Keskihajonta ja riski
12.6.2011 | Kohti taloudellista riippumattomuutta
Sanon tämän heti, suoraan ja kaunistelematta: keskihajonta ei ole riskin mittari. Jos olet toista mieltä, niin elät akateemikkojen kanssa samassa tyhjiössä, jolla ei ole mitään tekemistä reaalimaailman kanssa.
Perinteinen rahoitusteoria mittaa osakkeiden riskisyyttä mm. juuri keskihajonnan ja betan kautta. Olen itsekin aiemmin sortunut pitämään keskihajontaa riskisyyden mittarina. Se ei kuitenkaan sitä ole. Ainut asia mitä keskihajonta mittaa on volatiliteetti. Volatiliteetti ja riski ovat eri asioita! Hyvin yksinkertaista.
Koska keskihajonta mittaa pelkästään volatiliteettia eli arvon heiluntaa se ei ota huomioon onko hinta nouseva tai laskeva. Keskihajonta lasketaan siitä paljonko eroa tulee mitatun ajan hinnan keskiarvoon verrattuna. Käytännössä siis rajusti nouseva osake saa keskihajonnaksi suuremman luvun kuin hitaasti laskeva osake. Ensimmäinen näistä on kuitenkin toivottavaa ja jälkimmäinen ei niinkään. Portfolionsa riskisyyttä keskihajonnan avulla laskeva sijoittaja siis ottaisi mielummin tämän hitaasti laskevan osakkeen salkkuun, mikäli haluaisi laskea sen "riskisyyttä". Todellisuudessa vain portfolion volatiliteetti laskee.
Toinen esimerkki. Teet sopimuksen, jossa sinulle taataan vuosittain 2%:n tuotto sijoittamallesi rahalle. Lisäksi teet toisen sopimuksen, jossa häviät vuosittain 2% sijoitetusta rahasta. Tuleva tuotto on siis jo ennalta tiedossa. Rahoitusteorian silmin nämä ovat keskihajonnalla mitaten yhtä hyviä sopimuksia. Niiden keskihajonta on sama. On kuitenkin päivän selvää kumpi sopimuksista on parempi. Toisessa häviät rahaa 100%:n varmuudella ja toisessa saat rahaa 100%:n varmuudella.
Keskihajonta mittaa volatiliteettia. Volatiliteetti ja riski ovat eri asioita.
Olen Buffetin kanssa samaa mieltä siitä, että keskihajonta joutaa riskin mittarina roskakoriin. Buffett määrittää riskin pääoman pysyvän menettämisen kautta ("permanent loss of capital").
Jos sijoitusstrategiaan esimerkiksi kuuluu, että osakkeita pidetään vuoden ajan on aivan yksi ja sama miten niiden arvo heiluu vuoden aikana. Se millä on merkitystä on se onko vuoden päästä portfolio tasolla, jolla tulee tuottoa tai tappiota. Ja jos tappiota tulee, niin kuinka paljon.
Toinen esimerkki. Teet sopimuksen, jossa sinulle taataan vuosittain 2%:n tuotto sijoittamallesi rahalle. Lisäksi teet toisen sopimuksen, jossa häviät vuosittain 2% sijoitetusta rahasta. Tuleva tuotto on siis jo ennalta tiedossa. Rahoitusteorian silmin nämä ovat keskihajonnalla mitaten yhtä hyviä sopimuksia. Niiden keskihajonta on sama. On kuitenkin päivän selvää kumpi sopimuksista on parempi. Toisessa häviät rahaa 100%:n varmuudella ja toisessa saat rahaa 100%:n varmuudella.
Keskihajonta mittaa volatiliteettia. Volatiliteetti ja riski ovat eri asioita.
Olen Buffetin kanssa samaa mieltä siitä, että keskihajonta joutaa riskin mittarina roskakoriin. Buffett määrittää riskin pääoman pysyvän menettämisen kautta ("permanent loss of capital").
Jos sijoitusstrategiaan esimerkiksi kuuluu, että osakkeita pidetään vuoden ajan on aivan yksi ja sama miten niiden arvo heiluu vuoden aikana. Se millä on merkitystä on se onko vuoden päästä portfolio tasolla, jolla tulee tuottoa tai tappiota. Ja jos tappiota tulee, niin kuinka paljon.
(Peak-to-through esimerkki, lähde: hackinghat.com)
Mikä sitten voisi olla parempi riskin mittari? Ns. peak-to-through arvo. Peak-to-through mittaa suurimman mahdollisen tappion käytetyltä ajalta. Toisin kuin keskihajonta peak-to-through ottaa huomioon ainoastaan tappion määrän. Peak-to-through:n avulla siis selviää se kuinka suuri tappio olisi ollut jos olisi sattunut sijoittamaan osakkeeseen sen ollessa korkeimmillaan ja myytyä sen ollessa alimmillaan. Se kertoo siis sen kuinka paljon olisit pahimmillaan voinut rahaa menettää.
En itse käytä enää keskihajonta tai beta lukua lainkaan. Ne eivät ole tästä maailmasta. Kun mietin omia sijoitusstrategioita ja punnitsen niiden riskisyyttä katson menetelmän pitkältä ajalta (yli 10 vuotta) mitattua peak-to-through arvoa. Minua ei kiinnosta se miten sijoitusten arvo heiluu sinä aikana, kun pidän osakkeita. Minua kiinnostaa se kuinka paljon voin strategiaa käyttämällä hävitä rahaa, kun asiat menevät pieleen.
Sitä minulle on riski. Lopullisesti hävittyä rahaa.