Olen kirjoittanut blogiin vuosien aikana useaan eri kertaan taloudellisesta riippumattomuudesta ja siihen liittyvistä käsitteistä. Suurimmasta osasta kirjoituksia on aikaa vierähtänyt jo useampi vuosi. Onkin tarpeen ottaa pieni revanssi asian suhteen ja katsoa miten mielipiteeni ovat ajan saatossa muuttuneet. Vai ovatko lainkaan?

Omassa elämässä on ainakin tapahtunut näiden kirjoitusten jälkeen suuria muutoksia. Olen saanut lapsen, ollut mukana useassa eri start-up yhtiössä käynnistämässä niiden liiketoimintaa, muuttanut paikkakunnan sisällä toiseen taloon, ollut työttömänä eri mittaisia ajanjaksoja ja muutoinkin koko tulotasoni on vaihdellut huomattavasti blogin alkuaikojen jälkeen.

Kolme ja puoli vuotta sitten puntaroin sitä millainen euromääräinen summa itselleni riittäisi taloudellisesti riippumattomaan elämään kirjoituksessa Taloudellinen riippumattomuus - paljonko tarvitaan? Tuolloin katsoin, että minulla riittää normaaliin elämään tuhannen euron nettotulot kuukaudessa. Nyt vuosia kirjoituksen jälkeen voin todeta, että tämä lähtökohta pätee yhä. Olen saanut pidettyä vuosien aikana kulutustasoni matalana. Minulla kuluu kuukausittain rahaa hieman yli tuhat euroa. Tämä summa pitää sisällään niin asuntolainan, sähkön, veden, vakuutukset, kiinteistöveron, lapsen päivähoitomaksut, ruoan, juomat, harrastukset ja niin edelleen. Kun aikanaan asuntolainan maksaminen loppuu voin todeta, että tuhat euroa nykyarvossa pitäisi riittää oikein hyvin myös tulevaisuudessa.

Samassa kirjoituksessa päädyn tulokseen, jossa katson 200.000 euron sijoitusomaisuuden olevan riittävä alaraja tavoitteelle. 9 % tuotto-odotuksella 200.000 euroa tuottaa 18.000 euroa vuodessa bruttona ja siitä jää 30 % pääomaveron jälkeen nettona käteen 12.600 euroa eli 1.050 euroa kuukaudessa. Pitkällä aikavälillä yhdeksän prosentin tuotto-odotus on haasteellinen, muttei toki mahdoton. Lisäksi tässä laskelmassa ei pääoma pienene laisinkaan, mutta toisaalta laskussa ei ole huomioitu inflaatiota. Näiden vuoksi olin asettanut oman tavoitteen 500.000 euroon, jolloin voisin elää halutessani vielä nykyistä leveämmin.

Taloudellisesti riippumaton 5,5 vuodessa? kirjoituksessa haarukoin sitä kuinka pitkään 200.000 euron alarajan ja 500.000 euron tavoiteltavan tason saavuttamisessa vielä menee erilaisilla tuotto-odotuksilla ja säästösummilla. Viime vuosina aikaan saamani sijoitustuotot ovat olleet niin kovia (viime vuonna 47 % ja tänä vuonna noin 30 % tähän mennessä), että laskelmat ovat osoittautuneet tässä vaiheessa aliarvioiduiksi. Toisin sanoen koska tuotot ovat olleet selvästi korkeammat näyttää tavoitteet tulevan saavutetuksi paljon nopeammin. Nykyiset sijoitustuotot riittävät vallan mainiosti taloudellisesti riippumattomaan elämään jo nyt, mutta on selvää etten voi laskea loppuelämää näin kovien tuottojen varaan. Siksi vaikka käytännössä olen ollut taloudellisesti riippumaton sijoitustuottojen ansiosta jo muutaman vuoden, en uskalla väittää itseäni vielä taloudellisesti riippumattomaksi koko loppuelämän ajaksi.

Taloudellisen riippumattomuuden henkistä puolta käsittelin otsikolla Mitä on taloudellinen riippumattomuus? Toin kirjoituksessa ilmi etten pidä taloudellista riippumattomuutta jouten olona. Kyse on kasvamisesta ihmisenä. Sellaisten asioiden tekemisestä joilla on itselle merkitystä. Itsensä kehittämistä ja ajan antamista läheisille ihmisille. Taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa jokaiselle meistä eri asioita. Jollekin se on luksushuviloita ja matkoja maailman ympäri. Toiselle vetäytymistä omavaraistalouteen maaseudulle. Samoista syistä johtuen se millainen pääoma on riittävä taloudellisesti riippumattomaan elämään vaihtelee niin rajusti. Materialistinen elämäntapa vaatii suuremman pääoman kuin vähällä toimeentuleva taloudellisesti riippumattomaan elämään. Taloudellisesti riippumattomalla on täysi vapaus valita mitä tekee. Siinä missä joku käy töissä rahan vuoksi voi taloudellisesti riippumaton tehdä täysin samaa, mutta siksi että saa siitä sisältöä elämään. Sillä on iso ero käykö töissä sen vuoksi että on pakko vai siksi että valitsee tehdä niin. Kumman työntekijän sinä valitsisit? Kumman luulet olevan motivoituneempi?

Meillä kaikilla on vain rajattu määrä aikaa käytettävissä tällä pallolla. Siinä missä tavallinen tallaaja käyttää varansa erilaisiin kulutustuotteisiin, ostaa taloudellista riippumattomuutta tavoitteleva aikaa. Aikaa opiskella. Aikaa olla lasten kanssa. Aikaa lukea kirjoja. Aikaa ajatella. Aikaa kehittyä. Aikaa olla parempi ihminen. Aikaa on vain rajatusti, joten käytä sitä harkiten.

Kaikkien näiden kolmen kirjoitusten ajatukset pätevät yhä. Se mistä olen eri mieltä kuin aiemmin on kirjoitukseni Taloudellisesti riippumattoman myyntistrategia, jossa pohdin millä tavalla tavoitteen saavutettua pääomaa tulisi purkaa. Tämä johtuu muuttuneesta sijoitustavasta. Tuolloin sijoitukseni pohjautuivat täysin passiivisiin indeksisijoituksiin. Sittemmin olen siirtynyt kokonaan pois indeksisijoituksista. Käyttämäni strategia sai syntymänsä passiivisen salkun satelliittiportfoliona ja vuosi sen jälkeen siirsin koko sijoitusomaisuuteni tähän strategiaan. Vuosien varrella se on saanut osakseen pieniä hienosäätöjä, mutta kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen tekemääni muutokseen. Strategia on tuottanut tähän päivään mennessä huomattavasti paremmin kuin passiiviset sijoitukset. Juuri strategiamuutosta on kiittäminen siitä, että kaikkien työttömyysjaksojen ja muuttuneiden ansiotasojen johdosta lopullinen maali häämöttää jo horisontissa!

Vaikka elämä on heittänyt vuosien varrella omia kapuloita rattaiden väliin parhaimpansa mukaan ja matka on siten ollut pomppuisampi kuin kenties aluksi arvelin, pitävät vanhat laskelmat ja ajatukset silti erittäin hyvin paikkansa. 200.000 euroa on mielestäni yhä ehdoton alaraja taloudellista riippumattomuutta tavoittelevalle henkilölle. Puolella miljoonalla eurolla tulee toimeen jo erittäin hyvin. Lisäksi nämä laskelmat eivät ota huomioon sitä, että pääomaa voi myös käyttää eikä elää pelkillä osingoilla ja arvonnousuilla. Erittäin suuri merkitys sillä millainen pääoma elämiseen riittää riippuu myös siitä missä asumme. Suomessa pääomien verotus on erittäin ankaraa, sekä asuminen ja eläminen kallista. Monessa aurinkoisemmassa maassa tulee toimeen huomattavasti pienemmillä pääomilla ja lisäksi verotuskin on kevyempää. Tällöin taloudellisesti riippumattomaan elämään riittää näitäkin alemmat summat.

Monet pitävät taloudellisen riippumattomuuden tavoittelua haihatteluna ja unelmana, jota ei voi saavuttaa. Totuus on, että taloudellinen riippumattomuus on yllättävän helppo saavuttaa. Pelkällä unelmoinnilla se ei tosin onnistu. Tulee tietää mitä tavoitteen saavuttaminen vaatii ja millä työkaluilla se on mahdollista. Sen jälkeen on vain käärittävä hihat ja ryhdyttävä töihin!

Niin toisten mahdottomana pitämästä unelmasta tulee totta.