Suurin osa indekseistä on p*rseestä!
20.1.2013 | Kohti taloudellista riippumattomuutta
(Kuva: jannoon008 / freedigitalphotos.net)
Näin on - suurin osa indekseistä on p*rseestä! Kylläpä helpotti, kun tämän sai viimein sanottua ääneen. Kuin kivi olisi pudonnut sydämeltä.
Tällainen toteamus vaatii myös perusteluita alleen. Aivan ensimmäiseksi on hyvä todeta, että vika ei ole itse indekseissä vaan siinä miten niitä käytetään ja mihin käyttö johtaa - sijoitustuottoihin, jotka voisivat olla paremmat. Passiivisen indeksisijoittajan on hyvin helppoa parantaa tuottoja ottamalla huomioon muutamia asioita. Niistä lisää hetken kuluttua.
Sitä ennen kelatkaamme historian filminauhaa taaksepäin. Mistä kaikki alkoi ja mihin se johti.
Historian havinaa
Maailman ensimmäisen osakeindeksin kehitti talousjournalisti Charles H. Dow vuonna 1896. Osakemarkkinat olivat tuolloin hyvin spekulatiiviset ja sijoittajat tarvitsivat tietoa markkinoiden tilasta. Dow laski yhteen kahdentoista osakkeen kurssien hinnat ja jakoi tuloksen kahdellatoista. Näin syntyi Dow Jones Industrial Average eli DJIA indeksi. Sijoittajat saivat ensimmäistä kertaa yksinkertaisen yleiskuvan markkinoiden tilasta. Olivatko osakkeiden hinnat yleisesti ottaen korkealla vai matalalla. Myöhemmin indeksi laajeni kattamaan 30 osaketta.
DJIA on hintapainotettu indeksi. Koska osakkeiden hinnat yksinkertaisesti ynnätään yhteen on korkeammalla osakkeen hinnalla olevalla yhtiöllä suurempi paino kuin alhaisen yksikköhinnan osakkeella. Esimerkiksi osake, jonka hinta on sata dollaria verrattuna osakkeeseen, jonka hinta on yksi dollari on painoero indeksissä satakertainen. Vaikka yhtiö olisi kooltaan pienempi.
Myöhemmin erilaisia indeksityyppejä syntyikin korjaamaan DJIA:ssa olleita ongelmia. Nykyisin yleisin näistä on markkina-arvopainotettu indeksi. Muun muassa S&P 500 ja OMXH25 indeksi ovat markkina-arvo painotettuja.
Yleisesti ottaen kaikkien näiden indeksien tarkoitus on kertoa jotakin markkinoiden tilasta. Ovatko markkinat nousseet tai laskeneet, onko jokin sektori tuottanut muita paremmin ja niin edelleen. Tämän indeksit tekevätkin hyvin.
Akateemiset teoriat sekoittavat sijoittajat
Oikeasti haukun väärää puuta, kun sanon suurinta osaa indekseistä huonoiksi. Vika on siinä miten niitä käytetään sijoitustoiminnassa. Miksi ihmeessä mittari mitä käytetään kertomaan jotakin markkinoiden tilasta olisi hyvä sijoituskohde?
Marssittakaamme estradille akateemisen maailman ihannoima CAPM malli, moderni portfolioteoria (MPT), tehokkaiden markkinoiden hypoteesi (EMH) ja niiden myötä suuren suosion saanut passiivinen indeksisijoittaminen.
Näissä suosituissa akateemisissa teorioissa (MPT ja CAPM) sijoittajan salkku on markkina-arvolla painotettu. Toisin sanoen sitä omaisuuslajia, jonka markkina-arvo on korkeampi on enemmän salkussa kuin sitä, jonka markkina-arvo on pienempi. Teorioiden mukaan sijoittajan kannattaa siis pitää markkina-arvopainotettua salkkua. Tehokkaiden markkinoiden hypoteesin mukaan puolestaan markkinat ovat siinä määrin kilpaillut, että sijoittajalle ei ole tarjolla markkinoita parempaa riskikorjattua tuottoa pitkällä aikavälillä.
Mihin tämä kaikki on sitten loppujen lopuksi johtanut on erilaisten passiivisten sijoitustuotteiden räjähdysmäiseen kasvuun. Jos markkinoiden lyöminen pitkällä aikavälillä on tilastollisesti lähes mahdotonta niin parasta lienee suosiolla tyytyä markkinatuottoon?
Tämä osaltaan on johtanut puolestaan siihen, että suurin osa erilaisista passiivisen sijoittamisen työkaluista kuten indeksirahastoista ja ETF:stä sijoittaa indeksiin, joka on markkina-arvopainotettu.
Markkina-arvopainotetussa indeksissä on kuitenkin rakenteellinen virhe. Markkina-arvopainotetussa indeksissä yliarvostettu osake on ylipainossa ja aliarvostettu osake alipainossa. Kun osakkeen arvo nousee suhteessa muihin osakkeisiin sen paino indeksissä kasvaa. Hinnan halventuessa sen paino puolestaan laskee. Tämä on juuri päinvastoin kuin sijoittajan tulisi tehdä! Sijoittajan tulisi ostaa alennuksessa olevia osakkeita ja myydä ylihintaisia. Markkina-arvopainotetussa indeksissä logiikka menee juuri toisin päin ja näihin indekseihin suurin osa indeksisijoittajista sijoittaa!
Indeksin lyöminen on helppoa!
Sijoittajan on hyvin helppoa saada markkina-arvopainotettua indeksiä parempi tuotto. Yksi yksinkertaisimmista tavoista on siirtyä tasapainotettuun (equal weight) salkkuun, jossa jokaisella osakkeella on sama paino. Tällä tavalla painotetussa portfoliossa pienemmän markkina-arvon osakkeella on suhteessa huomattavasti korkeampi paino markkina-arvopainotettuun salkkuun.
Katsotaan millainen vaikutus tällaisella hyvin yksinkertaisella painomuutoksella on ollut S&P 500 indeksin tuottoihin.
(S&P 500 indeksi vs. S&P 500 equal weight indeksi ajalta 25.4.2003-18.1.2013)
Markkina-arvopainotettu S&P 500 indeksi on tuottanut viimeisen kymmenen vuoden aikana n. +66%. Ei lainkaan hassummin. Tasapainotettu S&P 500 sen sijaan tuotti samalla ajalla yli tuplat paremmin n. +130%!
Tulokset ovat samanlaisia myös muualla. Srikant Dash ja Keith Loggie koostivat vuonna 2008 julkaistussa paperissa Equal Weight Indexing - Five Years Later S&P International 700 indeksin ja vertasivat tuottoja sen tasapainotettuun versioon. Dash ja Loggie koostivat S&P International 700 indeksin S&P 350 Europe, S&P TOPIX 150 (Japani), S&P/TSX 60 (Kanada), S&P/ASX 50 (Australia), S&P Asia 50 (Aasia lukuunottamatta Japania) ja S&P Latin America 40 indekseistä. Tasapainotettu versio S&P International 700 löi markkina-arvopainotetun indeksin selvästi. Ero vuosituotossa oli 5,34% p.a.
(S&P International 700 vs. S&P International 700 Equal Weight vuosituotot, lähde: Dash & Loggie 2008)
Kohti parempia tuottoja
Käytin edellä esimerkkinä markkina-arvolla painotetun indeksin lyömisestä tasapainotettua indeksiä. Tasapainotettu indeksi ei suinkaan ole ainut vaihtoehto, jolla markkina-arvopainotettu indeksi on helppo päihittää. Otin tasapainotetun indeksin tässä esille sen vuoksi, että se on rakenteeltaan yksinkertaisin. Muita vaihtoehtoja ovat esimerkiksi fundamenttipainotettu ja erilaisiin kvantitatiivisiin malleihin perustuva osakkeiden painotus.
(Erilaisia painotusvaihtoehtoja ja niiden keskimääräiset kustannukset, lähde: Michael Iachini)
Markkina-arvopainotettu indeksi on näistä vaihtoehdoista ylläpidon osalta kaikkein kustannustehokkain vaihtoehto. Markkina-arvopainotetussa indeksissä osakkeista vaihtuu vuosittain keskimäärin vain neljä prosenttia, kun kvantitatiiviseen malliin perustuvassa indeksissä vaihtuvat vuoden aikana keskimäärin kaikki osakkeet.
Fundamenttipainotetussa indeksissä on myös vaihtuvuus pientä. Ei siis olekaan ihme, että fundamenttipainotetut indeksit tekevät vahvaa tuloa myös ETF puolella. Suuntaus pois markkina-arvopainotetuista indekseistä on hyvä asia. Se tietää monesti sijoittajille parempia tuottoja.
Suurimmalle osalle indeksisijoittajista tekisi hyvää kääntää nykyinen keskustelu pois hallinnointipalkkioiden prosentin kymmenysten vertailusta varsinaisten indeksien vertailuun. Esimerkiksi S&P 500 indeksiä seuraavan SPDR S&P 500 ETF:n kulut ovat 0,1% ja tasapainotettua indeksiä seuraavan Guggenheim S&P500 Equal Weight ETF:n neljä kertaa korkeampi 0,4%.
On kuitenkin selvää kumpi näistä on sijoittajalle tuottavampi vaihtoehto.
On kuitenkin selvää kumpi näistä on sijoittajalle tuottavampi vaihtoehto.
28 vastausta artikkeliin "Suurin osa indekseistä on p*rseestä!"
Laiska sijoittaja kirjoittaa:
Aivan loistava kirjoitus. Itse olen miettinyt ja murehtinut samaa asiaa pidemmän aikaa, salkustani kun merkittävä osa on indeksoitu.
Ensi kerran kun jenkkimarkkinat kyykkäävät kunnolla, niin voisin itseasiassa ostaa tuota S&P500:sta equal weightinä.
Onko muuten myös muille kuin kehittyneille markkinoille (USA/Eurooppa/Japani) saatavissa equal weight tuotteita?
21.1.2013 klo 8.04.00
Laiska sijoittaja kirjoittaa:
Heti kommenttini jälkeen löysinkin ainakin MSCI Emerging Markets indeksin Equal Weightinä juuri Guggenheimiltä... :)
21.1.2013 klo 8.10.00
SamiEv kirjoittaa:
Tuottojen historia puhuu kieltämättä stategian olleen hyvä. Tämä vain kertoo mielestäni siitä, että markkinat ovat epätehokkaat ja tähän mennessä siitä on ollut saatavilla ylituottoja.
Tehokkailla markkinoilla tuotto voisi olla hyvinkin päinvaistoin. Perusteluna tälle ajatukselle on...
Tasapainotustilanteessa myydään hyviä menestyneitä yrityksiä ja ostetaan tilalle huonosti menestyviä.
Eli tasapainotustarpeen aiheuttaa se, että hyvien yritysten kurssi on noussut ja huonojen laskenut. Eli sasapainoon päästään myymällä hyvää yritystä ja ostamalla huonoa tilalle.
Eli kuten KTR kirjoitti... Toimitaan päin vastoin kuin sijoittajan tulisi toimia!
21.1.2013 klo 13.56.00
Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:
Markkinat eivät ole tehokkaat enkä usko että ne tulevat siinä mielessä koskaan olemaankaan mitä teoriat olettavat. Me ihmiset kun olemme mitä olemme. Esimerkiksi nyt markkinoita ohjaavat isolla kädellä poliitikkojen toimet.
Mikäli muihin kuin markkina-arvopainotettuihin indekseihin perustuvat sijoitustuotteet saavat valta-aseman markkina-arvopainotettujen indeksien tuotot laskevat. Herää kysymys mahtaako sellaiseen indeksiin sijoittava edes huomata asiaa?
21.1.2013 klo 15.44.00
Sami Lehtinen kirjoittaa:
Miksi käyttää indeksiä lainkaan allokaatiossa? mm. Yritysten nouseminen indeksiin ja putoaminen indeksistä on varsin ennakoitava tapahtuma ja siitä osaavat monet pelurit ottaa hyödyn irti. Jos siis pelaat indeksin mukaan, olet tuossakin asiassa melko varmasti häviäjien joukossa. Parempi olisi käyttää jotain, toivottavasti ei täysin ennakoitavaa omaa kriteeristöä.
21.1.2013 klo 17.07.00
Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:
Miksi? Koska monet sijoittajista perustavat sijoitusstrategiansa passiiviseen sijoittamiseen. Indeksimuutosten kyttääminen ei sovi tällaisen sijoittajan työkalupakkiin vaikka se toimiva olisikin.
21.1.2013 klo 17.14.00
Anonyymi kirjoittaa:
Terve,
Hyvä kirjoitus - Kävi mietityttämään mitä laadukkaita, konkreettisia ETF vaihtoehtoja näihin olisi tarjolla ja mille markkinoille parhaiten sopivat? Jos oikein katsoin Guggenheimin ETF:iä, niin rahastojen koot olivat luokkaa 10-15M$, eli
eivät kovin isoja? Miten elinkelpoisuus?
Hajautuksesta: USA ETF:issä osakkeita oli lukumääräisesti enemmän, kehittyvissä (471kp) ja EX-USA (780kpl) vähemmän.
Jos katsotaan tarkemmin tuota MSCI Emerging Markets Equal Weightinä Guggenheimiltä niin osakkeita oli tuo 471 kpl, mikä ei määränä ole kovin suuri, mutta Intian ja Brasilian markkinat on katettu muilla ETF:llä ??? (& samalla ovat ETF:n 2 suurinta omistusta)
WISDOMTREE INDIA 8,58% & iShares MSCI Brazil Index 8,14%
=> Onkohan näiden hinnat huomioitu kokonaiskustannuksissa?
Muissa en onneksi sisäkkäisten ETF:ien käyttöä
havainnot. Mutta näiden riittävä kattavuus / elinkelpoisuus siis jäi mietityttämään erityisesti USA:n ulkopuolella.
22.1.2013 klo 13.46.00
Anonyymi kirjoittaa:
Millainen vaikutus tällaisella indeksillä olisi ollut HEX:iin verrattuna?
22.1.2013 klo 20.54.00
Anonyymi kirjoittaa:
Varmaan kaikki jo huomanneet Seligsonin reagoinnin tähän. Mitäs siitä tuumaatte?
http://www.seligson.fi/suomi/ajankohtaista/kysymys_vastaus/show_item.asp?itemID=103
23.1.2013 klo 3.21.00
Warren Fyffet kirjoittaa:
Tuo on hyvä mielenkiintoinen kirjoitus, josta Jarkko Peltomäki on myös kirjoittanut hyviä kirjoituksia. Oma sijoitus strategia perustuu pitkälle samalle ajatukselle, pyrin täydentämään indeksisijoitusta anomalioilla.
Pientä puolustusta indeksille sijoitussalkun työkaluna.
Indeksiä kannattaa käyttää siitä yksinkertaisesta syystä allokaatiossa, että et voi arvata, mikä yhtiö on seuraavan 20 vuoden komeetta, kuten nyt on ollut esimerkkinä Google. Edelleen kuinka kauan liiketoiminta jatkuu huippukannattavana, vaikka Googlen kohdalta.
Oletko varma, että olet häviäjän puolella, kun yritys tippuu indeksistä, jos omistat indeksirahastoa? Mitä osakkeille, jotka tippuvat indeksistä tehdään? Niitä shortataan. Mistä osakkeet lainataan? Aivan oikein, indeksirahastoilta, eikä se tapahdu ilmaiseksi. Kaupankäynti ei ole ilmaista ja siitä saavat siivunsa pankit/välittäjät, jotka todennäköisesti löytyvät indeksirahastosi salkusta.
Lopuksi kommenttina, että jos equal weight indeksit alkavat yleistymään ja nousevat suurimmaksi indeksisijoituksiksi niin epäilen, että sen jälkeen markkina-arvopainotut indeksit pärjäävät paremmin. Equal weight strategiassa "tuottamattomat rapa-osakkeet" ovat liian suuressa painossa. Näillä tarkoitan osakkeita, jotka eivät kykyne maksaamaan omistajilleen osinkoa, eivätkä juuri tee tuottoa.
Lopuksi vielä sanoisin, että indeksistä putoamisesta tai noususta hyötyminen ei ole helppoa. Osaako joku kirjoittajista esimerkkinä kertoa milloin kotoinen OMXH25 indeksi päivitetään ja mitkä yhtiöt siitä tippuu ja mitkä nousee. Viimeksi nousseet ja tippuneet onnistun löytämään, mutta en osaa sanoa kuuluuko ne sillä painolla Seligsonin tuotteeseen. Mistä varmistut, että ei tule sitten yllätyksiä ja esimerkkinä joku equal weigth indeksi tasapainottaa itsensä samaan aikaan tai yhtiö voi nousta osinko indeksiin niin homma saattaa kuivua käsille.
Uskon, että sijoitusmarkkinoilla voi menestyä maalaisjärjellä ja työtä tekemällä, siitä esimerkkinä tämän blogin kirjoittaja on hyvä esimerkki. Mikään ei ole helppoa ja indeksi sijoitus on hyvä lähtökohta päästä lähelle markkinoiden keskimääräistä tuottoa, itse asiassa kokonaiskulut huomioiden ehkä vähän ylikin.
23.1.2013 klo 8.00.00
Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:
Joka kerta kun kirjoitan indeksisijoittamisesta eri näkökulmasta kuin sallittu dogma on indeksisijoittajien seurakunta tuntuu älähtävän kovaan ääneen. Onneksi meillä Suomessa on uskonnonvapaus, joten jokainen kuulukoon siihen kirkkoon jonka omakseen tuntee. Kunkin oma uskomus on tietysti aina se paras :)
Tässä vastineeni Kaaron kirjoitukseen Seligsonin sivuilla.
Mielestäni Kaaro sortuu liikaan teorisointiin. Teoriat ovat kyllä ihan hauskoja, mutta siinä mielessä inhottavia että ne eivät loppupeleissä kuitenkaan mallinna aidosti todellista sijoittamisen kenttää. Kaaro pitää kirjoituksensa mukaan ainoana oikeana passiivisen sijoittamisen tapana markkina-arvopainotteista. Tämä juontaa kirjoituksessa mainitsemiini teorioihin, jonka mukaan markkina-arvopainotettu indeksi on kaikkein tehokkain. Mikäli sijoittaja haluaisi aidosti oikeasti sijoittaa teorioiden mukaan tulisi hänen omistaa kaikkia maailman omaisuuslajeja markkina-arvopainotteisesti. Tämä tarkoittaa niin kiinalaisia ketunnahkoja kuin brasilialaisia kahvipapuja kuin myös Outokummun osaketta oikeassa suhteessa toisiinsa. Käytännössä tällainen portfolio on mahdotonta muodostaa. Vaikka sijoittajilla on tarjolla erilaisia passiivisia markkina-arvopainotettuja tuotteita eroaa sijoittajan salkku aina painotuksen osalta käytännössä teorian ihannoimasta markkinasalkusta. Kenties jokin markkina-alue painottuu liikaa tai omaisuuslaji (esim. USA osakkeet osakeomaisuuden sisällä). Yhtä kaikki lopputulos on se mistä Kaaro kirjoittaa seuraavasti:
"Jos yksi sijoittaja poikkeaa markkina-arvopainotuksista, tulee jonkun muun poiketa tästä vastakkaisella tavalla. Näin molemmille syntyy markkinan yleiskehityksestä poikkeavaa aktiivista riskiä."
Ja näin onkin. Jopa passiivisesti markkina-arvopainotettuun indeksiin sijoittavalle tulee tätä teorian halveksimaa aktiivista riskiä.
Kuvitteellinen esimerkki Onkiasta ja Mertojasta on vähintään huono. Kirjoittamalla kuvitteellisen esimerkin luvut toisiksi päätyisimme tietenkin toisenlaiseen lopputulemaan. Kaaro kommentoi, että ei ole takeita että mikään tietty tapa muodostaa salkku korjaisi markkina-arvopainotetun indeksin sisältämää toimintavirhettä mikäli sellainen siellä olisikin. Takeita ei ole, mutta lukuisat mean reverting tutkimukset antavat olettaa, että hinnoitteluvirhe on todellinen ja sitä tapahtuu käytännössä.
23.1.2013 klo 10.28.00
Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:
Fundamentti indeksoinnin osalta kirjoituksessa Kaarto viittaa Seligsonin 2/2006 julkaistuun katsaukseen, jossa todetaan seuraavasti:
Uusien indeksointitapojen kriitikot huomauttavat kuitenkin,
että kaikki yritykset parantaa perinteisiä menetelmiä tuottavat
salkun, jossa painotetaan ns. arvoyhtiöitä sekä pienempiä
yhtiöitä. Siten ei heidän mukaansa ole yllättävää, ”...että
valtaosa fundamentaalisalkkujen historiallisesta ylituotosta
on kertynyt vuosina 2000–2005, joka on ollut historian
parhaita jaksoja hyville osingon maksajille, arvo-osakkeille ja
pienyhtiöille.”
Mikä takaa, että tämä jatkuu?
Ei mikään. Päinvastoin: sijoitusmaailman toimintalogiikka
melkeinpä takaa, että se ei jatku."
Kaaro valitsee sanansa tarkasti: melkeinpä takaa. Todistusaineisto kun kertoo toista mitä Kaaro antaa ymmärtää. Se mikä on toiminut historiassa on kuitenkin sijoittajille paras implikaatio siitä mikä voisi toimia myös tulevaisuudessa. Takeita siitä ei tietysti ole. Se mikä ei ole toiminut historiassa tuskin kuitenkaan toimii sen paremmin tulevaisuudessakaan. Arvosijoittamisen on todettu tuottavan indeksejä paremmin (ja pienemmällä riskillä) vuosikymmeniä ja se on ollut tiedossa jo hyvin pitkään. Siitä huolimatta arvo-osakkeiden ylituotto on jatkunut aina vaan. Toki arvosijoittaminen voi lakata toimimasta huomisesta lähtien, mutta mitenkään todennäköisenä en sitä pidä. Sama koskee poikkeavaa indeksointitapaa.
23.1.2013 klo 10.29.00
Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:
Tein huvikseni Bloombergin palvelun kautta rahastovertailun SPY (SPDR S&P 500) ja RSP (Guggenheim S&P 500 Equal Weight) kesken. Palvelun mukaan tasapainotettu indeksi on antanut tuoton jopa SPY:tä pienemmällä riskillä. Sortino ratio SPY:n verrattuna on 1,878 aikajaksolla 30.4.2003-31.12.2012.
Kirjoituksen lopuksi Kaaro toteaa ettei yksikään heidän passiivisista indeksirahastoista ole markkina-arvopainotettu. Ehkä tämä on jälleen yksi hyvä osoitus siitä, että teoriat ovat todellakin vain teorioita. Vanha sanonta muistaakseni meni jotenkin näin: "Älkää tehkö mitä minä teen vaan miten minä teitä opetan."
Lopuksi on varmasti hyvä todeta, että lapseni ja vaimoni sijoitukset ovat Seligsonilla. Vaikka tässä nyt käydään keskustelua indeksoinnin ongelmista ja siitä miten niitä voi parantaa ei se tarkoita sitä etteivätkö ne silti olisivat loistavia sijoitustuotteita. Suurimmalle osalle sijoittajista indeksisijoitukset ovat kaikkein paras vaihtoehto. Niiden puutteista huolimatta.
23.1.2013 klo 10.29.00
Anonyymi kirjoittaa:
Morningstarista vertaamalla Guggenheim Equal Weightiä esimerkiksi Vanguardin Mid Cap ETF:ään ja S&P 500 TR:ään, näyttäisi siltä Equal Weightin ylituotto on tullut kokonaan painotuksesta Mid Capiin.
Eli: jos haluaa Equal Weightin ylituoton, niin sen saa halvemmalla ostamalla puoliksi Large Cap fundia ja puoliksi Mid Cap fundia.
23.1.2013 klo 10.32.00
Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:
Ei aivan sama asia vaikka historiallisesti samaan lopputulokseen olisikin päätynyt, sillä sijoitattajan salkussa on tällöin eri osakkeita. Equal weightissä kun on samat osakkeet S&P 500:ssa mutta vain eri painoilla.
23.1.2013 klo 10.44.00
Anonyymi kirjoittaa:
Mitä tuo "equal weight" käytännössä tarkoittaa? Jos muodostan oman equal weigth-teknoindeksini, joka sisältää vaikka Applea, Microsoftia ja Googlea, niin ostanko jokaista tuhannella dollarilla? Entä jos Apple romahtaakin 40%, niin missä välissä tasapainotan taas tilanteen eli ostan Applea lisää? Kerran vuodessa?
23.1.2013 klo 19.10.00
Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:
Tarkoittaa, että ostat samassa suhteessa jokaista osaketta. Jos salkkusi pääoma on 3000 euroa niin ostat jokaista mainitsemaasi teknologiaosaketta 1000 eurolla.
Tasapainotus riippuu valitsemastasi käytännöstä. Yleisimpiä lienevät kuukausittainen, kvartaaleittain, puolivuosittain ja vuosittain tapahtuvat tasapainotukset. Yksityissijoittajille vuosittain tehtävä tasapainotus on yleensä riittävä.
23.1.2013 klo 19.36.00
Anonyymi kirjoittaa:
Hmmm. Siis käytännössähän aliarvostuksen ei edes tarvitse olla systemaattista jotta equal weight aiheuttaisi ylituottoa. Jos ajatellaan että osa on oikein hinnoiteltu ja osa yli/alihinnoiteltuja niin että keskimäärin arvostusero oikeaan on 0. Tällöin saat ylituottoa koska tulet ostaneeksi enemmän alihinnoiteltuja kuin ylihinnoiteltuja.
Ymmärsinkö oikein?
25.1.2013 klo 22.33.00
Anonyymi kirjoittaa:
Edellisessä oli ajatusvirhe. Tietysti tuossa tilanteessa yli ja aliarvostus kumoavat toisensa. Käytännössähän tuo ylituotto on siis evidenssiä markkinoiden tehokkuutta vastaan. Sijoittajat ylireagoivat esim. huonoihin uutisiin. Eli equal weight on ikäänkuin todella hajautettua "arvosijoittamista".
Loppujen lopuksi kyse on siitä uskooko markkinan tehokkuuteen vaiko ei. Blogin kirjoittaja on ainakin seuraamani ajan esittänyt suht vahvaa evidenssiä tehottomuudesta :)
26.1.2013 klo 1.13.00
Anonyymi kirjoittaa:
Mitenkä equal weight toimii lopulta käytännössä. Jos salkkua järjestelee uudelleen vuoden aikana, syntyy tästä hieman välityskuluja, mutta mikä olennaista, luovutysvoittoja. Oletetaan että voittoja tulee.
Mitäs sitten tapahtuu? Verottaja tulee nyysimään kolmasosan voitoista Suomen infran rakentamiseen. Hyvä sekin asia, mutta pelikassasta väheni poletteja harmittavasti. On aina mukava päästä pelaamaan verottajan rahoilla. Mitä enemmän, sen mukavampaa.
29.1.2013 klo 5.45.00
Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:
Itse ainakin tykkään siitä mitä enemmän luovutusvoittoja tulee :)
Ja mikäli valinta on equal weight ETF niin verotuskin siirtyy hamaan tulevaisuuteen.
29.1.2013 klo 7.00.00
Anonyymi kirjoittaa:
Nyt jäi huomaamatta, että tasapainotetussa S&P 500 -salkussa on enemmän volatiliteettia kuin markkina-arvopainotetussa S&P500 -salkussa. Tämän huomaa pelkästään graafia katsomalla: kurssien laskukausina tasapainotettu salkku on rytissyt voimakkaammin alas kuin markkina-arvopainotettu. Lisää tuottoa on siis saatu ottamalla lisää riskiä - tämänhän kaikki täällä tietävät! Käytännössä kyse on siitä, että tasapainotettu salkku painottaa pieniä yrityksiä, joissa riskit ja tuottomahdollisuudet ovat keskimäärin isommat kuin suurissa yrityksillä.
Markkina-arvopainotetun salkun kiistaton etu on, että arvopapareita ei tarvitse ostaa ja myydä niiden arvon muuttuessa - salkussa arvopaperien suhteet ovat aina oikein by definition. Kaikkiin muihin tapoihin muodostaa salkku liittyy kustannuksia aiheuttavaa arvopapereiden ostamista ja myymistä, jotta salkku saadaan pidettyä halutussa tilassa.
1.2.2013 klo 21.44.00
Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:
Olet oikeassa. Volatiliteetti on korkeampi. Riskikorjattu tuotto näyttäisi kuitenkin olevan parempi, joten equal weight indeksillä näyttäisi pääsevän parempaan tuottoon kuin market weight indeksillä. Volatiliteettia voi täten laskea pitämällä vaikka osan salkusta käteisenä ja sitä kautta laskea market weightin tasolle - jos nyt ylipäätänsä haluaa riskiä mitata volatiliteetin kautta (vanhat lukijat tietänevät jo etten pidä volatiliteettia oikeana riskin mittarina).
Markkina-arvopainotetussa indeksissä kustannukset ovat pienemmät johtuen sen rakenteesta. Mielestäni tasapainotetussa indeksissä hyödyt kuitenkin kumoavat haitat tässä yhteydessä. Kummassakin on silti omat etunsa.
1.2.2013 klo 21.53.00
Warren Fyffet kirjoittaa:
Hyvä keskustelu. Omasta puolestani ajattelin kommendoita teille, että olen hyvin samaa mieltä tuosta, että indeksistä pitää poiketa. Minä en ole ollenkkaan varma miten se kannattaa lopulta tehdä. Mm www.ifa.com sivulta löytyy tutkimusta tuosta indeksi salkun kokomaisesta hyödyntäen Faman teoriaa. Tässä olemme taas tilanteessa teoria. Olen sitä mieltä, että teoria on tunnettu ei ole hyvä lähtökohta. Omasta mielestäni hyvä lähtökohta lähteä liikkelle equal weight tai sitten tuo Mid Cap tuottaa paremmin (Ei Faman mainostama small cap.). Kaiken lisäksi small cap luokittellaan eri markkinoilla eri tavalla.
3.2.2013 klo 11.53.00
Anonyymi kirjoittaa:
Tässä vielä yksi pohtimisen arvoinen seikka keskusteluun: Ajatelkaapa sijoitussalkussa olevaa yritystä, joka koostuu kahdesta erilaisesta liiketoiminnosta. Nämä liiketoiminnot voisivat yhtä hyvin olla eri yrityksissäkin.
Miettikää vaikutusta sijoitussalkkuun verrattuna tilanteisiin, että nämä kaksi liiketoimintoa olisivat samassa tai eri yrityksissä. Markkina-arvopainotetussa salkussa yritysrajoilla ei ole lainkaan merkitystä, ja salkku olisi tilanteesta riippumatta sama. Sen sijaan tasajakoisesti sijoittava salkku olisi hyvinkin erilainen, koska siinä sijoituksia jaettaessa jokainen yrityskokonaisuus saa samansuuruisen sijoituksen. Jos kaksi yritystä sulautuu yhteen, tasajakoisessa salkussa pitää välittömästi myydä puolet sijoituksista näihin sulautuviin yrityksiin.
Yritys kokonaisuutena on vain lainopillinen rakennelma, eikä sijoittamisen kannalta olennainen. Sijoittajaa tulisi kiinnostaa nimenomaan yrityksissä oleva liiketoiminta.
3.2.2013 klo 14.19.00
Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:
Toinen esimerkki hieman eri näkökulmasta antamastasi esimerkistä. Oletetaan, että tämä yritys jolla on kahdenlaista liiketoimintaa kuuluisi johonkin markkina-arvopainotettuun large cap indeksiin. Toinen liiketoiminnoista spinnataan erilliseksi yhtiöksi ja listataan pörssiin. Sen markkina-arvo ei ole kuitenkaan riittävä kuuluakseen large cap indeksiin. Tämän johdosta indeksin mukaista portfoliota pitävän liikkeellelaskijan on dumpattava hinnalla millä hyvällä osake salkusta ulos. Vain siksi että se ei indeksin sääntöjen mukaan saa siihen kuulua.
Tätä tapahtuu jatkuvasti.
3.2.2013 klo 14.41.00
Anonyymi kirjoittaa:
Olisiko kellaan tietoa mista loytyisi Equal weight tyyppinen indeksirahasto joka sijoittaa osingot uudelleen Seligsonin mallin mukaisesti? Tallainen rahasto sopisi taydentamaan nykyista salkkuani erinomaisesti. -Ville I
17.2.2013 klo 15.49.00
Anonyymi kirjoittaa:
Kenes firmojen etf lappuja olette ostelleet missä on tämänlaista strategiaa toteutettu. Guggenheimilta nyt löytyy muutamia. Seligsonissa tämän hetkiset sijoitukset mutta ahneus iskee kun tämmösiä tekstejä lueskelee.
10.3.2013 klo 9.59.00
Jätä kommentti