän ETF:ään passiivisena sijoittamisena?

Kyseisen ETF:n TER (Total Expense Ratio) on kohtuullinen 0,65%. Tässä tulee hyvin ilmi TER luvun puute. Se ei nimittäin pidä sisällään laisinkaan kaupankäyntikuluja, jotka tässä näppärästi lakaistaan sijoittajan silmiltä piiloon. ETF:n "kustannukset" ovat pienet, mutta todellisuus on jotain aivan muuta.

Tässä vaiheessa lienee jo selvää, että indeksin käsite itsessään ei mitenkään takaa sijoituksen passiivista luonnetta. Indeksi voidaan rakentaa siten, että sitä seuraavan "passiivisen" sijoitustuotteen sisäinen kaupankäyntiaktiviteetti on korkea.

First Trust Strategic Value Index ETF on tietysti esimerkki indeksistä, jonka turn-over on korkea. Suositun S&P 500-indeksiä seuraavan SPDR:n sijoituksista vaihtuu vuosittain n. 6,5%. Jos nyt kehitän sijoitusstrategian, jota noudattamalla keskimäärin sijoituksista vaihtuu vuosittain 10%, niin olenko passiivinen vaiko aktiivinen sijoittaja?

Indeksejä on hirmuiset määrät. Millainen indeksi on luonteeltaan aktiivinen, millainen passiivinen? S&P 500-indeksiä seuraavaa ETF:ää, jonka turn-over over 6,5% voitaneen pitää passiivisena. Milloin se muuttuu aktiiviseksi? Kuinka korkea tulee turn-overin olla? 20%? 50%? 200%?

Onko sillä ylipäänsä merkitystä? Jos ETF noudattaa jotakin ennalta määritettyä indeksiä, niin se ei ainakaan explisiittisesti pyri ottamaan markkinoista kantaa. Mutta kannanotto voi olla rakennettu implisiittisesti indeksiin sisään.

Onko sijoittaminen aktiivista vain silloin, kun ihminen luottaen omiin intuitioihinsa toteuttaa näkemystä? Muuttuuko tilanne, jos näkemys perustuu tietokoneen antamaan indikaatioon? Jos ei, niin mikä ero on sillä antaako indeksiin sisälle rakennettu järjestelmä indikaation muuttaa sijoituksia vaiko jokin muu järjestelmä?

Mielestäni selvää rajaa ei ole. Raja on veteen piirretty viiva.

Mitä mieltä sinä olet? Missä menee aktiivisen ja passiivisen sijoittamisen raja?

Kuukaudet ne vain vierivät. Syksyn lehdet ovat pudonneet ja täällä pohjoisessa myös ruskakausi on päättynyt. On siis jälleen aika kurkistaa sijoitussalkun uumeniin miten kuukauden ajan muhineet sijoitukset ovat kehittyneet.

Sieraimiin leviää selvästi jalokalan tuoksua. Turskan sivuhajua tulee vain vienosti USA sijoituksista (iShares Russell 3000). Kuukauden takaiseen salkku on pulskistunut 1714,55€:n edestä, mikä tarkoittaa 3,37%:n arvonnousua. Kuukauden aikana ropisi myös osinkoja muutaman kymmenen euron edestä USA sijoituksesta.

Uutta pääomaa ei kuukauden aikana tullut lisättyä salkkuun laisinkaan. Eikä taida näillä näkymin tulla lisättyä ensi kuussakaan. Vaimo nimittäin innostui sisustamaan olohuonetta, joten tämän "konkurssin" aiheuttaman loven paikkaamiseen menee hetki. Ostimme olohuoneeseen uuden sohvakaluston, television, blu-ray soittimen, rahin ja TV-tason. Toisinaan on ihan hyvä muistaa, että raha on tehty käytettäväksi. Kuten monesti olen sanonutkin, tärkeintä on löytää sopiva tasapaino kuluttamisen ja säästämisen välillä. Muutoin tavoitteiden saavuttaminen on tuskallisen vaikeaa ja epämukavaa.

Satelliittisijoitukseni peittosivat jälleen kerran indeksoidun ytimen. Ja vieläpä erittäin isolla marginaalilla. Tämä vielä siitä huolimatta, että kuukauden aikana siirsin salkussa olleen 4.000 euron käteisomaisuuden siihen kiinni.

Sinänsä satelliittisijoitusten parempi kehittyminen ei ole täysi yllätys. Olen nimittäin backtestannut käyttämääni strategiaa Reutersin tietokantaa vasten yli 10 vuoden ajalta. Tuloksena oli huomattava ylituotto indeksiin nähden, mutta silti selvästi pienemmällä riskillä. Strategia on hieman jalostunut käytön myötä, mikä on itselleni tärkeää. Kyseisellä strategialla tulee nimittäin olemaan iso merkitys minulle tulevaisuudessa.

Käyttämäni strategia ei kuitenkaan sovi kaikille. Se hyödyntää kontrausta eli sijoittajien valtavirran vastaan kulkemista. Yksi hyvä esimerkki salkun sijoituksista on Tom tom, joka julkisti tuloksensa eilen. Navigaattorivalmistajien tilannetta pidetään vaikeana, kun samaan aikaan navigointiohjelmia jaetaan ilmaiseksi mm. kännyköiden kylkijäisinä. Miten tällaisella yhtiöllä voi olla mitään tulevaisuutta?

Strategia kuitenkin pyrkii tunnistamaan juuri tämänlaisia yhtiöitä. Sellaisia joiden kurssiin on hinnoiteltu lähes maailmanloppu. Sijoittajien usko niihin on kadonnut täysin. Kun osakkeen arvostustaso on hakattu lähes maanrakoon ei tarvita paljoakaan, että jopa pelättyä vähän huonompi uutinen riittää antamaan sille nostetta. Osakkeen "margin of safety" on riittävä. Tom tomin keskiviikkoinen tulos ei ollut kovin hyvä. Silti tämä ostos on salkussa plussalla 18,44% kulut huomioituna. Huonoiten menestynyt osake on tappiolla -3,91% ja paras voitolla +56,68%. Strategian mukainen salkun kasaaminen alkoi 15.6.

Allokaatiossa suurin muutos on tapahtunut satelliittien osalta. Selitys on yksinkertainen sillä siirsin siihen käteisposition, joka oli esillä jo viime kuun raportissa. Muut muutokset ovat Brasilian ja USA:n osuuksien pienentyminen yhdellä prosenttiyksiköllä. Muiden painot ovat pysyneet ennallaan.

Vauvauintiharrastus on alkanut iloisissa merkeissä. Kävimme viime lauantaina ensimmäisen kerran polskuttelemassa vedessä pienokaisen kanssa. Sukeltamaan emme kuitenkaan taida päästä vielä hetkeen.

Näihin tunnelmiin. Hyvää syksyn jatkoa ja tuottoisia sijoituksia!

Yhteenveto
Salkun arvo lokakuu 2010: 52 664,48€
Muutos edelliseen katsaukseen: 1 714,55€
Vuoden 2010 tavoite ylitetty 29 988€:lla.
Vuoden 2011 tavoite ylitetty 20 547€:lla.

Vuoden 2012 tavoite ylitetty 9 973€:lla.

Kolmen kopla

Nordnet ilmoitti viime keväänä kaupankäyntikulujensa nostosta. Erityisesti piensijoittajan silmin nousivat kulut Suomen ulkopuolelle. Tein tuolloin hintavertailun eri välittäjistä. En kuitenkaan vaihtanut välittäjää saman tien vaan halusin odottaa jos hinnoitteluun tulisi muutosta, sillä asiakkaiden palaute oli hintojen nostosta voimakasta.

Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Koska Nordnet on nykyisin kilpailukykyinen ainoastaan kotimaan pörssiin olin pakotettu etsimään uuden välittäjän. Lähdin etsimään yhtä vaihtoehtoista välittäjää Nordnetin rinnalle, mutta päädyinkin ottamaan kaksi - ruotsalaisen Aktiedirektin ja saksalaisen Lynxin.

Satelliittistrategiani vaatii, että etsin sopivia ostokohteita useista eri maista. Lynxin kautta pääsen käsiksi moneen eri pörssiin varsin edulliseen hintaan. Lynx tarjoaa osakekaupankäynnin seuraaviin maihin: Alankomaat, Itävalta, Belgia, Ranska, Saksa, Espanja, Ruotsi, Sveitsi, USA, Meksiko, UK, Kanada, Japani, Hongkong ja Australia.

Lynxin minimi kaupankäyntikulu europörsseihin on pääsääntöisesti 6 euroa. USA:n markkinoille pääsee 5 dollarin hintaan. Katso Lynxin hinnat tästä linkistä.

Lynx ei kuitenkaan tarjoa pohjoismaista pääsyn kuin ainoastaan Ruotsin markkinoille 40 kruunun hintaan. Koska pohjoismaat ovat kuitenkin olennainen osa satelliittien sijoitusstrategiaani päädyin laajentamaan käyttämiäni välittäjiä vielä Aktiedirektillä. Aktiedirektin kautta pääsee käsiksi pohjoismaiden pörsseihin hyvin edullisesti.

Aktiedirektin minimi kaupankäyntikulu on  pohjoismaiden pörsseihin pääsääntöisesti 9 kruunua. Katso Aktiedirektin hinnat tästä linkistä.

Käytössäni on nykyisin siis kolme eri välittäjää: Nordnet, Aktiedirekt ja Lynx. Tämän johdosta kaupankäyntikuluni ovat laskeneet huomattavasti. Ohessa muutamia hintoja käyttäen näitä välittäjiä verrattuna Nordnetin hintoihin:

• Ruotsi 9 kruunua (=n. 0,97€) vs. Nordnet 10€
• Norja 9 kruunua (=n. 1,10€) vs. Nordnet 10€
• Tanska 9 kruunua (=n. 1,20€) vs. Nordnet 10€
• Saksa 6€ vs. Nordnet 15€
• USA 5$ (=n. 3,58€) vs. Nordnet 15€

Osassa kaupankäyntikulut tippuivat siis alle kymmenesosaan siitä mitä ne olivat ennen! "Huonoimmassakin" tapauksessa kustannussäästö on yli puolet entisestä.

Nordnettiin minulla jäi vähäinen kotimaan kaupankäynti, sekä aiemmin tehtyjen hankintojen säilytys. Kuukausikulujen osalta tilanne on Nordnetissa, Aktiedirektissa ja Lynxissä sama. Yksikään kolmesta välittäjästä ei peri erillisiä kuukausikuluja. Myös osakkeiden säilytys on ilmaista.

Usean eri välittäjän käytöllä on se huono puoli, että omaisuus hajaantuu useaan eri paikkaan. Sen johdosta salkun kokonaistilanteen hahmottaminen vaikeutuu. Siksi aiemmin kirjoittamani neuvo Google Spreadsheetin käytöstä sijoitusten seurantaan on yhä arvokkaampi. Sitä käyttäen salkun kokonaistilanteesta pysyy helposti perillä ilman käsin tehtävää hintatietojen päivitystä Excel taulukkoon.

Ulkomaisten välittäjien asiakkaaksi ryhtyminen ei aina ole aivan suoraviivaista toimintaa. Minulla oli pienoisia ongelmia kummankin asiakkaaksi ryhtymisessä. Näistä käytännön asioista ja siitä miten asiakkuuden avaaminen tosielämässä meni seuraavaksi lisää.

Aktiedirekt

Aktiedirekt on pieni ruotsalainen välittäjä ja se on osa Nordnettiä. Hieman huvittavaa on tosiaan se, että saadakseen edullisemmat kaupankäyntikustannukset tarvitsee suomalaisen Nordnetin asiakkaan ryhtyä saman firman ruotsalaisen välittäjän asiakkaaksi. Yhtiön sukulaisuus Nordnetin kanssa tuli hakuprosessin aikana varsin selväksi. Yhtiö muistutti lähes joka käänteessä, että minun kannattaisi ennemmin ryhtyä Nordnetin Suomen konttorin asiakkaaksi.

Aktiedirektin sivut ja kaupankäyntiohjelmisto ovat ruotsiksi. Hakulomake uudeksi asiakkaaksi on myös ruotsin kielellä, joten toisen kotimaisen kielen (alkeellinen) osaaminen on suotavaa. Asiakaspalvelu vastaa sähköposteihin kuitenkin myös englanniksi.

Ensimmäisiin ongelmiin hakiessa asiakkuutta Aktiedirektin verkkosivulla törmäsin hakulomakkeen sosiaaliturvatunnuksen kohdalla. Verkkolomake ei nimittäin hyväksy suomalaista sosiaaliturvatunnusta laisinkaan.

Kysyin asiaa Aktiedirektin asiakaspalvelusta sähköpostilla ja vastaukseksi sain etteivät he ota suomalaisia asiakkaita ja suosittelivat Suomen Nordnetin asiakkaaksi ryhtymistä. Tunnen kuitenkin suomalaisia, jotka käyttävät heidän palveluaan, joten vastasin takaisin, että miten tämä on mahdollista sillä ystäväpiiristä heitä löytyy. Asiakaspalvelija vastasi, että tutkii asiaa ja palaa myöhemmin.

Sähköpostia ei tämän jälkeen koskaan enää kuitenkaan kuulunut, mutta hakupaperit tulivat postissa noin viikkoa myöhemmin. Täytin tulleet ruotsinkieliset dokumentit, sekä postitin ne takaisin Ruotsiin.

Reilun viikon kuluttua tuli postissa takaisin lähettämäni hakemus. Liitteenä oli saate, jossa kerrottiin ettei vaimoni todistus passikopiostani kelpaa. Todistajan tulee olla joku muu, jolla ei ole kanssani sama sukunimi. Lisäksi muistutettiin jälleen kerran Suomen Nordnetin olemassaolosta. Mikäli vielä haluaisin asiakkaaksi voisin täyttää hakemuksen korjattuna ja lähettää heille. En ole helposti periksi antava luonne, joten pyysin työkaveriani todistamaan passikopion ja lähetin hakemuksen vielä kerran Ruotsiin.

Kului pari viikkoa. Sähköpostiin kolahti Aktiedirektin onnitteluviesti asiakkaaksi hyväksymisestä. Huh! Prosessi oli viimeinkin loppusuoralla.

(Aktiedirektin viesti asiakkuuden avaamisesta)

Aktiedirektin käyttäjätunnus ja tilitiedot tulivat postissa kolme päivää sähköpostiviestin jälkeen. Palvelun salasana tuli vielä erillisessä kirjatussa kirjeessä vuorokautta myöhemmin.

Kaiken kaikkiaan Aktiedirektin asiakkuuden avaaminen kesti kohdallani kuukauden verran.

(Aktiedirektin kaupankäyntijärjestelmä)

Käytännön kokemuksia kauppojen sujumisesta Aktiedirektilla minulla ei ole vielä antaa. Toistaiseksi kauppani ovat Nordnetista irtaantumisen jälkeen kohdistuneet europörsseihin käyttäen Lynxiä. Aktiedirektin kaupankäyntijärjestelmä on kuitenkin toiminnaltaan ja ulkonäöltään selvää sukua Nordnetille. Nordnetin asiakkaat siis ainakin oppivat sen käytön helposti.

SEPA:n käyttöönoton  myötä rahojen siirtäminen on nykyisin aiempaa edullisempaa. Rahat kannattaa siirtää Suomesta Ruotsiin euromääräisinä ja pyytää Aktiedirektin asiakaspalvelua tekemään valuutanvaihto euroista kruunuihin.

Lynx

Lynxin kanssa on sama "ongelma" kuin Aktiedirektin eli asiakkaaksi ryhtyminen vaatii hieman kielitaitoa. Lynxin verkkosivut ja myös asiakashakemus ovat saksaksi. Sen sijaan kaupankäyntiohjelmistoa on mahdollista käyttää englannin kielellä. Myös asiakaspalvelun kanssa voi toimia englanniksi.

Käytännössä Lynx on yhtä kuin Interactive Brokers UK. Kaupankäyntiohjelmisto on IB:n TraderWorkStation (TWS) ja rahatkin siirretään IB UK:n tilille. Kaupankäyntiohjelmasta on myös olemassa erillinen web versio, jota voi käyttää pelkällä nettiselaimella.

Lynx eroaa kuitenkin Interactive Brokersista muutamalla tapaa. Ensinnäkin asiakkuuden aloittamiseen riittää 4.000 euron talletus, kun IB vaatii vähintään 10.000 dollaria. Interactive Brokersilla on 10 dollarin suuruinen kuukausiveloitus, kun Lynx on puolestaan kuukausimaksuton. Kaupankäyntikustannukset ovat kuitenkin IB:llä pienemmät Lynxiin verrattuna. Jos siis käyt paljon kauppaa, niin IB on todennäköisesti edullisempi vaihtoehto.

Oma kaupankäyntiaktiviteettini on kuitenkin sen verran alhainen, että Lynx tulee tällaiselle enemmänkin holdia harrastavalle piensijoittajalle edullisemmaksi.

Lynxin asiakkuuspaketin voi tilata suoraan heidän nettisivulta. Paperit ovat siis saksaksi, mutta niiden täyttämisestä selviää lukiotason saksalla tai hyödyntämällä Google translate -palvelua. Aktiedirektiin verrattuna täytettäviä papereita on moninkertaisesti enemmän, mutta suurimmasta osasta selviää onneksi vain ruksittamalla oikean kohdan tarjotuista vaihtoehdoista. Hauska yksityiskohta Lynxin hakemuksessa oli se, että he vaativat kopion sähkölaskusta, josta ilmenee nimi ja osoite.

Mutta ei mennyt papereiden ruksittelu ihan putkeen Lynxin kohdallakaan. Kun olin täyttänyt paperit ja lähettänyt ne Saksaan tömähti sähköpostiin viesti asiakaspalvelusta. Olin ruksittanut itseni asiakkaaksi, jolle ei sovellu heidän tarjoamat korkean riskin sijoituspalvelut. Lisäksi henkilöllisyyteni varmentamiseen olisi tarvinnut joko notaarin tai pankin edustajan todistuksen leimalla varustettuna.

Asiakasluokituksen "korjaaminen" kävi onneksi sentään näppärästi. Tarvitsi vain tehdä rastiharjoitus uudestaan kyseisen kohdan osalta, allekirjoittaa paperi ja lähettää se sähköpostiliitteenä asiakaspalveluun.

Henkilöllisyyden todistaminen ei sähköpostitse sitten onnistunutkaan. Valitsin kahdesta vaihtoehdosta käynnin maistraatissa julkisen notaarin luona. Notaari ei varsinaisesti tee tällaisia todistuksia, mutta lähinnä Lynxin päätä taisi kiinnostaa vain virallisen tahon leima papereissa. Vaadittuun paperiin sain notaarilta leiman ja todistuksen, että allekirjoitukseni on oikea. Allekirjoituksen oikeaksi todistaminen maksoi 7 euroa. Postitin lomakkeen Lynxille Saksaan ja jäin odottamaan. Tässä vaiheessa aikaa asiakkaaksi ryhtymiseksi oli kulunut noin viikon verran.

Vajaan viikon päästä sain Lynxiltä sähköpostia. Asiakkuus oli nyt hyväksytty. Sähköpostin liitteenä oli pdf tiedosto, joka piti sisällään käyttäjätunnuksen ja salasanan kaupankäyntiohjelmistoon. Lisäksi mukana tuli tilinumerot 4.000 euron siirtämiseksi palveluun, joiden saavuttua tili aktivoitaisiin.

Lynxin tapa toimittaa käyttäjätunnus ja salasana suojaamattoman sähköpostin liitteenä kuulostaa hurjalta. Ne ovat periaatteessa kenen tahansa sniffattavissa suoraan sähköpostiliikenteestä.

(Lynxin viesti asiakkuuden avaamisesta)

Siirsin rahat IB UK:n tilille EU-siirtona euroina. Kuluja tilisiirrosta ei mene. Kahden päivän kuluttua siirretyt varat näkyivät kaupankäyntiohjelmassa ja pystyin tekemään ensimmäiset kaupat. Sähköposti Lynxiltä siitä, että rahat olivat tulleet ja pystyin aloittamaan kaupanteon tuli vasta vuorokautta myöhemmin kuin olin jo kaupat tehnyt.

Kaiken kaikkiaan aikaa Lynxin asiakkaaksi pääsemiseksi paloi parin viikon verran. Mikäli paperisota olisi mennyt kerralla putkeen olisi asiakkuuden aloitus hoitunut sekä Aktiedirektillä, että Lynxillä varmaan noin puolet nopeammin kuin mitä ne nyt tapahtuivat.

Oletussalasanan vaihto Lynxillä ei onnistunut ilman yhteydenottoa asiakaspalveluun. Salasanan vaihtamiseen Lynxillä tarvitsee erillisen security "tokenin", jonka järjestelmä lähettää asiakkaan sähköpostiosoitteeseen. Uusilla asiakkailla tämä on aina ensiksi määritetty Lynxin oman asiakaspalvelun osoitteeksi. Kun asiakaspalvelu oli tämän muuttanut otettuani heihin yhteyttä onnistui myös salasanan vaihto.

(Lynxin ja Interactive Brokersin TWS kaupankäyntiohjelmisto)

IB:n kaupankäyntiohjelmisto ei ole helpoimmasta päästä. Mikäli Interactive Brokersin tai Lynxin asiakkuus kiinnostaa kannattaa tutustua sen toimintaan demo-tilin avulla. Demon kautta voi testata miten kauppojen tekeminen TWS ohjelmalla tapahtuu. Demoon voi tutustua tästä linkistä.

Mikäli Lynxillä aikoo käydä kauppaa myös muissa kuin euroissa noteerattavissa pörsseissä tulee heille avata margin account. Kun kauppaa käy muissa valuutoissa tulee eurot vaihtaa toiseen valuuttaan itse. Valuutanvaihdon voi myös jättää tekemättä, jolloin tehty tili lainoittuu (margin loan). Margin tilin omistavan asiakkaan tuleekin seurata margin vaatimuksia tarkasti mikäli lainoitusta käyttää. Lynx tai IB ei käytä margin call:ia vaan mikäli ylilainoitus tapahtuu likvidoi välittäjä omaisuutta kysymättä asiakkaalta laisinkaan.

Toinen asia mikä asiakkaan tulee ottaa huomioon on se, että Lynx tai IB ei sopimusehtojen perusteella ilmoita Suomen verottajalle tehdyistä kaupoista. Asiakkaan kannattaa siis pitää omaa kirjanpitoa verottajaa varten, sekä muistaa ilmoittaa veroilmoituksen yhteydessä tehdyistä kaupoista, sekä omistuksista verottajalle. Muutoin sijoittaja syyllistyy veropetokseen. Tarvittavat raportit saa generoitua palvelusta itse.

Lynx tarjoaa ilmaiseksi vain viivästetyt kaupankäyntitiedot. Osa pörssien reaaliaikaisista tiedoista ovat ilmaisia, kuten CHIXEN, mutta suurin osa maksaa erikseen. Itse olen tullut toimeen viivästetyillä kurssitiedoilla ja osan reaaliaikaisista tiedoista voi tarkistaa käyttäen jotakin toista välittäjää (vaikka Nordnettia Saksan osalta). Tämä on kuitenkin asia, mikä on hyvä pitää mielessä, kun kokonaiskustannuksia omalla kohdalla puntaroi. Jos kaupankäyntiaktiviteetti on suurta ovat reaaliaikaiset tiedot tärkeitä.

Olen tekemiini muutoksiin välittäjissä tyytyväinen. Nyt kaupankäyntikulut ovat huomattavasti edullisemmat kuin aiemmin. Se mahdollistaa paremman hajautuksen suorilla osakesijoituksilla, kun on mahdollista käyttää pienikokoisempia transaktioita samoilla suhteellisilla kuluilla kuin aiemmin. Harmi vain, että Suomessa ei ole enää tarjolla kilpailukykyisesti hinnoiteltua osakevälitystä ulkomaille. Hajaantunut asiakkuus ja omaisuus tuovat aavistuksen lisää työtä, mutta se on hinta, jonka tästä järjestelystä joutuu "maksamaan".

Tämän artikkelin on kirjoittanut vieraskynällä Olli Turunen. Olli on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri ja toimii nykyisin Saksassa sijoittajasuhdetehtävissä Beiersdorf AG:llä, joka on DAX-indeksiin kuuluva kulutustavarayhtiö. Olli on intohimoinen sijoittaja ja suosii suoraa osakesijoittamista. Hän pitää erinomaista Talousguru nimistä sijoitusblogia Kauppalehden puolella osoitteessa http://talousguru.blogit.kauppalehti.fi.

Kuten urheilussa, myös sijoittamisessa on pakko olla strategia menestyäkseen. Yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua ei ole kuitenkaan olemassa. Jalkapallon ja jääkiekon maailmanmestaruuksia on voitettu joskus puuduttavan tiukalla puolustuksella, toisinaan luovalla hyökkäyspelillä. Jos kentälle hyppää ilman mitään taktiikkaa ja tekee mitä mieleen juolahtaa, vastustaja vie 6-0. Sama pätee sijoittamiseen.

Sijoittajilla ei usein tunnu olevan selvää strategiaa. Tämä selviää amerikkalaisen Dalbarin tutkimuksesta. Dalbar analysoi vuosittain kuinka rahastoihin sijoittavat ovat menestyneet edellisen 20 vuoden aikana.

Vuosina 1990 – 2009 Yhdysvaltain osakemarkkina, S&P 500 –indeksillä mitattuna, nousi keskimäärin 8,2% vuodessa. Arvaa paljonko oli (jenkki)sijoittajien saama vuosituotto samalla aikajaksolla? Vain 3,2%!

Viiden prosenttiyksikön ero vuosituotossa korostuu rahassa dramaattisesti. 10 000 euron potti 20 vuodessa kasvaa indeksisijoittajalla reiluun 48 000 euroon kun piensijoittaja jää alle 19 000 euroon. Viimeisin tutkimus vieläpä mairittelee sijoittajia, sillä vuonna 2008 päättyneessä otoksessa indeksi tuotti vuosittain 8,4% kun sijoittajat jäivät 1,9 prosenttiin.

Miksi sijoittajat ovat noinkin karusti perässä verrattuna markkinan keskiarvotuottoon? Osa tappiosta indeksille selittyy toki rahastojen kuluilla – mutta vain osa. Dalbarin mukaan suurin syy löytyy sijoittajien käyttäytymisestä. Monet osakeostoksia tekevät uskovat olevansa muita parempia. Ilmiö on tuttu auton ratista. Arviolta 70-80% miehistä ajattelee olevansa, paradoksaalista kyllä, parempia kuskeja kuin muut miehet. Sijoittamisessa ilmiö näkyy siten, että rahastoja vaihdetaan liian tiuhaan ja väärään aikaan. Keskimääräinen pitoaika on vähän yli kolme vuotta.

Uskon, että salkun jatkuvaa muokkausta tapahtuu suorassa osakesijoittamisessa vieläkin tiuhempaan. On mieluisampaa koplata salkkua kuin jättää se rauhaan. Veivaus kylläkin aiheuttaa kuluja ja tuotoista koituu veroja. Lopullinen nettotuotto heikkenee.

Rahastojen ja osakkeiden ajoittamiseen liittyen onkin sanottu:

“Ei se markkinoiden ajoittaminen, vaan aika markkinoilla joka ratkaisee.“

Ammattilaisillakin vaikeutensa

Jos oli piensijoittajalla heikko tulos pitkäaikaisessa tutkimuksessa, paremmin voisi mennä salkunhoitajillakin.

Akateemiset tutkimukset todistavat markkinan voittamisen vaikeuden. Charles Ellisin mukaan ainoastaan 32% jenkkirahastoista voitti S&P 500 –indeksin vuosina 1989-2008. Burton G. Malkiel, kuuluisa professori Princetonin yliopistosta, havaitsi myös enemmistön rahastoista häviävän indeksille. Ennen kaikkea hallinnointikulut ja veivaamisesta johtuvat kaupankäyntikulut syövät tuottoa.

Useat tutkimukset ovat Yhdysvalloista, sillä rahastobisnes on kukkinut siellä paljon pidempään kuin Suomessa. Uskon, että Euroopan reuna-alueella tulokset voisivat olla hieman ristiriitaisempia, sillä pienemmällä ja vähemmän seuratulla periferiamarkkinalla indeksin voittaminen on helpompaa. Tätä tukee fakta, että viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomeen sijoittavasta 19 rahastosta 14 on voittanut indeksin.

“Indeksirahasto olisi useimmille sijoittajille paras vaihtoehto.“ -Warren Buffett

Rakkaudesta harrastukseen

Indeksisijoittamisen hyvyydestä on kasapäin tutkimuksia. Jos ei ole aikaa, halua ja kiinnostusta seurata yksittäisiä yhtiöitä, markkinakeskiarvon vanavedessä roikkuminen ETFien tai indeksirahastojen kautta on ehkäpä paras tapa sijoittaa. Kansankielelle asiaa on käännetty runsaasti blogien muodossa, josta tämä “Kohti taloudellista riippumattomuutta“ on yksi monien erinomaisten joukossa. Indeksisijoittamisen taustoja on siis turha enempää valottaa.

Kyltymättömille kurssinousijoiden kalastajille ja pelihenkisille pörssipaperien pyörittäjille olen kuitenkin omistanut suuremman osan tekstistä.

Jos olet kiinnostunut yhtiöiden ja talouden seuraamisesta, suora sijoittaminen tekee säästämisestä paljon jännittävämpää. Tuleeko siitä tuottoisampaa? Todennäköisyydet ovat indeksi-Iiron puolella. Mutta tottakai jokainen osake-Olavi haluaa menestyä keskiarvoa ja indeksi-Iiroa paremmin. Tuottosi osakepoimijana riippuu paljon sijoitustavastasi. Korostan alun urheiluesimerkkiä. Ilman mitään taktiikkaa juokset pallon perässä päättömästi ja häviät takuulla.

Vieraskynäilijä on jo vuosia sitten ihastunut hyvin vahvasti osakepoimintaan (sijoittamisen) esikuvien Warren Buffettin ja Anders Oldenburgin ansiosta. Ylimääräistä kaupankäyntiä pyrin välttämään, mutta siihen sorrun ajoittain. Tekemättä oleminen on vaikeaa. Yksi perussääntö heti alkuun: Osakepoimijan ei kannata lähteä liikaa hajauttamaan, sillä liian suurella yhtiömäärällä (25+) tuotto alkaa helposti muistuttamaan indeksiä.

“Hajauttaminen on niille, jotka eivät tiedä mitä ovat tekemässä.“ -Warren Buffett

Yksityissijoittajan edut

Sanotaan, että tieto on valttia. Mutta se ei takaa parempaa menestymistä sijoitusmarkkinoilla. Jos Lontoon ja Wall Streetin ammattilaisetkaan eivät keskiarvoisesti pysty järin mairitteleviin tuloksiin, voisiko osake-Olavi siihen pystyä?

Tärkeintä on, että ainakaan kannata lähteä kilpailemaan samalla strategialla ammattilaisten kanssa. Salkunhoitaja, jolla on analyytikot, ekonomistit ja assitentit käytössään, hyödyntää satojen viikkotuntien työpanoksen sijoituspäätöksissään. Jos yrität harrastajana huomattavasti pienemmällä aikamäärällä matkia salkunhoitajia, häviät nopeasti. Etulyöntiasema on haettava erilaistumalla. Yksityissijoittaja voi erilaistua ammattilaisista helpostikin, sillä moni etu on hänen puolellaan: 

1. Kärsivällisyys
   Suurin syy tuottojen heikkouteen syntyy liiasta kaupankäynnistä. Yksityissijoittajalla on kuitenkin varaa olla tekemättä mitään, toisin kuin salkunhoitajalla.
   
   Ammattilaisten pitää pystyä työpaikkansa vuoksi näyttämään tulosta kuukauden, puolen vuoden ja vuoden aikajänteellä. Markkina on hetkinen paikka sen sisällä oleville. Viisi vuotta on lyhin relevantti jakso katsoa työn oikeita hedelmiä, mutta siihen ei ammattilaisen kärsivällisyys riitä. Sinulla riittää, eikö vain?
   


2. Vastavirtaan meneminen
   Useat rahastot, joiden sijoitukset paljastetaan kuukausittain, ovat taipuvaisia tekemään sijoituksia trendiosakkeisiin. He karttavat yhtiöitä, joita kukaan muu ei halua. Ilmiö johtuu psykologiasta. On mukavampaa olla väärässä porukassa kuin yksin. Sama näkyy myös monien analyytikoiden suosituksista. Laumassa on turvallisempaa olla. Piensijoittajan on sitä vastoin uskallettava olla ajoittain eri mieltä kuin valtavirta. Kannattaa kontrata. Muutoin olet muiden kanssa samassa veneessä etkä voi voittaa markkinaa.
   


3. Vapaus valita
   Osake-Olavi voi napsia salkkuunsa suomalaisia, jenkkiläisiä ja kiinalaisia yhtiöitä. Siellä voi olla kulutustavaraa, lääkeyhtiötä, savupiipputeollisuutta, mitä vain. Myös yhtiöiden koot voivat vaihdella kymppimillin pikkukioskista sadan miljardin jättiläisyhtiöön. Kaikki tämä ei onnistu salkunhoitajalta.
   
   En tarkoita, että pitäisi ampua joka suuntaan, mutta yksityissijoittajaa eivät säännökset rajoita. Salkunhoitaja on naimisissa oman toimialansa ja/tai maantieteellisen alueensa kanssa. Esimerkiksi lääkeyhtiöihin sijoittava rahasto voi vain unelmoida hyvistä mahdollisuuksista muilla toimialoilla.
   


4. Pienen salkun edut
   Kuvittele, että istut 100 miljoonan euron rahaston kirstunvartijana. Yhtiöön perehtymisen jälkeen haluat ostaa siivun Tulikiveä salkkuusi. 5 miljoonan euron sijoitus Tulikiveen on sopiva viiden prosentin pala rahastostasi. Mutta tuo viisimillinen onkin jo 10% koko Tulikivestä, sillä yhtiön markkina-arvo on 50 miljoonaa euroa. Sellaista osuutta yhtiöstä on lähes mahdoton haalia markkinahintaan.
   
   100 miljoonaa euroa on vielä pikkuraha kun mennään isolle kirkolle Lontooseen tai lätäkön taakse Wall Streetille. Siellä miljardit ovat arkipäivää. Liituraitapukuisten salkunhoitajien on täysin mahdoton ostaa laadukkaita (suomalaisia) pienyhtiöitä. Yksityissijoittajalla tätä ongelmaa ei ole. Osake-Olaville kaikki pienetkin helmet ovat mahdollisia sijoituskohteita.

Indeksirahastot ovat monelle loistava vaihtoehto, mutta markkinoita seuraavalle itse touhuaminen on sata kertaa kiehtovampaa. Harrastuksesta ei kannata kuitenkaan tehdä kallista menemällä joka trendin perässä. Yksityissijoittajalla on monia etuja puolellaan verrattuna ammattilaisiin. Jotta ei ajaudu samaan ansaan kuin useimmat, on tehtävä jotain toisin. Tärkein niistä on kärsivällisyys. Ostettuasi yhtiöitä, on oltava olla malttia pitää eikä vaihtaa niitä kuin kalsareita. Sijoittaminen, tai ehkä parempi sanoa osakesäästäminen, on lähempänä maratonia kuin pikajuoksua.  

Lähteet: Buffett by Roger Lowenstein, Dalbar, Kauppalehti, Morningstar, Random Walk Down Wall Street by Burton G. Malkiel, Winning the Loser’s Game by Charles D. Ellis