Hetemäki verottaa sijoittajan kuoliaaksi - mitä tehdä?

(Kuva: Renjith Krishnan)

Hetemäen ehdotus

Suomen verotusta ollaan uudistamassa. Martti Hetemäen vetämä verotyöryhmä on ehdottanut pääomaveroprosentin korottamista nykyisestä 28%:sta 30%:iin. Myös osinkoverotusta ehdotetaan nostettavaksi nykyisestä 19,6%:sta 30%:iin. Osinkojen verotukseen ehdotetaan siis vain kevyttä yli 50%:n korotusta!

Poliitikot eivät pidä pääomiin kohdistuvien verojen korottamista ongelmallisena. Heidän mielestään kyseessä on enemmänkin oikeudenmukaisuuskysymys. Iso osa kansasta ei saa pääomatuloja ja tuulipukukansa yhdistää mielessään pääomatulot ökyrikkaisiin, joten kansan keskuudessa uudistus otetaan ilolla vastaan. Populismia parhaimmillaan!

Verokertymällä korotusta ei voida perustella, sillä kahden prosenttiyksikön korotuksella kokonaisvaikutus valtion verokertymään on hyvin pieni. Todellisuudessa uskon korotuksen johtavan pienempään verokertymään, mutta se ei liene pääasia. Pääasia on se, että verotus on "oikeudenmukaisempaa" ja kansa tyytyväinen.

Kolme laillista tapaa laskea sijoitusten verotusta

Minua on aina häirinnyt suuresti se tapa millä veromuutoksista koituvien rahojen oletetaan kertyvän. Virkamiehet tuntuvat jostain kumman syystä uskovan sellaiseen matematiikkaan, että jos aiemmin verokertymä on ollut 100 rahaa, niin kahden prosenttiyksikön korotus toisi 102 rahaa. Yksinkertaista matematiikkaa?

Kaikkea muuta! Ihminen on ajatteleva olento, joka ottaa huomioon useita eri asioita tehdessä päätöksiä myös verotuksen suhteen. Pääomaverotuksen osalta sijoittajilla on useita eri vaihtoehtoja järjestellä verotus ja kaikilla näillä on vaikutusta valtion verokertymään.

Suomessa on jo nykyisellään pääomaverotus äärimmäisen tiukkaa. Osinkoverotuksen julmettu kiristäminen ja pääomaverotuksen nostaminen johtavat siihen, että kameleiden selkiä alkaa napsahdella katki siellä täällä.

Suursijoittajille on jo vuosia ollut erilaisia vaihtoehtoja välttää Suomen himoverotus. Tämä tapahtuu aivan laillisesti verosuunnittelun kautta. Mutta entäpä piensijoittaja. Jääkö piensijoittajalle muuta vaihtoehtoa kuin purra hammasta ja niellä korkeamman verotuksen katkera liemi?

Kyllä jää ja siitä seuraavaksi lisää. Mikäli Hetemäen ehdotukset menevät tällaisenaan lävitse toivon, että jokainen näitä myös käyttää hyväksi. Ihan vain siksi, että se on näin sijoittajan näkökulmasta oikeudenmukaisempaa. Kenties sen jälkeen istuvien virkamiestenkin päähän tulisi jotakin järkeä ja ymmärrystä siitä miten pääoma toimii ja käyttäytyy. Verokertymien laskeminen on muuta kuin ala-astematematiikkaa.

Ohessa kolme ehdotustani veroasteen pienentämiseksi - täysin laillisesti!

1. Käytä verotehokasta sijoitusinstrumenttia

Ensimmäinen asia, jonka piensijoittaja voi tehdä on hyödyntää verotehokkaita sijoitusinstrumenttejä. Näitä hyväksikäyttäen sijoittajan verot siirtyvät. Esimerkiksi osingot uudelleen sijoittavaan indeksirahastoon rahansa laittava sijoittaja maksaa pääomaveron vasta silloin, kun lähtee realisoimaan sijoituksia. Kaikkien niiden vuosien aikana, jolloin sijoittaja pumppaa pääomaa sisään ei tule veroja maksettavaksi. Valtion verokertymä on 0 euroa.

Mutta entä sitten vuosien kuluttua, kun rahalle on tarvetta ja sitä pitää nostaa? Eikö verokarhu saa silloin viimein omansa? Kyllä ja ei. Tähänkin voi sijoittaja vaikuttaa suuresti omalla toiminnallaan.

Se millainen verotus useiden vuosien kuluttua on voimassa ei voi tietää, mutta tehdään yksinkertaistuksen vuoksi oletus, että se on samankaltainen kuin nyt. Tällöin sijoittaja maksaa veroa kertyneestä voitosta silloisen pääomaveroprosentin mukaisesti tai käyttäen hankintameno-olettamaa. Jos sijoitusten arvo on noussut voimakkaasti ja ne ovat olleet hallussa pitkään tulee hankintameno-olettaman käyttö edullisemmaksi. Sijoittajan veroaste jää pääomaveroprosenttia pienemmäksi.

On myös olemassa toinen tapa, jota käyttäen veron maksamisen Suomeen voi välttää kokonaan. Se on myös täysin laillista. Sijoitusomaisuus on henkilökohtaista omaisuutta, joka seuraa henkilön mukana verotettavaksi aina siihen maahan missä asuu. EU:n vapaan liikkuvuuden ansiosta henkilö voi muuttaa sellaiseen maahan, jonka pääomaverotus on Suomea kevyempi. Hyviä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi Belgia ja Luxemburg, joissa molemmissa on pääomaveroprosentti pyöreät nolla. Muuttamalla siis toiseen maahan ja lunastamalla sijoitukset siellä on mahdollista välttää verojen maksu kokonaan. Sijoittajan tulee vain pitää mielessä Suomen niin sanottu kolmen vuoden sääntö verotuksessa. Epäilen ettei Hetemäen työryhmä ole osannut ottaa huomioon tällaista seikkaa?

Katso eri maiden pääomaveroasteet tästä linkistä.


2. Perusta oma sijoitusyhtiö

Jottei yrittäminen kuolisi Suomessa täysin ehdottaa Hetemäen työryhmä pääomaverotuksen kiristämisen vastapainoksi yritysten yhteisöveron laskemista nykyisestä 26%:sta 22%:iin. Toteutuessaan tämä aukaisee mahdollisuuden vero-optimointiin. Yritykset maksavat yhteisöveroa tekemästään voitosta. Hetemäen ryhmän logiikka tämän suhteen kulkee niin, että vaikka pääomaverotus kiristyy, niin alhaisemman yhteisöveron johdosta yrityksille kertyy enemmän voittoa maksettavaksi ulos sijoittajille.

Katsotaanpa kuviota vielä uudelleen. Pääomaveroa ollaan siis korottamassa 28%:sta 30%:iin ja yhteisöveroa laskemassa 26%:sta 22%:iin. Pääomaveron ja yhteisöveron erotus on tällä hetkellä siis kaksi prosenttia. Kaksi prosenttia ei ole paljon, mutta kuitenkin sen verran, että jo nykyisellään on isompien sijoittajien kannattanut perustaa erillinen sijoitusyhtiö. Sijoitusyhtiötä käyttäen on ollut mahdollista päästä aavistuksen kevyemmällä verotuksella. Piensijoittajalle se ei ole maksanut vaivaa, sillä yhtiön pyörittämisestä itsestään tulee ylimääräistä byrokratiaa, mikä harvemmin maksaa vaivan pienempiä summia pyöritettäessä.

Nyt tämä ero kuitenkin repeäsi kahdeksaan prosenttiin! Se on jo sen verran suuri säästö, että myös piensijoittajan kannattaa se hyödyntää. Vaikka byrokratian pyörittämisestä maksaisi erikseen tilitoimistolle tulee erillisen sijoitusyhtiön pitämisestä kannattavampaa jo selvästi aiempaa pienemmillä pääomilla. Miksi maksaa pääomasta 30% veroa, kun pienellä järjestelyllä on mahdollista tiputtaa veroaste 22%:iin? Veikkaankin, että verotyöryhmän esityksen toteutuessa tulemme näkemään Suomessa ennätysmäärän uusia sijoitusyhtiöitä! Jälleen yksi asia, mitä Hetemäen työryhmä ei varmasti tullut ajatelleeksi ehdotusta hahmotellessaan. Toisaalta työryhmä halusi kylläkin edelleen tukea yrittäjyyttä Suomessa - ehkä he tarkoittivat juuri tätä?


3. Yhtiön ei tarvitse sijaita Suomessa

Kolmas laillinen tapa liittyy läheisesti edelliseen vinkkiin. Syvää isänmaallista paloa rinnassaan tunteva sijoittaja halunnee maksaa veronsa jatkossakin Suomeen. Mutta ne, joilla kamelin selkä napsahti viimein poikki voivat olla alttiimpia tekemään radikaalimpia muutoksia verotuksen osalta.

Kiitos jälleen EU:n vapaan liikkuvuuden edellisessä vinkissä mainitun sijoitusyhtiön voi perustaa maahan, jossa verotus on kevyempää. Monelle suomalaiselle Viro on hyvä vaihtoehto läheisen sijaintinsa vuoksi. Keski-Euroopasta löytyy myös muita kevyemmän verotuksen maita, joihin sijoitusyhtiön voi rekisteröidä. Yhtiö maksaa silloin verot aina kyseisen maan lainsäädännön mukaisesti, mikä monesti on vähemmän kuin Suomessa toimivalla yrityksellä.


Yhteenveto

Erilaisia vaihtoehtoja oman verotuksen keventämiseksi Hetemäen ehdotuksen toteutuessa siis löytyy. Piensijoittajalle houkuttavimmat vaihtoehdot ovat sijoitusyhtiön perustaminen ja sijoitusten siirto verotehokkaisiin instrumentteihin, sekä niiden realisointi mahdollisesti myöhemmin toisessa maassa.

Vinkit tuovat hyvin esille sen, että verotuksen vaikutusten arviointi on hyvin monimutkaista. Nykyinen lähestymistapa, jolla veronkorotuksia perustellaan vain oikeudenmukaisuusnäkökulmasta on tuhoisa. Mikäli Hetemäen ehdotus toteutuu esitetyllä tavalla voi se hyvin johtaa verokertymän pienenemiseen oletetun kasvun sijaan. Sijoittajat eivät ole tyhmiä. Pääomaverotuksen korottaminen johtaa tilanteeseen, jossa verotus nousee jo sietämättömälle tasolle jolloin sijoittajat etsivät yhä tehokkaampia keinoja verojen välttämiseksi. Mitä korkeampi verotus on, sitä suurempi joukko etsii erilaisia menetelmiä omaisuuden suojaamiseksi.

Yhteiskunnan maksajat löytyvät tulevaisuudessakin keskiluokasta. Se on ainut määrällisesti riittävän suuri joukko, jonka verokertymillä voidaan kustantaa hyvinvointiyhteiskuntamme pystyssä pysyminen. Suurituloisten joukko Suomessa on loppujen lopuksi varsin pieni - verojen korotuksilla on vain pieniä vaikutuksia kokonaisuuteen. Järjestelmä jo nykyisellään rankaisee liiallisesta työnteosta, eikä kannusta oman tulotason nostoon tai yrittämiseen, missä riskit eivät kohtaa mahdollisia tuottoja. Suomi haluaa tasapäistää kaikki samalle tasolle. Hetemäen ehdotus verotuksen uudistamisesta on yksi osoitus siitä. Pääomaverotusta halutaan viedä lähelle ansioverotusta ymmärtämättä sitä miten ne eroavat toisistaan. Miksi hyvätuloinen haluaisi jäädä Suomeen, jos ainut hänelle varattu osa on lypsylehmän rooli?

Ainut tapa miten sijoittaja voi asiaan reagoida on muuttaa omaa toimintaa. Toivon lähivuosina näkeväni Suomessa paljon uusia sijoitusyhtiöitä.